Takaisin Tulosta

Fibromyalgia

Lääkärin käsikirja
9.12.2025 • Viimeisin muutos 19.1.2026
Markku Mali

Keskeistä

  • Fibromyalgia on monista eri syistä johtuva oireiden ja löydösten kooste, jonka vaikeusaste sekä oireet vaihtelevat eri yksilöillä ja ajankohtina.
  • Fibromyalgiaa tulee epäillä, jos potilaalla on pitkäkestoista, laaja-alaista kivuliaisuutta (kipu, särky, kolotus, käsittelyarkuus), joka ei riittävästi selity vammalla, vauriolla tai inflammaatiolla.
  • Fibromyalgialle on ehdotettu potilaskyselyyn perustuvia käytännöllisiä diagnostisia kriteerejä (ks. kipuoirekysely «Kipuoirekysely»1).
  • Riittävän varhaisella diagnoosin asettamisella voidaan välttyä monilta turhilta tutkimuksilta ja hoidoilta sekä parannetaan ennustetta.
  • Potilasohjaus ja itsehoitokeinot ovat keskeiset hoitomenetelmät. Säännöllinen liikunta sekä lihasvoiman ja kestävyyskunnon parantaminen vähentävät fibromyalgian oireita.
  • Lääkehoito on pääasiassa oireenmukaista, ja sen tehtävä on tukea itsehoitoa.

Patogeneesi

  • Fibromyalgia on tyyppiesimerkki nosiplastisesta kivusta. Siinä erityisesti keskushermoston kipujärjestelmät muovautuvat ja herkistyvät epätarkoituksenmukaisesti.
  • Vuonna 2017 kansainvälinen kivuntutkimusyhteisö IASP määritteli nosiplastisen kivun kolmanneksi kipumekanismiksi, joka ei selity riittävästi nosiseptisellä tai neuropaattisella kivulla.
  • Fibromyalgian ja muiden kroonisten kipusairauksien mekanismit ja patofysiologia ovat suurelta osin samankaltaisia. Siksi kroonisen kivun ja fibromyalgian hoidon pääperiaatteet ovat samankaltaisia.
  • Kipuhermoston säätelymekanismien herkistyminen ja häiriintyminen sekä autonomisen hermoston epätasapaino säätelevät kivuliaisuuden lisäksi myös muita fibromyalgian tyyppioireita, kuten vetämättömyyttä (fatigue), mentaalisia häiriöitä (ns. ”fibrofog” eli aivosumu) ja unihäiriöitä.
  • Geneettiset erot kipua säätelevien hermoston välittäjäaineiden, niitä hajottavien molekyylien tai tulehdusvälittäjäaineiden säätelyssä voivat selittää monitekijäistä periytymistä ja ilmiasua.

Etiologia

  • N. 4 %:lla väestöstä on fibromyalgiaoireyhtymä, ja puolet sairastumisriskistä selittyy geeneillä. Tulehduksellisista reumasairauksista, migreenistä tai kroonisista selkäkivuista kärsivillä potilailla esiintyvyys on jopa 10–30 %:n luokkaa. Fibromyalgisia eli nosiplastisia oireita ja kipua esiintyy yleisesti myös muissa alueellisissa kroonistuneissa kivuissa.
  • Tavallisimmat fibromyalgialle ja nosiplastiselle kivulle altistavat kuormitustekijät
    • Perifeeriset alueelliset kivut ja kipuoireyhtymät
    • Riittämätön tai virkistämätön uni ja lepo
    • Ylipaino
    • Fyysinen inaktiivisuus
    • Henkinen stressi tai toivottomuus
  • Muita altistavia ja laukaisevia tekijöitä
    • Tapaturmat ja kirurgiset toimenpiteet
    • Infektiot
    • Autoimmuunisairaudet
    • Hormonaaliset muutokset, kuten hypotyreoosi tai vaihdevuodet

Oireet

  • Yleinen käsittelyarkuus (eräänlainen aivojen ”kiputermostaatin” säätelyhäiriö), laaja-alainen leposärky
  • Vetämättömyys ja uupumus
  • Virkistystä antamaton uni (yleensä katkouni)
  • Eri elinryhmien pitkittyneet keholliset oireet ja kipuoireyhtymät (esim. ärtyvän suolen oireyhtymä «Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS)»1, sydänoireet, gynekologiset ongelmat ja kivut «Gynekologinen alavatsakipu»2, päänsäryt «Päänsärky»3, niska-hartiakipu «Niska-hartiakipu»4, kivuliaat purentaongelmat «Bruksismi»5, ärtynyt virtsarakko, krooniset selkäkivut «Alaselkäkipu»6 tai levottomat jalat «Levottomat jalat ja kävelypakko»7)
  • Neurologiset oireet (puutuminen, pistely, huimaus, päänsärky)
  • Mielenterveysongelmat (masennus, ahdistus; vakava masennus harvinaista)
  • Mentaaliset ongelmat (keskittymiskyvyttömyys, muistihäiriöt, uuden oppimisen ja ilmaisun vaikeus)
  • Oireet ja vaikeusaste vaihtelevat eri ajankohtina fyysisten ja psyykkisten kuormitustekijöiden vaikutuksesta.

