Kantapään kipu
Lääkärin käsikirja
19.12.2025 • Viimeisin muutos 4.4.2023
Keskeistä
- Kantapääkivun syyt voidaan yleensä erottaa kivun sijainnin, kliinisen kuvan ja statuslöydösten perusteella (kuva «»1).
- Lisätutkimuksina tarvitaan toisinaan röntgen- tai magneettikuvausta tai verikokeita, jos vaivan epäillään liittyvän tulehdukselliseen nivelsairauteen (spondylartropatia) tai diagnoosi on epäselvä.
Etiologia
- Jalkapohjan kalvojänteen rappeuma (plantaarinen faskiopatia) on aikuisilla ehdottomasti yleisin kantapään kipua aiheuttava tila.
- Akillesjänteen ongelmat ovat helposti erotettavissa plantaarisesta faskiopatiasta sijainnin perusteella.
- Muita mahdollisia, selvästi harvinaisempia aiheuttajia ovat mm. kantaluunalaisen rasvan kiputila, murtumat (rasitus- tai osteoporoottinen murtuma), tulehdukselliset tilat reumasairauksiin tai spondylartropatiaan liittyen, bursiitit, neuropatiat sekä kantapään rasitus johtuen sopimattomista jalkineista, kovasta kävelyalustasta tai liiallisesta rasituksesta.
Jalkapohjan kalvojänteen rappeuma (plantaarinen faskiopatia)
Epidemiologia ja etiologia
- Yleisin kantapään kiputila (jopa 80 % tapauksista)
- N. 10–15 % aikuisista sairastaa jossain elämänsä vaiheessa.
- Degeneratiivinen, itsestään rajoittuva tauti
- Oireet saattavat jatkua 12–18 kk.
- Nuoremmassa ikäryhmässä tautia esiintyy juoksun ja muiden jalkapohjaa kuormittavien lajien harrastajilla, keski-iässä se on yleinen seisomatyöntekijöillä. Ylipaino lisää faskiopatian riskiä.
- Syy on usein rasitusperäinen, harvoin tulehduksellinen reumasairaus.
Oireet ja löydökset
- Tyypillistä on kipu liikkeelle lähtiessä, heti aamulla ylösnoustua ja samoin hetken istumisen jälkeen uudelleen liikkeelle lähtiessä.
- Seisominen tai kävely usein pahentavat kipua. Rasituksen jälkeen voi olla hetken jomottavaa leposärkyä.
- Kipu saattaa lievittyä päivän mittaan ja pahentua iltaa kohden uudelleen jalkaa rasitettaessa.
- Tyypillisesti palpaatioarkuus tuntuu kantaluun etu-alapuolella mediaalisesti kalvojänteen kiinnittymisalueella (kuva «»1). Joillakin potilailla on arkuutta myös lateraalisesti ja distaalisemmin kalvojänteen alueella. Alueella voi esiintyä vähän turvotusta.
Diagnoosi
- Tyypillinen oirekuva ja kliininen tutkimus riittävät yleensä diagnoosiin.
- Röntgentutkimuksella ei ole diagnostista merkitystä. Kantaluussa mahdollisesti näkyvällä luisella eksostoosilla (spur, luupiikki) ei ole yhteyttä vaivaan, eikä se yleensä sijaitse plantaarifaskian insertiossa vaan sen yläpuolella. Todellinen kookas eksostoosi sen sijaan on erotusdiagnostisesti muistettava kantakivun syynä, joskin se on hyvin harvinainen.
- Magneettikuvaus on hyvin diagnostinen, ja se voidaan tehdä vaivan pitkittyessä, jos diagnoosi on epäselvä tai potilas on vaivasta huolissaan.
- Molemminpuolisessa faskiopatiassa kuten myös akilleksen insertiotendiniitissä pitää poissulkea spondylartropatian mahdollisuus.
Hoito
- Erilaisia hoitoja on kuvattu hyvin paljon, mutta parantavaa hoitoa ei ole.
