Takaisin Tulosta

Lapsen adoptio

Lääkärin käsikirja
3.12.2021 • Viimeisin muutos 3.12.2021
Kaisa Tervonen-Arnkil

Säännökset

  • Adoptiolaki (22/2012) «https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2012/20120022»1 ja valtioneuvoston asetus adoptiosta 202/2012 «https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2012/20120202»2
  • Yleissopimus lasten suojelusta sekä yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa SopS 29/1997 (Haagin sopimus)
  • Eurooppalainen yleissopimus lasten adoptiosta SopS 39/2012
  • Lapsen oikeuksien sopimus (LOS)
  • Adoptioneuvonnan yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle.
  • Adoptiolautakunta (Valvirassa) myöntää adoptionhakijoiden luvat kotimaiseen ja kansainväliseen adoptioon.

Adoption edellytykset adoptiolasta toivoville

  • 25 v täyttänyt henkilö yksin tai 25 v täyttäneet aviopuolisot yhdessä
  • Avoliittoa ei adoptiolaissa rinnasteta avioliittoon.
  • Puolisoiden välisen suhteen tulee olla riittävän vakaa.
  • Adoptiovanhempien tulee iältään olla alle 50 v. Iäkkäille vanhemmille pikkulapsen hoitaminen voi olla varsin rasittavaa, lapsen puberteetti vaatii psyykkistä joustavuutta jne.
  • Lapsen ja vanhemman ikäero ei saa olla yli 45 v.
  • Perheen taloudellista tilannetta arvioidaan lapsen edun kannalta. Se ei kuitenkaan ole keskeinen arviointiperuste. Muita adoptioneuvonnassa käsiteltäviä teemoja ovat hakijoiden motiivit, henkilöhistoria, nykyinen elämäntilanne, parisuhde, ihmissuhdeverkostot, menetykset, kasvatuskysymykset ja adoptiolapsen erityisyys sekä muut tarpeelliset asiat, kuten suhtautuminen avoimesti lapsen taustaan ja mahdolliseen yhteydenpitoon syntymävanhempiin.
  • Adoptiolasta haluavien vanhempien on hankittava adoptioneuvontaa varten psyykkistä ja somaattista terveydentilaa koskeva lääkärintodistus (kaksipuolinen T-lausunto). Hyvä terveys on tärkeää, koska lapsi on jo ainakin kerran kokenut ihmissuhteiden katkeamisen, eikä saa olla selvää vaaraa tai huolta hänen jäämisestään alaikäisenä vaille vanhempien huolenpitoa tai jopa orvoksi.
  • Lääkärin tulee arvioida adoptiovanhemmuutta pitkällä tähtäimellä, koska lapsella saattaa olla erityistä tuen tarvetta tavallista paljon enemmän ja se saattaa jatkua tavallista pitempään.
  • Sekä kotimainen että kansainvälinen vieraan lapsen adoptio edellyttää Adoptiolautakunnan luvan.

Adoptio edellyttää vanhempien suostumuksen

  • Adoption vahvistaminen edellyttää yleensä, että lapsen biologiset vanhemmat ovat antaneet tähän suostumuksensa.
  • Suomessa lapsen vanhempien suostumuksen saa ottaa vastaan vasta, kun lapsen syntymästä on kulunut vähintään 8 viikkoa.
  • Perheen sisäisissä adoptioissa, joissa puoliso adoptoi toisen puolison lapsen, esim. uusperheen adoptioissa, tarvitaan etävanhempana toimivan juridisen vanhemman suostumus. Hänen tulee luopua lapsesta, koska lapsella voi olla vain kaksi juridista vanhempaa.

Adoptoitavaan lapseen liittyvät edellytykset

  • Alaikäinen voidaan adoptoida, jos
    • toimenpiteen arvioidaan olevan lapsen edun mukaista
    • on selvitetty, että lapsi tulee saamaan hyvän hoidon ja kasvatuksen
    • lapsi on adoptiohakijan hoidettavana, tai tämä huolehtii muuten lapsen hoidosta ja kasvatuksesta.
  • Adoptoitavalta edellytetään hänen omaa suostumustaan, jos hän on täyttänyt 12 v, tai vaikka hän olisi nuorempikin, jos hän on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota.
  • Perheen sisäisissä adoptioissa myös lapsi, samoin kuin kaikki osapuolet saavat adoptioneuvontaa. Perheensisäisillä adoptioilla voidaan vahvistaa lapselle kaksi vanhempaa myös rekisteröidyissä parisuhteissa.
  • Täysi-ikäisen adoptio voidaan vahvistaa, jos
    • on selvitetty, että hän on ollut alaikäisenä adoptiohakijan hoidettavana ja kasvatettavana, eikä adoptiota ole voitu silloin vahvistaa tai
    • on muita tähän verrattavia painavia syitä.
  • Täysi-ikäisen adoptio ei edellytä adoptioneuvontaa.
  • Perheen sisäisissä adoptioissa ei tarvita lautakunnan lupaa. Adoptio vahvistetaan adoptiohakijan kotipaikan tuomioistuimessa. Kun adoptio on vahvistettu, adoptiolapsi on oikeudellisesti adoptiovanhempiensa eikä biologisten vanhempiensa lapsi.
  • Adoptiolapsi saa adoptiovanhempiensa sukunimen.

