Takaisin Tulosta

Akillesjänteen tendinopatia ja repeämä

Lääkärin käsikirja
12.4.2023 • Viimeisin muutos 26.8.2024
Heidi Haapasalo

Keskeistä

  • Akuutin akillesrepeämän hoidossa suositaan ei-kirurgista hoitoa. Perusterveillä nuorilla, raskasta fyysistä työtä tekevillä sekä kilpaurheilijoilla voidaan harkita leikkaushoitoa.
  • Kroonisissa repeämissä suositaan leikkaushoitoa.
  • Akillestendinopatian hoidossa jännettä riittävästi kuormittava kuntoutus on ensisijainen hoitomuoto heti akuutin kivun rauhoituttua.
  • Paikallisia, toistettuja glukokortikoidi-injektioita akillesjänteen ympäryskudokseen ei suositella.

Määritelmä

  • Akillesjänteen ympäryskudoksen tulehduksesta on käytetty nimitystä peritendiniitti (tenosynoviitti, ”jännetupen tulehdus”).
  • Jänteen kiputilasta on aiemmin käytetty nimitystä tendiniitti, mutta täsmällisempi termi on tendinopatia.
    • Jännekivun takana ei ole todettu olevan mitään tulehduksellista sairautta vaan pikemminkin jänteen rappeuma.
  • Jänteen kiputilat voidaan jakaa oireiden keston perusteella akuuttiin (alle 2 viikkoa), subakuuttiin (2–6 viikkoa), subkrooniseen (6 viikkoa – 6 kk) ja krooniseen (yli 6 kk).

Etiologia

  • Akillestendinopatian taustalla ajatellaan olevan ylikuormituksen aiheuttamat mikrorepeämät jänteessä.
    • Jännevaurio korjaantuu arpikudoksella (jännekudos ei aikuisiällä enää käytännössä uusiudu, ja sen aineenvaihdunta on erittäin hidasta), joka aiheuttaa tendinopaattisen jänteen tyypillisen kliinisen ilmentymän, sukkulamaisen paksuuntuman jänteessä.
    • Tendinopaattisen jänteen kivun syntymekanismia ei tiedetä, mutta sen ajatellaan liittyvän jännevaurion alueelle ilmaantuvaan poikkeavaan uudisverisuonitukseen/-hermotukseen.
  • Akillesjänteen repeämä on tyypillisesti 40–50-vuotiaiden miesten aktiivisessa liikunnassa saama vamma, mutta erityisesti ikääntyneiden ihmisten akillesjännerepeämät ovat lisääntyneet.
    • Repeämä voi olla osittainen tai täydellinen.
    • Katkenneessa jänteessä on lähes aina degeneratiivisia muutoksia, vaikka useimmiten potilailla ei ole esiintynyt mitään edeltäviä oireita.
    • Fluorokinolonien käyttö lisää akillesjänteen repeämän vaaraa etenkin yli 60-vuotiailla ja silloin, kun käytössä on samanaikaisesti glukokortikoidi.

Oireet ja diagnoosi

Peritendiniitti

  • Äkillinen kivun alku (muutamia päivä)
  • Sukkulamainen turvotus ja punoitus jänteen ympärillä
  • Jännettä palpoitaessa ja samanaikaisesti nilkkaa liikutellessa jänne tuntuu sileältä.
  • ”Narina” jännealueella nilkkaa liikutellessa tai kävellessä
  • Voi esiintyä yhtä aikaa tendinopatian kanssa.
  • Ensisijaisesti kliininen diagnoosi

Tendinopatia

  • Kipuilu alkaa pikkuhiljaa, aaltoilee viikkojen ja kuukausien kuluessa.
  • Kipu ja turvotus akillesjänteen seudussa
  • Kipu kuormituksessa ja sen jälkeen
  • Paikallinen palpaatioarkuus akillesjänteessä
  • Sukkulamainen paksuuntuma akillesjänteessä (liikkuu palpaatiossa jänteen mukana; vrt. peritendiniitti)

Jänteen repeämä

  • Repeämän yhteydessä potilas kokee äkillisen ponnistus- tai alastulotilanteessa tuntuvan kivun. Joskus potilaat kuvaavat tilannetta kuin olisivat saaneet voimakkaan potkun pohkeeseen.
  • Erityisesti tendinopaattisen jänteen repeämät saattavat olla täysin kivuttomia.
  • Tendinopaattisen jänteen osarepeämät ovat tyypillisesti kivun pahenemisvaiheita, joille anamneesissa kuitenkin lähes aina löytyy akuutti pahenemisvaihe (harha-askel, liukastuminen, ponnistaminen ylämäkeen).
  • Jänteen totaalirepeämässä potilas ei kykene nousemaan varpailleen ja jänteessä palpoituu kuoppa (palpointi voi turvotuksen vuoksi olla joskus hankalaa).
  • On huomattava, että lähes kaikilla akillesjännerepeämäpotilailla nilkan aktiivinen plantaarifleksio onnistuu muiden nilkan ylittävien jänteiden voimantuoton ansiosta (varpaiden pitkät koukistajat, tibialis posterior, peroneus longus).
    • Kliinisessä käytössä luotettavin testi on Thompsonin testi, jossa potilas on mahallaan, nilkka rentona tutkimuspöydän ulkopuolella. Pohkeen puristaminen ei aiheuta nilkan plantaarifleksiota, joka terveellä puolella tapahtuu (video «Thompsonin testi akillesjänteen repeämässä»1).
  • Kaikukuvaus voi auttaa epäselvissä tilanteissa, mutta ensisijaisesti akuutti diagnoosi on kliininen.
  • Magneettikuvaus antaa kaikukuvausta selvästi enemmän informaatiota ja auttaa jatkohoidon suunnittelussa, kun
    • trauman ja diagnoosin välillä on kulunut pitkä aika
    • epäillään kroonista repeämää tai
    • diagnoosi on muuten epäselvä.