- Pehmusteet, kantakorote, pohjevenyttely, jalkapohjan venyttely ja hieronta, ESWT-hoito tai glukokortikoidi-, botuliinitoksiini- ja PRP-injektiot saattavat olla hyödyllisiä oireiden hoidossa.
Konservatiivinen hoito
- Merkittävästi ylipainoista potilasta kannattaa ohjata laihduttamaan.
- Mikäli vaiva aiheuttaa työkyvyttömyyttä (seisomatyö), pyritään tilapäisesti järjestämään kevyempää korvaavaa työtä tai työajan lyhennystä. Kipua tuottavaa liikuntaharrastusta kannattaa välttää, ainakin mikäli oireet aiheuttavat työkyvyn alenemista. Sinänsä levosta ei ole pidempiaikaista hyötyä.
- Yölastaa voi kokeilla venyttelyn vaikutusta lisäämään. Se saattaa helpottaa erityisesti aamun liikkeellelähtöä, mutta kaikki eivät pysty nukkumaan lastan kanssa ja staattinen venytys saattaa lisätä kipuja.
- Kantapehmusteita ja kevennyspohjallisia sekä kylmä- ja lämpöhoitoja kannattaa kokeilla.
- Jalkineissa suositellaan kantakorotusta/pientä korkoa ja hyvää iskunvaimennusta kannan alle.
- Pohkeen ja jalkaterän venyttelyä kannattaa tehdä päivittäin. Jalkapohjan venyttely ja hieronta aamuisin ennen jalalle astumista voi helpottaa liikkeelle lähtemistä.
- Istuen tehdyssä venyttelyssä jalka nostetaan polven päälle ja varpaita käännetään dorsifleksioon niin, että jalkapohjan kalvojänne venyy. Venytyksiä tehdään 10 kertaa kolmesti päivässä, ensimmäiset heti aamulla ennen askelia.
- Fysioterapeutin tekemästä kantapään alueen teippauksesta voi olla apua.
- Kipulääkityksen teho on usein huono.
Injektiohoito
- Injektioista glukokortikoidi-puuduteinjektio «Glukokortikoidi-injektio plantaarifaskian insertioon»1 (esim. Solomet® 1–2 ml) on yleensä helpoimmin saatavilla. Se helpottaa oiretta keskimäärin 4 viikon ajan.
- Pistos kannattaa laittaa kantapään mediaalipuolelta 2 cm:n syvyydelle plantaarifaskian kiinnityskohtaan. Jalkapohjan kautta pistäminen on hyvin kivuliasta ja glukokortikoidia joutuu helpommin rasvapatjaan.
- Jos ensimmäisestä injektiosta on hyötyä, sen voi tarpeen mukaan toistaa n. 3–4 viikon välein, korkeintaan kolmesti.
- Hoitoon liittyy kantapään rasvapatjan tuhoutumisen vaara: älä pistä rasvapatjaan vaan riittävän ylös. Injektiohoidon pitkäaikaishyöty on epävarma.
Operatiivinen hoito
- Leikkaushoitoa käytetään erittäin harvoin. Kyseeseen tulevat lähinnä hyvin oireiset ja konservatiiviselle hoidolle reagoimattomat tapaukset, joissa on mukana pohjekireyttä.
- Kirurgisena hoitona suositellaan nykyään pohjevapautusta, josta on jonkin verran näyttöä kantakivun hoidossa.
Hermopinne
- Nilkkakanavaoireyhtymä eli syndroma canalis tarsi on tibialis-hermon pinne, joka aiheuttaa kipua ja puutumista nilkan mediaalipuolelle, kantapäähän ja jalkapohjaan. Hermon kulkureitillä on arkuutta, ja Tinelin testissä saattaa ilmetä sähköiskutuntemuksia.
- Pinne löytyy yleensä ENMG-tutkimuksessa, jonka lisäksi suositellaan magneettikuvausta pinteen etiologian tarkemmaksi selvittämiseksi.
