Takaisin Tulosta

Magnesiumin puutos

Lääkärin käsikirja
28.4.2023 • Viimeisin muutos 28.4.2023
Niina Matikainen

Keskeistä

  • Magnesium on osana useissa aineenvaihdunnan tapahtumissa, ja munuaiset säätelevät sen pitoisuutta elimistössä. Normaalissa ravinnossa sitä on riittävästi, ja sen merkittävä puutos terveillä normaalisti ravituilla on harvinainen.
  • Magnesiumin puutos on yleinen sairaalapotilailla, erityisesti tehohoidossa. Sitä tulee epäillä, jos potilaalla on siihen sopivia oireita, kliinisiä löydöksiä tai puutokselle altistava tekijä taustalla.
  • Yleisimmät hypomagnesemian oireet ja löydökset ovat neurologisia tai psykiatrisia.
  • Pienentynyt P-Mg on merkki magnesiumin puutteesta.
  • Elimistön magnesiumista vain osa (1 %) on solunulkoisessa nesteessä, mikä vaikeuttaa magnesiuminpuutteen arviointia. Normaali P-Mg ei poissulje puutosta.

Magnesiumtasapaino

  • 1 mmol = 24 mg elementaarista magnesiumia (Mg2+)
  • Aikuisella on magnesiumia elimistössä n. 1 000 mmol, josta
    • 1 % solunulkoisessa nestetilassa
    • 50–60 % sitoutuneena luustoon
    • loput solujen sisällä.
  • Magnesiumin päivittäinen saantisuositus aikuisille on 13–18 mmol (310–420 mg) iästä ja sukupuolesta riippuen. Painoon suhteutettu enteraalinen suositusannos on 0.2 mmol (4.8 mg)/kg/vrk.
  • Ravinnossa on keskimäärin n. 10–15 mmol (240–360 mg) magnesiumia, josta 30–40 % imeytyy.
    • Vähämagnesiumisen ruokavalion aikana imeytyminen GI-kanavasta tehostuu kaksinkertaiseksi.
    • Hyviä magnesiumin lähteitä ovat täysjyvävilja, siemenet, pähkinät, vihreät vihannekset sekä sisäelimet ja liha.
  • Magnesiumtasapainoa säätelevät imeytyminen suolistosta, sitoutuminen luukudokseen ja reabsorptio munuaisista.
  • Munuaiseritys on tärkein magnesiumtasapainoa säätelevä tekijä.
    • Plasmapitoisuuden suurentuessa eritys virtsaan lisääntyy.
    • Tämä ns. munuaiskynnys on lähellä normaalia plasmapitoisuutta.
  • Hypomagnesemian pääsyyt ovat magnesiumin riittämätön saanti tai imeytyminen suolistosta, hukka munuaisten kautta ja siirtyminen solujen sisään tai luustoon.

Magnesiumin puutoksen syitä

  • Riittämätön imeytyminen suolistosta
    • Malabsorptiotilat
    • Alkoholismi (myös saanti usein niukkaa, imeytyminen heikentynyt)
    • Pitkäaikainen nestehoito tai parenteraalinen ravitsemus
  • Menetys suoliston kautta
    • Oksentelu, ripuli
    • Nenä-mahaimu
    • Suolifisteli
  • Hukka munuaisten kautta
    • Runsas alkoholin käyttö lisää magnesiumin eritystä virtsaan.
    • Huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes
    • Hankitut munuaissairaudet (interstitiaalinen nefriitti, akuutti tubulusnekroosi, munuaisensiirron jälkitila)
    • Hypertyreoosi
    • Hyperaldosteronismi
    • Synnynnäiset tilat ja oireyhtymät, kuten Bartterin tai Gitelmanin oireyhtymä tai familiaalinen hypomagnesemia–hyperkalsiuria–nefrokalsinoosi
  • Muut menetykset
    • Verensiirto, runsas hikoilu, palovammat, pankreatiitti, raskaus ja imetys
  • Lääkkeet
  • Siirtyminen solujen sisään tai luustoon
    • Esim. vaikean aliravitsemuksen korjaantuessa (refeeding-oireyhtymä), hyperparatyreoosikirurgian jälkeen, diabeettisesta ketoasidoosista tai respiratorisesta asidoosista toipuessa

