Subakuutti tyreoidiitti

Keskeistä

• Kilpirauhasen tulehdus, johon tyypillisesti liittyy kaulakipua, kuumetta ja kilpirauhasen aristusta
• Nopea vaste glukokortikoidihoidolle vahvistaa diagnoosin.

Laboratoriolöydökset ja diagnoosi

• Lasko on valtaosalla suurentunut, samoin CRP.
• Alussa on usein ohimenevä tyreotoksikoosivaihe, jolloin TSH on lievästi pienentynyt ja T4V lievästi suurentunut. Tätä seuraa 1–2 kk hoidosta ohimenevä hypotyreoosivaihe 20 %:lla. Pysyvä hypotyreoosi kehittyy 2–3 %:lle.
• Diagnoosi: kuume, aristava kilpirauhanen, hypertyreoosin taudinkuva, kohonnut La ja CRP, nopea vaste glukokortikoidihoidolle. Lähtötilanteessa tutkitaan myös TSH ja T4V; TSH on tyypillisesti hieman alle viitevälin ja T4V lievästi suurentunut.
• Kilpirauhaskarttaa tarvitaan nykyään harvoin.
• Erotusdiagnostiikka on joskus hankalaa, jolloin kilpirauhasarvojen ja tulehdusparametrien lisäksi kannattaa tarvittaessa tutkia myös TPOAb ja TSHRAb. Kilpirauhasen kaikututkimus yhdistettynä ohutneulabiopsiaan voi tarjota lisäapua.

Taudin kulku

• Voidaan hoitaa avohoidossa.
• Glukokortikoidihoidolla saadaan selvä vaste muutamassa vuorokaudessa (kuume laskee, kilpirauhaskipu vähenee). Ellei hoitovastetta saada, harkitse erotusdiagnostisia vaihtoehtoja, kuten tonsilliittia, ja lähetä tarvittaessa erikoissairaanhoitoon.
• Oireet pyrkivät palaamaan, jos glukokortikoidi lopetetaan liian pian tai annosta pienennetään liian nopeasti.

Hoito ja seuranta

• Hoidetaan glukokortikoidilla, esim. prednisoni tai prednisoloni 40 mg/vrk 1 viikko, 30 mg/vrk 1 viikko, 20 mg/vrk 1 viikko, 10 mg/vrk 2 viikkoa ja 5 mg/vrk 2 viikkoa.
  • Jos oireet palaavat, kun annosta pienennetään, siirrytään edelliselle annosportaalle.
  • Annostusta voidaan myös keventää nopeammassa tahdissa, jos vaste on nopea ja pysyvä.
  • Tulehdusta arvioidaan CRP:n ja laskon avulla.
  • Hoitoaika yleensä 6–12 viikkoa
• Jos oireilu jatkuu yli vuoden, potilas lähetetään leikkausharkintaan.
• Tulehduskipulääkkeet normaaleina hoitoannoksina riittävät ainoaksi hoidoksi lievemmissä tapauksissa.
• Hypertyreoosioireita hoidetaan beetasalpaajalla, ei tyreostaatilla.
• TSH ja T4V kontrolloidaan tarvittaessa kliinisen voinnin perusteella, jos kehittyy hypotyreoosin oireita. Alun tyreotoksikoosivaihetta seuraa usein ohimenevä hypotyreoosivaihe, joka ei vaadi hoitoa. Jos potilas kuitenkin on oireinen, voidaan aloittaa väliaikainen tyroksiinikorvaushoito, joka yleensä voidaan lopettaa, kun 6–12 kk on kulunut oireiden alusta.