- Yleisimpiä syitä ovat nilkkakanavan alueella sijaitsevat laskimolaajentumat sekä gangliot.
- Jalan takaosan valguslinjaus ja latuskajalka-asento altistavat vaivalle.
- Pelkästään kantapään hermohaaran (ns. Baxterin hermon) ollessa pinteessä kipu ja puutuminen rajoittuvat kannan mediaalisyrjälle ja alle. ENMG-diagnoosi on epävarma.
- Hermon vapautus tehdään kirurgisesti. Kun kyseessä on ahtauttavan syyn (esim. ganglion) aiheuttama pinne, tulos on käytännössä aina hyvä.
Kantaluun rasitusmurtuma
- Vaatii selkeän, voimakkaan ja pitkäkestoisen rasituksen tai rasituksen muutoksen.
- Tyypillinen paljon juoksevilla aikuisilla
- Joskus raskaana olevilla
- Kasvuikäisillä murtuma syntyy helpommin vähemmällä rasituksella.
- Kantaluu on sivuilta puristettaessa palpaatioarka, ja alueella on turvotusta ja kuumotusta.
- Rasitusmurtumaa on yleensä helppo epäillä anamneesin ja kliinisen tutkimuksen perusteella.
- Diagnoosi tehdään magneettikuvauksella.
- Hoitona on kaiken kipua aiheuttavan rasituksen välttäminen niin kauan, että oireet helpottavat. Kantaluu luutuu hyvin, kunhan rasitus poistuu.
Akillesjännevaivat
- Ks. «Akillesjänteen tendinopatia ja repeämä»3.
- Akillesjänteen insertion vaivat paikantuvat kantapään taakse ja ovat yleensä helposti erotettavissa muista kantakivun syistä sijaintinsa perusteella.
- Jänteen paratenoniitti ja tendinoosi aiheuttavat kipua, jänteen paksuuntumista ja sen ympäristökudoksen turvotusta jänteen alueelle proksimaalisemmin.
- Jänteen insertioalueen kivut ja turvotus voivat johtua ko. alueen tendinoosista, osittaisesta repeämästä, posteriorisesta bursiitista, retrokalkaneaaribursiitista tai jalkineen aiheuttamasta hankauksesta.
- Kantaluuhun saattaa kasvaa hankausta aiheuttava luinen eksostoosi (ns. Haglundin deformiteetti), johon ei välttämättä liity itse jänteen oireilua. Haglundin deformiteetti aiheuttaa hankausongelmaa usein esim. luistimissa, ja se voidaan tarvittaessa poistaa kirurgisesti.
- Nilkan posteriorinen ahtaus ja takaosan vammat on hyvä muistaa erotusdiagnostisesti; potilaat saattavat herkästi paikantaa nämä oireet akillesjänteeseen.
Muut harvinaiset syyt
- Kantaluun kysta, yleinen radiologinen löydös, on yleensä oireeton, mutta voi aiheuttaa murtuman tai kipuoiretta kystan sisältämän paineen vuoksi.
- Osteoidi osteooma ja osteosarkooma: ks. «Luukasvaimet»4
- Osteomyeliitti
- Murtuma osteoporoottisessa luussa
- Alemman nilkkanivelen (subtalaarinivelen) artroosi (usein sekundaarinen)
Kirjallisuutta
- Ahmad M, Tsang K, Mackenney PJ ym. Tarsal tunnel syndrome: A literature review. Foot Ankle Surg 2012;18(3):149-52. «PMID: 22857954»PubMed
- Coughlin MJ, Saltzman CL, Anderson RP, editors. Mann´s surgery of the foot and ankle. 9th Edition. Elsevier Saunders 2014. ISBN:978-0-323-07242-7
- McSweeney SC, Cichero M. Tarsal tunnel syndrome-A narrative literature review. Foot (Edinb) 2015;25(4):244-50. «PMID: 26546070»PubMed