Tärkeimmät oireet

  • Neurologiset/psykiatriset oireet
    • Lihasheikkous
    • Vapina
    • Suonenveto
    • Tetania
    • Refleksien vilkastuminen
    • Kouristukset
    • Masennus
    • Muistivaikeudet
    • Ärtyneisyys
    • Delirium tai psykoosi
  • Sydänperäiset oireet
    • Hoitoresistentit rytmihäiriöt (myös eteisvärinä)
    • Johtumishäiriöt
    • Hypomagnesemia lisää digoksiinin sydäntoksisuutta.
  • Puutokseen liittyviin muihin elektrolyyttihäiriöihin liittyvät oireet
    • Sitkeä hypokalemia, joka ei korjaannu ilman magnesiumin antoa (Mg-puutos aiheuttaa natrium-kaliumpumpun estymisen; kalium ei pääse solun sisään, vaan joutuu virtsaan)
    • Hyponatremia
    • Hypokalsemia (PTH:n erityksen ja sen kohdekudosvaikutusten väheneminen)
  • Oireet kehittyvät yleensä vasta plasman magnesiumpitoisuuden pienennyttyä arvon 0.5 mmol/l alapuolelle.

Diagnostiikka

  • Epäily voi herätä riskitekijöiden (pitkäaikainen ripuli, alkoholismi, protonipumpun estäjien tai diureettien käyttö) tai oireiden (selittämätön hypokalsemia, vaikeahoitoinen hypokalemia, neuromuskulaariset oireet, kammioperäiset rytmihäiriöt) perusteella.
  • Määritetään P-Mg, jonka viitearvot aikuisilla ovat 0.71–0.94 mmol/l.
  • Pieni P-Mg on merkki magnesiumvajauksesta (paitsi äkillisessä stressireaktiossa, jolloin magnesium siirtyy solujen ulkotilasta sisätilaan), mutta normaali P-Mg ei sulje vajausta pois. Yleensä magnesiumin puutokseen liittyy kuitenkin sille altistava tekijä, kuten pitkittynyt ripuli tai alkoholismi.
  • Magnesiumin puutosta voidaan arvioida myös vuorokautisen virtsanerityksen perusteella (normomagnesemiassa n. 5.0 mmol/vrk, magnesiumin puutteessa 0.5 mmol/vrk).
    • Samalla mitattuihin P-Krea- ja U-Krea -pitoisuuksiin suhteutettu vuorokausivirtsan fraktionaalinen Mg-eritys antaa luotettavamman kuvan magnesiumin puutteen mekanismista.
    • Yli 3–4 %:n fraktionaalinen eritys merkitsee Mg-hukkaa munuaisista niiden toiminnan ollessa normaalia.
  • Todetun hypomagnesemian syy selviää usein anamneesin perusteella.
  • Jos magnesiumvajaus johtuu muusta kuin munuaisperäisestä syystä, vuorokausivirtsan magnesiummäärä pienenee 3–5 mmol:sta alle 1 mmol:iin.

