Takaisin Tulosta

Levottomat jalat ja kävelypakko

Lääkärin käsikirja
26.5.2025 • Viimeisin muutos 4.12.2025
Toimitus

Keskeistä

  • Levottomien jalkojen oireyhtymällä tarkoitetaan alaraajoissa levon aikana (illalla tai yöllä) esiintyvää, vaikeasti kuvattavaa epämiellyttävää tuntemusta, joka helpottuu alaraajojen liikuttelulla.
  • Voidaan luokitella sekä liike- että unihäiriöksi.
  • Diagnoosi on kliininen ja perustuu tyypilliseen oirekuvaan. Spesifisiä konetutkimuksia ei ole.
  • Ensin selvitetään mahdolliset altistavat tekijät, joiden hoito on ensisijaista.
  • Jos lääkehoitoa tarvitaan, gabapentiini on ensisijainen valinta.

Esiintyvyys

  • Vapinan jälkeen yleisin liikehäiriö perusterveydenhuollossa
  • Esiintyy 2–3 %:lla aikuisista; n. 50 % yleisempi naisilla.
  • Vanhemmassa väestössä jopa n. 20 %:lla

Altistavat tekijät

  • Raudanpuutetta aiheuttavat tilat
    • Krooninen munuaisten vajaatoiminta, raskaus
  • Kilpirauhasen vajaatoiminta
  • Polyneuropatia (folaatin tai B12-vitamiinin puutos, diabetes)
  • Osin perinnöllinen: n. puolella potilaista on 1. asteen sukulainen, jolla on todettu levottomat jalat.
  • Oiretta voivat pahentaa useat eri lääkkeet, kuten antihistamiinit, psykoosilääkkeet, metoklopramidi, SSRI- ja SNRI-lääkkeet, mirtatsapiini, litium, beetasalpaajat, epilepsialääkkeet.
  • Voi olla myös primaarinen oire ilman selvää etiologiaa.

Oireet

  • Epämiellyttävät, usein vaikeasti kuvailtavat levossa (illalla tai yöllä) alaraajoissa esiintyvät tuntemukset, joihin liittyy oireita helpottava alaraajojen liikuttelupakko
  • Suurimmalla osalla oireet ovat lieviä ja niitä esiintyy vain erityistilanteissa, esim. pitkän istumisen tai makuulla olon jälkeen.
  • 1–3 %:lla taudinkuva on vaikea, oireet ovat lähes jatkuvia ja niihin voi liittyä voimakkaita raajakipuja.
  • Levottomat jalat voi johtaa vaikeaankin unihäiriöön ja sen myötä mielialaongelmiin.
  • Mukana on usein jaksoittainen unenaikainen raajaliikeoireyhtymä (periodic leg movements during sleep, PLMS).

Tutkimukset

  • Anamneesi on ratkaiseva ja enimmäkseen riittävä diagnoosin teossa.
  • Alaraajojen kliinisellä tutkimuksella (turvotukset, suonikohjut, staasi-ihottuma, alaraajojen valtimoverenkierto, kosketus-, terävä- ja värinätunnot, lihaskato, lihasjänteys) voidaan sulkea pois muut sairaudet, kuten polyneuropatia, valtimo- ja laskimoinsuffisienssi sekä spastisuus.
  • Laboratoriotutkimukset
  • Tarvittaessa P-Krea, fP-Gluk, HbA1c, S-Folaat, S-B12-TC2, TSH
  • Unipolygrafialla voidaan tarvittaessa todeta PLMS.

Ei-lääkkeellinen hoito evd

  • Ei-lääkkeelliset ohjeet voivat riittää hoidoksi.
    • Alaraajojen hieronta, venyttely, kävely, huomion keskittäminen muualle (itselle mieluisat aktiviteetit), lämpimät tai viileät jalkakylvyt
  • Riittävä uni on tärkeää, ja mahdolliset unihäiriöt on tunnistettava ja pyrittävä hoitamaan.
  • Rautahoitoa suositellaan, jos P-Ferrit on ≤ 75 µg/l tai transferriinin saturaatio < 25 %.
    • Huom.! Raudanpuuteanemiaa sairastavalla P-Ferrit on yleensä alle 20 µg/l.
    • Ferritiinitasossa tähdätään tällöin viitevälin yläkolmannekseen.

