Takaisin Tulosta

Miehen hypogonadismi ja hormonikorvaus

Lääkärin käsikirja
16.12.2025 • Viimeisin muutos 16.12.2025
Satu Vehkavaara

Keskeistä

  • Erota primaarinen ja sekundaarinen hypogonadismi.
  • Hoitopäätöksen tulisi aina perustua vähintään kahteen luotettavalla mittausmenetelmällä saatuun mittaustulokseen yhdistettynä oireisiin.
  • Primaarisessa sekä sekundaarisessa elimellisessä hypogonadismissa aloitetaan korvaushoito testosteronilla, jos sille ei ole vasta-aiheita. Sekundaarisessa toiminnallisessa hypogonadismissa keskeistä on etiologian mukainen hoito.
  • Testosteronihoidon aloittamista iäkkäille miehille tulee harkita tarkkaan.

Miehen sukupuolihormonien säätely

  • LH kiihdyttää testosteronin muodostumista Leydigin soluissa.
  • FSH stimuloi kivesten Sertolin solujen toimintaa. Sertolin soluilla on tärkeä tehtävä siittiöiden muodostumisessa.

Hypogonadismin (testosteronin puutteen) oireet

  • Hypogonadismin ilmaantuminen ennen puberteettia johtaa viivästyneeseen murrosiän kehitykseen ja puberteettiseulan rajojen rikkoutumiseen. Tavallisin syy viivästyneelle murrosiän kehitykselle on kylläkin idiopaattinen viivästynyt puberteetti «Puberteettikehitys ja sen häiriöt»1.
  • Aikuisiällä selkeimmät testosteronin puutteeseen liitetyt oireet
    • Alentunut seksuaalinen halukkuus
    • Vähentyneet aamuerektiot
    • Erektiohäiriöt
  • Muita mahdollisia, epäspesifisempiä oireita
    • Karvoituksen väheneminen
    • Kuumat aallot ja hikoilu
    • Gynekomastia
    • Osteoporoosi
    • Infertiliteetti
    • Normosytäärinen anemia
    • Lisääntynyt rasvan määrä suhteessa lihasmassaan
    • Uupumus sekä keskittymiskyvyn ja mielialan ongelmat

Hypogonadismin tärkeimmät syyt

  • Taulukossa «Hypogonadismin luokittelu»1 on esitetty hypogonadismin tärkeimmät syyt jaotteluineen.
  • Hypogonadismin syy tulee aina selvittää ennen testosteronihoidon aloitusta, sillä syystä riippumatta hoidon aikana mitattu LH-pitoisuus on aina mittaamattoman pieni.
  • Toiminnallisessa hypogonadismissa etiologian mukainen hoito on aina ensisijaista.
    • Lihavalla potilaalla merkittävä painonlasku ei ainoastaan korjaa metabolisen oireyhtymän ilmentymiä vaan myös suurentaa testosteronipitoisuuksia.
    • Jos todetaan hyperprolaktinemia ja käytössä on hyperprolaktinemian kautta aivolisäke-kivesakselin toimintaan vaikuttavia lääkeaineita (mm. psyykenlääkkeet, metoklopramidi), nämä tulisi pyrkiä lopettamaan tai vaihtamaan toiseen valmisteeseen.
      • Jos ilmeistä syytä hyperprolaktinemialle ei tarjoudu, prolaktinooma tulee poissulkea sellan magneettikuvauksella.
    • Muita tunnettuja lääkeaineryhmiä, jotka pienentävät testosteronipitoisuuksia, ovat mm opioidit, glukokortikoidit ja anaboliset steroidit «Steroididoping»2.
    • Alkoholin runsas käyttö ja kannabiksen käyttö voivat myös olla osaltaan pienentämässä testosteronipitoisuuksia.
Taulukko 1. Hypogonadismin luokittelu
Primaarinen (kivesperäinen)Sekundaarinen (sentraalinen eli hypotalamus-aivolisäke-kivesakselin säätelyhäiriö)
* Kombinoitu primaarinen ja sekundaarinen hypogonadismi
Muokattu lähteestä: Duodecim 2020;136(2):129-37 «Hämäläinen P, Vehkavaara S, Perheentupa A. Terveen miehen anabolisten steroidien käyttö. Duodecim 2020;136(2):5-13 . »4
Elimellinen
  • Hypotalamuksen tai aivolisäkkeen kasvaimet «Aivolisäkekasvaimet»5
  • Hemokromatoosi «Hemokromatoosi»6
  • Hypotalamuksen tai aivolisäkkeen infiltratiiviset tai destruktiiviset sairaudet
  • Idiopaattinen hypogonadotrooppinen hypogonadismi
Toiminnallinen