Adoptioneuvontaa saavat kaikki adoption osapuolet

  • Tarkoituksena on valvoa lapsen etua ja neuvotteluilla ja muilla toimenpiteillä auttaa lasta, lapsen vanhempia ja adoptiohakijoita, ennen kuin tuomioistuin vahvistaa adoption. Adoption jälkeen osapuolilla on mahdollisuus saada tuen tarpeen arviointi ja adoptioneuvonnan tukea aina sitä tarvitessaan.
  • Neuvontaa annetaan sekä lapsen adoptioon antamista harkitseville että adoptiota haluaville sekä lapselle. Se on asiakkaalle maksutonta sosiaalipalvelua.
  • Neuvontaa voi saada joko omasta kotikunnasta tai Pelastakaa Lapset ry:stä, jolloin kunta sitoutuu maksamaan sen kustannukset.
  • Biologisten vanhempien adoptioneuvonnassa autetaan vanhempia harkitsemaan huolellisesti lapselle ja vanhemmalle elämänmittaisen ratkaisun tekemisessä ja tilanteeseen liittyvän kriisin käsittelyssä. Adoption toteuduttua vanhempaa autetaan valmistautumaan mahdolliseen adoptoidun lapsen yhteydenpitoon ja/tai tiedusteluihin juuristaan.
  • Lapselle tai nuorelle annettavassa neuvonnassa annetaan tietoa adoptiosta, tuetaan adoption käsittelyssä ja tarvittaessa tutkitaan yhdessä asiakirjoja ja tuetaan juurien etsinnässä.
  • Adoptiolasta haluaville selvitetään adoption perusteita ja oikeusvaikutuksia sekä annetaan valmennusta adoptiovanhemmuuteen. Haastattelujen, kotitehtävien, kotikäynnin ja kirjallisten dokumenttien perusteella arvioidaan, onko lasta haluavilla riittävät edellytykset, voimavarat ja valmiudet lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen. Myös rikosrekisteriote ja poliisitiedot tarkistetaan.
  • Jos neuvontaa antaa yksityinen adoptiotoimisto (Pelastakaa Lapset ry), se pyytää lausunnon sosiaalilautakunnalta.
  • Adoptioneuvonta on sosiaalityöntekijän ja adoption osapuolten välinen yhteistyöprosessi, joka vaatii aikaa. Sen kesto on yksilöllinen; hakijoiden kohdalla se on tavallisesti n. vuosi.
  • Adoptioissa neuvonnan päätteeksi hakijoista tehdään kotiselvitys, joka toimitetaan hakemuksen kanssa adoptiolautakunnan lupajaostolle. Adoptiolautakunta toimii Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirastossa (Valvira). Lupajaosto myöntää luvat kotimaisissa ja kansainvälisissä adoptioissa.
  • Kansainvälisissä ja kotimaisissa adoptioissa odotusaika on luvan saamisen jälkeen n. 1–5 vuotta.

Kansainvälinen adoptiopalvelu

  • Kansainvälisissä adoptioissa palvelua saavat antaa adoptiolautakunnan kansainväliseltä jaostolta luvan saaneet palvelunantajat, joita ovat Pelastakaa Lapset ry ja Interpedia. Kansainvälistä adoptiopalvelua voi saada vain yhdeltä palvelunantajalta kerrallaan.
  • Palvelunantajat valvovat lapsen edun toteutumista kansainvälisissä adoptioissa, luovat ja ylläpitävät adoptiokontakteja ulkomailla, hoitavat yhteydenpidon kohdemaihin sekä ohjeistavat ja avustavat adoptiohakijoita adoptioluvan hakemisessa ja adoptiohakemuksen kokoamisessa. Yleensä kontaktimaiden viranomaiset tekevät esityksen adoptoitavasta lapsesta perheelle.
  • Palvelunantajat ohjeistavat ja avustavat adoptiovanhempia lapsen hakumatkan toteuttamisessa, Suomeen saapumisessa sekä adoption vahvistamisessa. Palvelunantaja ohjeistaa adoptioneuvonnan sosiaalityöntekijöitä ja perhettä lapsen sopeutumisesta kertovien seurantaraporttien laatimisessa kohdemaan adoptioviranomaisille sekä toimittaa nämä raportit perille.
  • Adoption jälkeen palvelunantaja avustaa adoptoidun tai adoptiolapsen vanhempien jälkipalveluissa, joissa tarvitaan yhteydenpitoa kohdemaahan esim. juurimatkojen toteuttamisessa tai lapsen taustaan liittyvissä tiedusteluissa ja yhteydenottopyynnöissä.
  • Kansainvälisten adoptioiden lukumäärät ovat laskeneet yli 10 v:n aikana. Tämä on yleinen suuntaus muissakin maissa. Palvelunantajien välityksellä Suomeen on tullut enimmillään n. 250–300 lasta vuodessa. Vuonna 2020 Suomeen saapui koronapandemian vuoksi yhteensä vain 27 lasta kahden palvelunantajan kautta. Määrä oletettavasti kaksinkertaistuu vuonna 2021.
  • Suurella osalla lapsista on erilaisia fyysisiä erityistarpeita, joista osa on lapsen synnyinmaassa hoidettuja ja osa tarpeista vaatii hoitoa ja kuntoutusta vielä adoption jälkeen. Lisäksi lapsilla voi olla ns. adoptioerityisiä tarpeita liittyen heidän kokemuksiinsa ja lastensuojelutaustaansa synnyinmaassaan.