Lääkehoito

  • Ensilinjan hoidoksi suositellaan gabapentinoideja.
    • Gabapentiini aloitusannoksella 300 mg iltaisin
      • Kansainvälisissä lähteissä suositellaan iäkkäillä (> 65-vuotiaat) 100 mg aloitusannosta, mutta Suomessa 100 mg kapseli on erityislupavalmiste.
      • Käytännössä pienin tavanomaisesti käytettävä vahvuus on 300 mg, mutta tämä voi olla joillekin iäkkäille liian suuri sedatiivinen annos.
      • Jos tarvitaan matalampi aloitusannos, pregabaliini 25–50 mg on usein paras vaihtoehto.
      • Erityistapauksissa voidaan hakea erityislupa 100 mg gabapentiinille.
      • Annos nostetaan tarvittaessa maksimiannokseen 2 400 mg/vrk (jaettuna 2–3 ottokertaan)
    • Pregabaliini aloitusannoksella 75 mg iltaisin (yli 65-vuotiaille 50 mg iltaisin) nostaen tarvittaessa maksimiannokseen 450 mg/vrk (jaettuna 2–3 ottokertaan)
    • Dopamiiniagonistien (pramipeksoli) pitkäaikaiseen käyttöön liittyy augmentaation riski.
      • Oireiden kokonaisvaltainen paheneminen dopaminergisen hoidon seurauksena, varsinkin lääkeannosta lisätessä
      • Ilmenee oireiden voimistumisena, nopeampana ilmaantumisena levossa, leviämisenä muihin kehon osiin, kuten yläraajoihin, sekä hoitovasteen lyhenemisenä.
    • Dipyridamolia (75 mg/vrk) voidaan kokeilla, jos potilas ei hyödy muista hoidoista.
    • Vaikeissa tapauksissa on käytetty menestyksekkäästi opioideja «Opioids might possibly be effective for treating RLS symptoms, but there are no definitive data regarding the important problem of safety.»A, kuten tramadolia 50–100 mg iltaisin.

Hoidon porrastus

  • Diagnostiikka ja hoito toteutetaan tavallisesti perusterveydenhuollossa.
  • Vaikeissa tilanteissa, jos yllä mainitut hoidot eivät riitä tai toivotaan arviota rautainfuusion tarpeesta, voidaan tehdä lähete unihäiriöpoliklinikkaan.
  • Jos epäillään augmentaatiota dopamiiniagonistilääkettä käytettäessä, tehdään lähete neurologian poliklinikkaan.

Kirjallisuutta

  1. Kaasinen V, Sarkanen T, Pekkonen E, Kärppä M. Aika pohtia uudelleen dopamiiniagonistien roolia levottomien jalkojen hoidossa? Duodecim 2025;141(8):613-4 «Aika pohtia uudelleen dopamiiniagonistien roolia levottomien jalkojen hoidossa? (8/2025)»1
  2. Winkelman JW, Berkowski JA, DelRosso LM, ym. Treatment of restless legs syndrome and periodic limb movement disorder: an American Academy of Sleep Medicine clinical practice guideline. J Clin Sleep Med 2025;21(1):137-152 «PMID: 39324694»PubMed
  3. Liu Z, Guan R, Pan L. Exploration of restless legs syndrome under the new concept: A review. Medicine (Baltimore) 2022;101(50):e32324 «PMID: 36550837»PubMed
  4. Trotti LM, Becker LA. Iron for the treatment of restless legs syndrome. Cochrane Database Syst Rev 2019;1(1):CD007834 «PMID: 30609006»PubMed
  5. de Oliveira CO, Carvalho LB, Carlos K, ym. Opioids for restless legs syndrome. Cochrane Database Syst Rev 2016;2016(6):CD006941 «PMID: 27355187»PubMed