Tutkimukset

  • Mitataan kokonaistestosteroni (S-Testo), ja jatkotutkimukset määräytyvät sen pitoisuuden perusteella; ks. kaaviokuva «»1.
    • Normaalisti vain 2 % testosteronista on biologisesti aktiivisessa muodossa vapaana, loput sitoutuneena SHBG:hen.
    • Otetaan aamulla mieluiten klo 7–10.
  • Jos S-Testo on viitealueen alaosassa ja
    • SHBG matala, vapaa testosteroni on normaali.
    • SHBG korkea, vapaa testosteroni on matala.
  • Hypogonadismin diagnostiikka voi olla ongelmallista, sillä terveelläkin miehellä testosteronipitoisuus vaihtelee.
    • Mm. voimallinen liikunta, aliravitsemus ja erilaiset stressit, kuten leikkaus, pienentävät pitoisuutta väliaikaisesti.
    • Hypogonadismin diagnosointia ei helpota myöskään se, että hypogonadismiin viittaavia oireita todetaan jopa kolmanneksella täysin eugonadaalisista miehistä.
  • Testosteronipitoisuus tulisi mitata luotettavalla immunologisella menetelmällä tai nestekromatografia-massaspektrometrialla (LC-MS).
  • Jos S-Testo on < 8 nmol/l, hypogonadismi on ilmeinen ja syy täytyy selvittää.
    • Testosteronipitoisuus 8–12 nmol/l on harmaa alue, josta löytyy todellista hypogonadismia sairastavia, mutta osalla saattaa syynä olla jokin em. väliaikainen syy tai SHBG-pitoisuus on pieni.
    • Tämän vuoksi S-Testo tulee mitata useamman kerran ennen hoitopäätöksiä tai laajempia selvityksiä.
    • Rajatapauksissa voi olla hyötyä laskennallisen vapaan testosteronin pitoisuuden arvioinnista.
  • Hypogonadismin jatkotutkimuksiin kuuluu gonadotropiinipitoisuuksien mittaaminen: luteinisoiva hormoni (LH), harkinnan mukaan follikkelia stimuloiva hormoni (FSH).
    • Suurentuneet pitoisuudet viittaavat primaariseen kivesperäiseen syyhyn ja pienentyneet tai normaalit pitoisuudet sekundaariseen syyhyn.
  • Nuoren miehen primaarisessa hypogonadismissa tehdään kromosomianalyysi, jos epäillään Klinefelterin oireyhtymää «Klinefelterin oireyhtymä»3 (erikoissairaanhoidossa).
  • Sekundaarisessa hypogonadismissa poissuljetaan hyperprolaktinemia ja harkinnan mukaan tarkistetaan muut aivolisäkehormonit sekä kuvataan sellan seutu magneettikuvauksella (jos S-Testo < 6 nmol/l).

Hoito

  • Testosteronisubstituutio sekä primaarisessa että sekundaarisessa elimellisessä hypogonadismissa
  • Sekundaarisessa toiminnallisessa hypogonadismissa keskeistä on etiologian mukainen hoito (esim. ylipainon ja metabolisen oireyhtymän hoito, opioidien ja anabolisten steroidien käytön lopettaminen).
    • Anabolisten steroidien aiheuttama hypogonadismi (ASIH) korjaantuu valtaosalla kuukausien kuluessa käytön lopettamisesta. ASIH:n seurannassa testosteronipitoisuuden lisäksi LH nousee viitearvoihin aivolisäke-kivesakselin toipumisen merkkinä.
  • Hoidon aloitusta tulee harkita tarkkaan iäkkäillä miehillä sekä miehillä, joilla hematokriitti (B-Hkr) on jo lähtötilanteessa normaalin ylärajoilla (> 46 %).

Testosteronin korvaushoito

  • Testosteroniundekanoaatti 1 000 mg (useita valmisteita) i.m. 10–14 viikon välein
    • Antaa testosteroniesteriseosta tasaisemman ja pitkävaikutteisemman testosteronitason, ja on siksi suositeltavampi valmiste pitkäaikaisessa käytössä.
    • Tavoitteena S-Testo 15–25 nmol/l hoidon puolivälissä mitattuna ja viitealueen alarajalla juuri ennen seuraavaa pistosta mitattuna
  • Testosteroniesteriseos (Sustanon® 250 mg) i.m. 2–4 viikon välein
    • Paras mittari sopivasta annosvälistä on potilaan subjektiivinen vointi.
    • Testosteronipitoisuus vaihtelee runsaasti, ja muutama päivä pistoksesta pitoisuus on huipussaan.
    • Testosteronipitoisuuden tulisi olla viitealueen alarajalla juuri ennen seuraavaa pistosta mitattuna.
  • Testosteronigeeli kerran päivässä (mieluiten aamulla)
    • Annoksen titraus perustuu seerumin testosteronitasoon ja androgeenin puutokseen liittyviin oireisiin.
    • Hoito aloitetaan usein geelillä, ja jos siitä on hyötyä, osa potilaista siirtyy pitkävaikutteisempaan pistosvalmisteeseen.
    • Testosteronipitoisuuden tulisi olla viitealueella aamulla geelin levittämisen jälkeen mitattuna.

