Takaisin Tulosta

Sarkoomat

Lääkärin käsikirja
22.1.2025 • Viimeisin muutos 22.1.2025
Riikka Nevala

Keskeistä

  • Sarkoomat jaetaan pehmytkudossarkoomiin ja luusarkoomiin, joiden käyttäytyminen ja hoitoperiaatteet eroavat toisistaan.
  • Varhaisvaiheen sarkoomat ovat usein vähäoireisia. Luusarkoomat aiheuttavat kipua, turvotusta tai harvoin kuumotusta. Luuhun voi kehittyä patologinen murtuma, tai nivelalueen kasvain voi rajoittaa nivelen liikkuvuutta. Pehmytkudossarkooman tyypillinen ensioire on kivuton kyhmy.
  • Sarkoomat leviävät pääasiassa veriteitse. Tavallisin etäpesäkkeiden paikka ovat keuhkot.
  • Kirurgia on paikallisissa sarkoomissa usein parantava hoito. Siihen liitetään tarvittaessa sädehoito ja syövän lääkehoito liitännäishoitona. Edenneessä taudissa lääkehoidolla pyritään hidastamaan taudin kulkua.

Diagnostiikka

  • Pehmytkudos- ja luusarkoomien hoito diagnostiikasta alkaen tulee keskittää yliopistosairaaloihin, joissa toimivat moniammatilliset sarkoomaryhmät.
  • Histopatologinen diagnostiikka edellyttää erityistutkimuksia sekä osaamista.

Luusarkoomat

  • Osteosarkooma, kondrosarkooma ja Ewingin sarkooma (kuva «»1) ovat tavallisimmat histologiset alatyypit.
  • Vuosittain Suomessa todetaan n. 50 uutta luusarkoomaa.
  • Kipu, turvotus, joskus kuumotus, nivelen liikerajoitus tai patologinen murtuma herättävät epäilyn.
  • Osteosarkoomaa ja Ewingin sarkoomaa esiintyy tyypillisesti nuorilla, mutta kondrosarkoomaa vanhemmalla väestöllä.
  • Diagnosointi vaatii moniammatillista yhteistyötä, joka perustuu kliinisten, radiologisten, mikroskooppisten ja molekyylibiologisten löydösten yhdistettyyn tulkintaan. Myös potilaan ikä ja muutoksen sijainti vaikuttavat siihen, mikä on todennäköisin diagnoosi.
  • Suurin osa luussa olevista kasvaimista on muiden syöpien etäpesäkkeitä, myeloomaa tai hyvänlaatuisia kasvaimia.
  • Kaikkien luun primaarikasvainten diagnostiikka ja hoito kuuluvat yliopistosairaaloiden moniammatillisille sarkoomaryhmille.
  • Osteosarkooman ja Ewingin sarkooman hoito aloitetaan tehokkailla, kansainvälisesti sovituilla solunsalpaajayhdistelmillä, jolloin kasvainta voidaan pienentää ennen leikkausta ja samalla hoitaa mahdollisia (mikro)etäpesäkkeitä (esiliitännäishoito). Alkuhoidon jälkeen ensisijainen paikallishoito on leikkaus, mutta jos se ei ole mahdollinen, annetaan sädehoito. Paikallishoidon jälkeen solunsalpaajahoitoa jatketaan liitännäishoitona.
  • Matalan pahanlaatuisuusasteen luusarkoomissa leikkaus on yleensä riittävä hoito.
  • Leikkauksessa pyritään puhtaisiin marginaaleihin.
  • Amputaatio on harvoin tarpeen. Raaja voidaan säästää käyttämällä proteeseja tai siirrännäisiä. Myös raajan toiminnallisuuden säilymiseen kiinnitetään huomiota.
  • Sädehoidolla voidaan pienentää paikallisen uusiutuman riskiä, jos leikkaus ei ole ollut radikaali tai leikkausmarginaalit jäivät niukoiksi.

Pehmytkudossarkoomat

  • N. 60 eri alatyyppiä, esim. erilaistumaton pleomorfinen sarkooma, liposarkooma ja leiomyosarkooma
  • Pehmytkudossarkoomia todetaan Suomessa n. 220 vuodessa.
  • Pehmytkudossarkoomia on kaikenikäisillä.
  • Sarkooma voi sijaita pinnallisesti raajoissa tai vartalolla tai syvemmällä retroperitoneaali- tai peritoneaalitilassa.
  • Pehmytkudossarkooma on yleensä oireeton kyhmy, joka kasvaa. Sarkoomaa on epäiltävä erityisesti, jos kyhmy on lihaskalvon alla, alustaansa kiinnittynyt, kova ja/tai yli 5 cm:n läpimittainen (kuva «»2).
  • Pehmytkudossarkooman epäilyn herättyä potilas tulee ohjata yliopistosairaalan sarkoomatyöryhmän konsultaatioon.
  • Pehmytkudossarkoomat poistetaan kirurgisesti laajalla marginaalilla (2–3 cm tai pienempi, jos saavutetaan ehyt luontainen rajapinta, kuten lihaskalvo). Jos leikkausmarginaali jää niukaksi tai leikkaus ei ole esim. sijainnin takia mahdollinen, annetaan sädehoito.
  • Solunsalpaajahoito voidaan antaa liitännäishoitona tai jos sarkooma on paikallisesti tai laajemmin levinnyt.
  • Pehmytkudossarkoomien etäpesäkkeet, erityisesti keuhkometastaasit pyritään poistamaan kirurgisesti, jos se on mahdollista. Etäpesäkkeiden poisto voi joskus olla kuratiivinen toimenpide.

Seurantatutkimukset

  • Kuntoutus, proteesit ja apuvälineet kuuluvat olennaisena osana sarkoomapotilaiden jälkihoitoon. Elinaika on useilla potilailla pitkä ja toipuminen hyvä.
  • Sarkoomia seurataan erikoissairaanhoidossa 2 kk:n–1.5 v:n välein 5–10 v:n ajan. Seuranta on alkuun tiheä ja harvenee loppua kohti.
    • Seurantaprotokolla määräytyy kasvaimen tyypin ja graduksen mukaan.
    • Seurannassa etsitään ennen kaikkea paikallisuusiutumia ja keuhkoetäpesäkkeitä, sillä näiden varhainen hoito tuottaa usein hyvän, pitkäaikaisen tuloksen.
    • Lisäksi seurannassa pyritään varmistamaan potilaan kuntoutuminen mm. fysioterapian, tukituotteiden ja psyykkisen tuen avulla.
  • Asianmukaisesti hoidetuista sarkoomapotilaista on 5 v:n kuluttua tautivapaita 50–80 %.

Kirjallisuutta

  1. Salminen S, Salo J, Jäämaa S. Sädehoidon jälkeinen syöpä. Duodecim 2025 (painossa).
  2. Leppä S, Jyrkkiö S, Pasanen A, Pitkäniemi J, Puolakkainen P, Tenhunen O, Vaalavirta L (toim.). Syöpäsairaudet. Kustannus Oy Duodecim 2023. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/opk04504»1 (vaatii käyttäjätunnuksen).
  3. Luukasvaimet-teemanumero. Duodecim 2019;135(22):2201-2248.
  4. Pehmytkudossarkooma-teemanumero. Duodecim 2015;131(8):763-795.