Hoito evd

  • Magnesiumtabletteja käytetään ilman P-Mg-määritystä paljon sydämen rytmihäiriöiden ja suonenvedon oireenmukaiseksi hoidoksi. Näyttö hoidon hyödystä on kuitenkin usein puutteellinen. Pieni ja mahdollisesti turha magnesiumlisä ravinnossa ei ole vaarallista, jos munuaisten toiminta on normaalia.
  • Todettu puutos hoidetaan.
    • Perussyy hoidetaan mahdollisuuksien mukaan, kun sellainen on tiedossa. Jos magnesiumin puutteen on aiheuttanut diureettihoito, jota ei voida keskeyttää, saattaa kaliumia säästävän diureetin lisääminen hoitoon auttaa.
    • Laskimonsisäisessä ravitsemuksessa tarvitaan ylläpitoannoksena 4–8 mmol/vrk (0.1 mmol/kg/vrk).
    • Vajeen korjaukseen tarvitaan suurempia annoksia, aikuisilla yleensä 20–40 mmol/vrk.
    • Magnesiumin herkän munuaiskynnyksen takia paras hyötysuhde saavutetaan, kun vaje korjataan vähitellen usean vuorokauden kuluessa.
  • Lievä magnesiumin puutos hoidetaan suun kautta. Yleensä 10–40 mmol/vrk (n. 240–1 000 mg/vrk) magnesiumia (Mg2+) on sopiva annos, jos potilaalla on normaali munuaisten toiminta. Markkinoilla on useita eri magnesiumsuoloja, joiden Mg2+-määrät poikkeavat toisistaan.
    • Emgesan®-tabletit (magnesiumia 10.3 mmol/tbl)
    • Magnesiumsitraatti-muoto (Magnesium Diasporal® 400 mg jauhe oraaliliuosta varten) saattaa imeytyä muita paremmin.
  • Vaikea, oireinen magnesiumin puutos (P-Mg < 0.5 mmol/l) hoidetaan suonensisäisellä infuusiolla, ja tarvittaessa voidaan antaa pikakorjausbolus, jos hemodynaaminen tilanne on epävakaa (ks. Akuuttihoito-opas «Magnesiumaineenvaihdunnan häiriöt»1).
    • Potilasta hoidetaan valvontaosastolla (EKG-monitorointi; johtumishäiriöt, mukaan lukien kääntyvien kärkien kammiotakykardia, mahdollisia).
    • Vähemmän kiireellisesti voidaan infusoida 12–24 t:n aikana 20–30 mmol magnesiumsulfaattia sekoitettuna 1 000 ml:aan 5-prosenttista glukoosia. Infuusiota voidaan jatkaa 3–5 vrk:n ajan, kunnes P-Mg pysyy tasolla yli 0.8 mmol/l.
  • Munuaisten vajaatoiminnassa magnesiumia pitää antaa varoen ja P-Mg-pitoisuutta tarkasti seuraten vakavan hypermagnesemian välttämiseksi.
    • Jos GFR < 30 ml/min/1.73 m2, annospienennys vähintään 50 %
    • Mg-valmisteiden muuntosuhteena voi käyttää: 1 mmol = 2 MEkv = 24 mg elementaarista magnesiumia (Mg2+) = 240 mg magnesiumsulfaattia.

Kirjallisuutta

  1. Yu, ÁSL. Hypomagnesemia: Evaluation and treatment. Post TW, ed. UpToDate. Waltham, MA: UpToDate Inc. (viitattu 2.3.2023). «https://www.uptodate.com/contents/hypomagnesemia-evaluation-and-treatment»1
  2. Matikainen N. Hypo- ja hypermagnesemia. Kirjassa: Ala-Kokko T, Alahuhta S, Hyppölä H, Kaartinen J, Savolainen T (toim.). Peruselintoimintojen häiriöt ja niiden hoito. Kustannus Oy Duodecim 2022. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/oppikirjat/phh00090»2 (vaatii käyttäjätunnuksen). .
  3. Metsävainio K. Magnesiumin aineenvaihdunta. Kirjassa: Ala-Kokko T, Alahuhta S, Hyppölä H, Kaartinen J, Savolainen T (toim.). Peruselintoimintojen häiriöt ja niiden hoito. Kustannus Oy Duodecim 2022. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/oppikirjat/phh00144»3 (vaatii käyttäjätunnuksen).
  4. Garrison SR, Korownyk CS, Kolber MR ym. Magnesium for skeletal muscle cramps. Cochrane Database Syst Rev 2020;9(9):CD009402. «Magnesium for skeletal muscle cramps»1 «PMID: 32956536»PubMed
  5. Koistinen H. Magnesiumaineenvaihdunnan häiriöt. Kirjassa: Mäkijärvi M, Alakare J, Harjola V-P, Päivä H, Tuukkanen J, Valli J (toim.). Akuuttihoito-opas. Kustannus Oy Duodecim, 2023 (painossa).
  6. Välimäki M, Mäkitie O. Hypomagnesemia. Kirjassa: Välimäki M, Sane T, Dunkel L (toim.). Endokrinologia. Kustannus oy Duodecim 2009. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/oppikirjat/end00710»4 (vaatii käyttäjätunnuksen).