Testosteronin korvaushoidon seuranta

  • Testosteronihoidossa seurataan aluksi 3–6 kk:n välein ja jatkossa vuosittain verenkuvaa (B-Hkr; polysytemia) ja testosteronipitoisuutta.
    • Kun hoitoannos on vakiintunut ja potilas voi hyvin, testosteronipitoisuutta seurataan tarpeen mukaan.
  • Yli 50-vuotiailla seurataan lisäksi PSA-pitoisuutta ja harkinnan mukaan eturauhasen kokoa (TPR) sekä plasman lipidi- ja maksa-arvoja.
  • Jos seurannassa B-Hkr suurenee yli 52 %:iin, hoito tulee tauottaa, kunnes B-Hkr on viitealueella. Hoitomuodosta riippuen tulee jatkossa joko harventaa pistosväliä (pistoshoito) tai pienentää annosta (geelit). Pistoshoidosta voi yrittää siirtyä geelihoitoon.
  • Urologin konsultaatio on tarpeen, jos PSA suurenee yli viitearvon tai todetaan poikkeava eturauhaslöydös (TPR/kaikututkimus).

Testosteronihoidon vasta-aiheet

  • Eturauhassyöpä, rintasyöpä
  • Hoitamaton, virtsarakon tyhjenemisesteen aiheuttava eturauhasen liikakasvu tai koholla oleva tai hoidon aikana nouseva PSA-arvo
  • Polysytemia
  • Vaikea uniapnea
  • Dekompensoitu sydämen vajaatoiminta
  • Perheenlisäystoive lähiaikoina

Ikääntyvän miehen hypogonadismi

  • Kivesten toiminta heikkenee iän myötä, mutta kompensatorisesti lisääntyvä gonadotropiinieritys pitää useimmilla ikääntyvillä miehillä kivesten toiminnan lähes normaalina.
  • Pienelle osalle miehistä kehittyy hypogonadismi, josta käytetään nimitystä myöhäsyntyinen hypogonadismi (late-onset hypogonadism eli LOH). Seerumin testosteronipitoisuus on yleensä vain lievästi pienentynyt.
  • LOH kuvastaa ikääntyvän miehen yleistä terveydentilaa. Sen etiologiassa biologista ikää tärkeämpiä ovat ylipaino, yleinen terveydentila ja lääkitys. Hoidon tulisikin ensisijaisesti kohdistua taustatekijöihin, kuten ylipainon sekä sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöiden hyvään hoitoon.
  • Testosteronihoidon tarve LOH:ssa on epäselvä. Testosteronihoidon hyöty on sitä todennäköisempi, mitä matalampi testosteronitaso on. Tason 7–8 nmol/l alittava pitoisuus on poikkeava, ja jos tähän yhdistyvät vaikeat hypogonadismiin sopivat oireet, voidaan hoitoa ainakin koemielessä pitää aiheellisena. Hyödytön hoito kannattaa lopettaa.
  • Jos potilas on ylipainoinen, ensisijaista on laihdutus ja mahdollisen metabolisen oireyhtymän «Metabolinen oireyhtymä»9 osatautien hyvä hoito. Selvästi ylipainoisilla miehillä (BMI yli 30 kg/m2) testosteronipitoisuus on kaikissa ikäryhmissä 4–5 nmol/l pienempi kuin normaalipainoisilla. Painonlasku saa pitoisuuden suurenemaan.
  • Testosteronihoidon seuranta: ks. edellä Testosteronin korvaushoito. Ikääntyvällä miehellä prostataperäisten oireiden seurannan merkitys korostuu.

Työnjako erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä

  • Hypogonadismin perusselvittelyt ja tasodiagnostiikka tapahtuvat perusterveydenhuollossa.
  • Nuoren miehen primaarisen ja sekundaarisen hypogonadismin tutkimukset kuuluvat erikoissairaanhoitoon, jos taustalla ei ole selkeää tarjoutuvaa syytä (esim. anabolisten steroidien käyttö «Steroididoping»2).
  • Selkeästi sekundaarisen toiminnallisen hypogonadismin hoito ja seuranta tapahtuvat perusterveydenhuollossa.
  • Jos on epäilyä sekundaarisesta elimellisestä hypogonadismista tai erotusdiagnostisia ongelmia elimellisen ja toiminnallisen hypogonadismin diagnostiikassa, erikoissairaanhoidon konsultaatio sellan magneettikuvauksen tarpeesta on aiheellinen.