Adoptiolasten mielenterveydestä

  • Adoptio merkitsee yleensä lapsen aineellisen ja psyykkisen hyvinvoinnin kohenemista. Kuitenkin adoptioon liittyvät, lapsen psyykkistä hyvinvointia koskevat tarpeet jäävät usein lapsiperhepalveluissa tunnistamatta.
  • Adoptiolasten psyykkinen häiriintyminen on vähäisempää kuin biologisten vanhempien perusteella laadittu odotusarvo.
    • Adoptiolapset ovat yliedustettuina kliinisissä aineistoissa, mikä johtuu osaksi siitä, että lapsilla on erityistarpeita ja vanhempien kynnys hakea apua on matala.
    • Käytöshäiriöitä, kielenkehityksen ongelmia ja oppimisvaikeuksia on keskimääräistä enemmän.
  • Lapsi on saattanut kokea vakavaa deprivaatiota ja hoidon laiminlyöntejä, mikä vaikuttaa haitallisesti keskushermoston kehitykseen.
    • Varhainen, pitkäkestoinen sensorinen deprivaatio näkyy usein voimakkaana itsestimulaationa, kuten pään hakkaamisena, heijaamisena tai masturbointina.
  • Osalla on joko reaktiivisen kiintymyssuhdehäiriön (RAD) tai estottoman kiintymyssuhdehäiriön piirteitä.
    • Estoton kiintymyssuhdehäiriö ilmenee valikoimattomana sosiaalisuutena: lapsi ei kiinnity hoivaajiin, vaan lähtee kenen tahansa ystävällisen aikuisen mukaan.
    • Reaktiivisessa kiintymyssuhdehäiriössä lapsi vetäytyy kontaktista omiin maailmoihinsa eikä hae lohdutusta.
  • Jokainen adoptiolapsi joutuu kehityksensä kuluessa pohtimaan asemaansa kaksien vanhempien lapsena.
    • Prosessi jatkuu usein aikuisuuteen saakka ja voi johtaa nuoruusiässä karkailuun, oppositionaalisuuteen ja tarpeeseen etsiä biologiset vanhemmat sekä tietoa omasta etnisestä taustasta.
    • Adoptiovanhempien tulee olla alusta alkaen avoimia lapsen taustan suhteen. Adoptoidulla on lainmukainen oikeus tuntea ja tietää alkuperänsä sekä oikeus yhteydenpitoon aikaisempien vanhempien kanssa. Tässä lapsi ja nuori tarvitsee tukea.

Lisätietoja

Kirjallisuutta

  1. Adoptiolaki AdL22/2012 «https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2012/20120022»1 ja asetus 202/2012 «https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2012/20120202»2
  2. National Social Appeals Board / Division of Family Affairs, Denmark. Guidance on the assessment of the physical and mental health of adoption applicants. Guidance no. 17, 2012
  3. Opas adoptioneuvonnan antajille. STM:n julkaisuja 2013:21
  4. Timonen P (toim.). Adoptio – lapsen etu? 2013. Lastensuojelun keskusliitto.
  5. Sinkkonen J, Tervonen-Arnkil K (toim.). Lapsi uusissa oloissa – Tietoa sijaishuollosta ja adoptiosta. Kustannus Oy Duodecim 2015.
  6. Raaska H. (2015). International adoption: Symptoms of attachment disorders and their associations with the child’s background and developmental outcome. Väitöskirja, Annales Universitatis Turkuensis D 1195. «https://www.utupub.fi/handle/10024/113816»6
  7. Opas syntymävanhemmille adoptiota harkittaessa. Pelastakaa Lapset ry 2021 «https://pelastakaalapset.s3.eu-west-1.amazonaws.com/main/2021/02/25164053/opas-syntymavanhemmalle-2021.pdf»7
  8. Pietarila P. Erityistarpeisen lapsen adoptoiminen vanhempien kokemana. Tutkimus adoptiovanhemmuuden rakentumisesta ja erityistarpeisuuden merkityksistä. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 320/2021 «https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/64867»8.