Diagnoosi

  • Kliininen diagnoosi perustuu potilaan haastatteluun sekä huolelliseen yleis- ja nivelstatukseen.
  • ACR:n (American College of Rheumatology) v. 1990 julkaisema, arkuuspisteiden (11 arkuuspistettä 18:sta) toteamiseen perustuva fibromyalgian luokittelukriteeristö ei huomioi eri vaikeusasteita tai oheisoireita.
  • Sen sijaan potilaan täyttämä oirekysely kivun laaja-alaisuudesta, oireiden esiintymisestä ja niiden vaikeusasteesta auttaa fibromyalgian ja nosiplastisen kivun tyyppioireiden tunnistamisessa ja seurannassa (tulostettava kipuoirekyselylomake: «Kipuoirekysely»1).
  • Mahdolliset spesifisemmin hoidettavissa olevat tai aiemmin diagnosoimattomat oheissairaudet, esim. tulehdukselliset reumasairaudet, anemia, hypotyreoosi, hyperparatyreoosi tai vaihdevuosiongelmat, on arvioitava.
  • Nykymääritelmän mukaan fibromyalgiadiagnoosi on voimassa huolimatta muista diagnooseista, eikä se sulje pois muiden diagnoosien olemassaoloa.
  • Fibromyalgiassa hyvin tavalliset liitännäissairauksien oireet ja kivut (esim. nivelrikko ja selkäongelmat, reuma- ja sidekudossairaudet, masennus ja ahdistushäiriöt, migreeni ja krooniset päänsäryt) on pyrittävä hoitamaan mahdollisimman hyvin – se korjaa usein myös fibromyalgian oireita.

Hoito

  • Varhainen diagnoosi, luottamuksellinen hoitosuhde, potilaan kuuleminen, biopsykososiaalinen lähestymistapa ja epätarkoituksenmukaisen tutkimuskierteen välttäminen ovat hoidon perusta.
  • Pyritään korjaamaan potilaan virheelliset ennakkokäsitykset kivun ja uupumuksen syistä sekä vähentämään pelkoja niiden vaikutuksista toimintakykyyn.
  • Negatiivisia ajatuksia, kuten kipuun liittyviä pelkoja ja uskomuksia, välttämiskäyttäytymistä ja asioiden katastrofointia, tulee aktiivisesti välttää.
  • Potilasta autetaan opettelemaan ajatusten siirtämistä pois kivusta ja näkemään asioiden positiivinen puoli (kognitiivinen käyttäytymisterapia).
  • Lääkkeettömät itsehoitokeinot parantavat potilaan toimintakykyä ja elämänlaatua.
    • Kuntoilu vähentää fibromyalgian oireita «Aerobic exercise training for adults with fibromyalgia»1 «Mixed exercise training for adults with fibromyalgia»2. Fyysisen kunnon kohentamisella pyritään aerobisen suorituskyvyn ja lihasvoiman parantamiseen: säännöllinen kävely, pyöräily, hiihto, uinti, lihasharjoitteet.
    • Yleiset terveysliikuntasuositukset soveltuvat, mutta liikunta kannattaa aloittaa varovasti ja vähitellen elimistöä kuunnellen (”start low, go slow”). Elimistölle pitää suoda myös riittävää lepoa ja palautumisaikaa.
    • Yöuni turvataan häiriötekijöitä vähentämällä (piristeet, alkoholi, melu, stressi) ja kiinnittämällä huomiota sängyn ja tyynyn valintaan.
  • Lääkehoidon tavoitteena on lievittää oireita ja tukea kivun itsehoitokeinoja.
  • Fibromyalgiapotilaat ovat usein herkistyneitä myös lääkevaikutuksille, joten hoidon aloitus kannattaa tehdä varovasti. Lääkehoidon toteuttaminen edellä mainittuja suuremmilla annoksilla ei yleensä onnistu, ellei potilaalla fibromyalgian lisäksi ole myös vaikea neuropaattinen kipu.
  • Tulehduskipulääkkeet, analgeetit, lihasrelaksantit ja selektiiviseen serotoniinin takaisinoton tai monoamiinioksidaasin estoon perustuvat masennuslääkkeet eivät tehoa fibromyalgiakipuun tai -oireisiin. Usein mukana on myös nosiseptistä kipua, esim. nivelrikko- tai tulehduskipua. Näihin voi auttaa tulehduskipulääke tai parasetamoli.
  • Opioidien käyttöä fibromyalgiakivuissa ei suositella (ovat toiminnallisessa kivussa heikkotehoisia, lisäksi addiktoivat helposti ja voivat lisätä paradoksaalisesti hyperalgesiaa).
  • Ongelmallisimmissa tapauksissa parhaat tulokset saavutetaan moniammatillisella ja monialaisella kuntoutumisohjelmalla.

Kirjallisuutta

  1. Clauw DJ. From fibrositis to fibromyalgia to nociplastic pain: how rheumatology helped get us here and where do we go from here? Ann Rheum Dis 2024;83(11):1421-1427. «PMID: 39107083»PubMed
  2. Mali M. Kroonistuneen kivun arviointi rationaaliseksi. Suom Lääkäril 2021;76(17):1084-85 «https://www.laakarilehti.fi/pdf/2021/SLL172021-1084.pdf»1
  3. Clauw DJ. Fibromyalgia: a clinical review. JAMA 2014;311(15):1547-55. «PMID: 24737367»PubMed