Kirjallisuutta

  1. Snyder PJ. Symptoms of Late-Onset Hypogonadism in Men. Endocrinol Metab Clin North Am 2022;51(4):755-760 «PMID: 36244691»PubMed
  2. Ng Tang Fui M, Hoermann R, Bracken K ym. Effect of Testosterone Treatment on Bone Microarchitecture and Bone Mineral Density in Men: A 2-Year RCT. J Clin Endocrinol Metab 2021;106(8):e3143-e3158. «PMID: 33693907»PubMed
  3. Corona G, Goulis DG, Huhtaniemi I ym. European Academy of Andrology (EAA) guidelines on investigation, treatment and monitoring of functional hypogonadism in males: Endorsing organization: European Society of Endocrinology. Andrology 2020;8(5):970-987. «PMID: 32026626»PubMed
  4. Hämäläinen P, Vehkavaara S, Perheentupa A. Terveen miehen anabolisten steroidien käyttö. Duodecim 2020;136(2):5-13 «Terveen miehen anabolisten steroidien käyttö (2/2020)»10.
  5. Bhasin S, Brito JP, Cunningham GR ym. Testosterone Therapy in Men With Hypogonadism: An Endocrine Society Clinical Practice Guideline. J Clin Endocrinol Metab 2018;103(5):1715-1744. «PMID: 29562364»PubMed
  6. Ponce OJ, Spencer-Bonilla G, Alvarez-Villalobos N ym. The efficacy and adverse events of testosterone replacement therapy in hypogonadal men: A systematic review and meta-analysis of randomized, placebo-controlled trials. J Clin Endocrinol Metab 2018;103(5):1745-1754. «PMID: 29562341»PubMed
  7. Alexander GC, Iyer G, Lucas E ym. Cardiovascular Risks of Exogenous Testosterone Use Among Men: A Systematic Review and Meta-Analysis. Am J Med 2017;130(3):293-305. «PMID: 27751897»PubMed
  8. Budoff MJ, Ellenberg SS, Lewis CE ym. Testosterone Treatment and Coronary Artery Plaque Volume in Older Men With Low Testosterone. JAMA 2017;317(7):708-716. «PMID: 28241355»PubMed
  9. Travison TG, Vesper HW, Orwoll E ym. Harmonized Reference Ranges for Circulating Testosterone Levels in Men of Four Cohort Studies in the United States and Europe. J Clin Endocrinol Metab 2017;102(4):1161-1173. «PMID: 28324103»PubMed
  10. Snyder PJ, Kopperdahl DL, Stephens-Shields AJ ym. Effect of Testosterone Treatment on Volumetric Bone Density and Strength in Older Men With Low Testosterone: A Controlled Clinical Trial. JAMA Intern Med 2017;177(4):471-479. «PMID: 28241231»PubMed
  11. Cheetham TC, An J, Jacobsen SJ ym. Association of Testosterone Replacement With Cardiovascular Outcomes Among Men With Androgen Deficiency. JAMA Intern Med 2017;177(4):491-499. «PMID: 28241244»PubMed
  12. Snyder PJ, Bhasin S, Cunningham GR et al. Effects of Testosterone Treatment in Older Men. N Engl J Med 2016;374(7):611-24. «PMID: 26886521»PubMed
  13. Yeap BB, Alfonso H, Chubb SA et al. In older men an optimal plasma testosterone is associated with reduced all-cause mortality and higher dihydrotestosterone with reduced ischemic heart disease mortality, while estradiol levels do not predict mortality. J Clin Endocrinol Metab 2014;99(1):E9-18. «PMID: 24257908»PubMed
  14. Spitzer M, Huang G, Basaria S et al. Risks and benefits of testosterone therapy in older men. Nat Rev Endocrinol 2013;9(7):414-24. «PMID: 23591366»PubMed
  15. Xu L, Freeman G, Cowling BJ et al. Testosterone therapy and cardiovascular events among men: a systematic review and meta-analysis of placebo-controlled randomized trials. BMC Med 2013;11():108. «PMID: 23597181»PubMed
  16. Wu FC, Tajar A, Beynon JM et al. Identification of late-onset hypogonadism in middle-aged and elderly men. N Engl J Med 2010;363(2):123-35. «PMID: 20554979»PubMed