Hoito

Tendinopatian konservatiivinen hoito

Tendinopatian leikkaushoito

  • Tendinopatiavaivoilla on hyvä luonnollinen paranemistaipumus, mutta erittäin kivuliaissa ja hoitoresistenteissä tapauksissa leikkaushoitoakin voidaan harkita.
  • Leikkaustekniikoita ovat jänteen avoin puhdistusleikkaus (debridement) ja dekompressio, pohjevapautus (= akillesjänteen pidentäminen), perkutaaniset/mini-invasiiviset toimenpiteet sekä flexor hallucis longus -jännesiirre.
  • Leikkaushoidon hyödystä ei ole vakuuttavaa tieteellistä näyttöä.

Jänteen repeämä

Taulukko 1. Akillesjännerepeämän hoitoprotokolla
Konservatiivinen hoitoOperatiivinen hoito
Ensiapu
  1. Ekvinuslasta tai -ortoosi
  2. Hipaisuvaraus, päkiäponnistuskielto
  1. Leikkaus lähipäivinä
Leikkausosasto
  1. Ekvinuslasta tai -ortoosi
  2. Hipaisuvaraus, päkiäponnistuskielto
2–3 viikkoa
  1. Akillesortoosin asetus (jos ei vielä ole)
  2. Jänteen arpeutumisen tarkistaminen
  3. Kantakiilojen poisto / ekvinuskulman vähentäminen viikoittain
  1. Ompeleiden poisto ja haavan tarkistus
3–6 viikkoa
  1. Ortoosin kanssa täyspainovaraus
  2. Progressiivinen kuntoutus, päivittäinen kuormittamaton liikeharjoittelu
  3. Ei jänteen venyttelyä
6–8 viikkoa
  1. Ortoosihoito loppuu
  2. Kantakoroke 1–2 kk:n ajaksi
  3. Ei vielä eksentrisiä harjoitteita
3–6 kk
  1. Pohjelihasharjoitteiden tehon lisääminen
  2. Korostetaan, että vaikka jänne on kivuton, se ei vielä kestä maksimirasitusta tai ponnistuksia.
  3. Hölkkätason kuormitus, kun kävely kivutonta ja sujuvaa
6–9 kk
  1. Paluu normaaliin harjoitteluun, kun lihasvoima ja liikkuvuus toista puolta vastaava

Kirjallisuutta

  1. Myhrvold SB, Brouwer EF, Andresen TKM ym. Nonoperative or Surgical Treatment of Acute Achilles' Tendon Rupture. N Engl J Med 2022;386(15):1409-1420. «PMID: 35417636»PubMed
  2. Leino O, Keskinen H, Laaksonen I ym. Incidence and Treatment Trends of Achilles Tendon Ruptures in Finland: A Nationwide Study. Orthop J Sports Med 2022;10(11):23259671221131536. «PMID: 36389616»PubMed
  3. van der Vlist AC, Winters M, Weir A ym. Which treatment is most effective for patients with Achilles tendinopathy? A living systematic review with network meta-analysis of 29 randomised controlled trials. Br J Sports Med 2021;55(5):249-256. «PMID: 32522732»PubMed
  4. Kearney RS, Ji C, Warwick J ym. Effect of Platelet-Rich Plasma Injection vs Sham Injection on Tendon Dysfunction in Patients With Chronic Midportion Achilles Tendinopathy: A Randomized Clinical Trial. JAMA 2021;326(2):137-144. «PMID: 34255009»PubMed
  5. Silbernagel KG, Hanlon S, Sprague A. Current Clinical Concepts: Conservative Management of Achilles Tendinopathy. J Athl Train 2020;55(5):438-447. «PMID: 32267723»PubMed
  6. Haapasalo H, Peltoniemi U, Laine HJ ym. Treatment of acute Achilles tendon rupture with a standardised protocol. Arch Orthop Trauma Surg 2018;138(8):1089-1096. «PMID: 29725765»PubMed
  7. Lantto I, Heikkinen J, Flinkkila T ym. A Prospective Randomized Trial Comparing Surgical and Nonsurgical Treatments of Acute Achilles Tendon Ruptures. Am J Sports Med 2016;44(9):2406-14. «PMID: 27307495»PubMed
  8. Kearney RS, Parsons N, Metcalfe D ym. Injection therapies for Achilles tendinopathy. Cochrane Database Syst Rev 2015;(5):CD010960. «PMID: 26009861»PubMed
  9. van der Linden PD, Sturkenboom MC, Herings RM ym. Increased risk of achilles tendon rupture with quinolone antibacterial use, especially in elderly patients taking oral corticosteroids. Arch Intern Med 2003;163(15):1801-7. «PMID: 12912715»PubMed
  10. Fahlström M, Jonsson P, Lorentzon R, Alfredson H. Chronic Achilles tendon pain treated with eccentric calf-muscle training. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc 2003 Sep;11(5):327-33. «PMID: 12942235»PubMed