Takaisin Tulosta

Piilokiveksisyys

Lääkärin käsikirja

24.4.2025 • Viimeisin muutos 24.4.2025

Seppo Taskinen

Keskeistä

Laskeutumattomassa kiveksessä sukusolujen määrä vähenee lapsen kasvaessa, jos hoitoa ei anneta. Myös hoidetut kivekset ovat yleensä aikuisiällä pienempiä kuin normaalisti laskeutuneet.
Vastasyntyneiden laskeutumattomista kiveksistä noin puolet laskeutuu itsestään ensimmäisten kuuden kuukauden aikana.
Hyppivä kives (testis saltans) on erittäin tavallinen leikki-ikäisillä. Yleensä ilmiön aiheuttava kremasterrefleksi rauhoittuu kouluiässä, mutta joskus kives voi tarttua uudelleen ylös. Mahdollisesti jopa puolet laskeutumattoman kiveksen leikkauksista tehdään sen takia, että aiemmin laskeutunut kives on noussut uudestaan ylös. Erityisessä riskissä ovat ilmeisesti myöhään laskeutuneet kivekset sekä tiukat, hyppivät kivekset.
Kivekset tarkastetaan jokaisen neuvola- ja koulutarkastuksen yhteydessä.
Kaikututkimuksesta ei yleensä ole hyötyä hoitotarvetta arvioitaessa.
Lastenkirurgille potilas lähetetään
- puolen vuoden iän jälkeen, jos kives tai kivekset eivät ole laskeutuneet
- aikaisemmin, jos kummankin kiveksen olemassaolo on epäselvä (erityisesti, jos ulkoiset sukuelimet ovat muutoinkin poikkeavat)
- myöhemminkin, jos kives on jatkuvasti poissa kivespussista.
Jos kivekset ovat ainakin ajoittain, esim. saunassa tai suihkussa paikallaan, ei hoitoa tarvita. Ongelmatapauksissa kiveksen tila on syytä tarkistaa vuosittain.

Tehdään rauhallinen inspektio lapsen seistessä tai istuessa räätälinasennossa saattajan sylissä.
- Kives hyppää usein piiloon tutkivan käden lähestyessä.
Kivekset palpoidaan räätälin- tai makuuasennossa. Kivestä lypsetään nivustaipeesta kivespussiin päin toisella kädellä ja otetaan kives toisella kädellä vastaan.
Pannaan merkille, tuleeko kives kivespussin pohjalle ja pysyykö se kivespussissa. Jos kives nousee kivespussista pois ikään kuin kuminauhan perässä, kun ote irrotetaan, harkitaan lähetettä lastenkirurgille.

Laskeutumaton kives pyritään hoitamaan mielellään jo 6–12 kk:n iässä, mutta viimeistään 18 kk:n ikään mennessä kivesvaurion minimoimiseksi «Toppari J. Paediatrics: New cryptorchidism guidelines reach a consensus. Nat Rev Urol 2014;11(8):432-3. »4.
Rajatapaukset saattavat vaatia seurantaa ennen hoitopäätöstä.
Todellisen laskeutumattoman kiveksen hoito on kirurginen.
Vaikka hormonihoidosta on raportoitu myös hyviä tuloksia, se soveltuu lähinnä lieviin tapauksiin, joissa kives on vaivoin vedettävissä kivespussiin, eikä pysy siellä. Varsinkin alle 2-vuotiailla hormonihoidon turvallisuudesta kiveksen kehittymisen kannalta on herännyt epäilyjä, vaikka hyötyjäkin on kuvattu. Pohjoismaisen suosituksen mukaan hormonihoito soveltuu enintään poikkeustapauksiin «Ritzén EM, Bergh A, Bjerknes R, et al. Nordic consensus on treatment of undescended testes. Acta Paediatr 2007 May;96(5):638-43. »5.

EAU Guidelines on Paediatric Urology - Uroweb. Päivitetty versio 2025. «https://uroweb.org/guidelines/paediatric-urology/summary-of-changes/2025»1
Pakkasjärvi N, Taskinen S. Surgical treatment of cryptorchidism: current insights and future directions. Front Endocrinol (Lausanne) 2024;15():1327957 «PMID: 38495791»PubMed
Huen K, Richardson S. Common Pediatric Urologic Conditions: Contemporary Management of Cryptorchidism, the Retractile Testis, and Phimosis. Adv Pediatr 2024;71(1):169-179 «PMID: 38944481»PubMed
Toppari J. Paediatrics: New cryptorchidism guidelines reach a consensus. Nat Rev Urol 2014;11(8):432-3. «PMID: 25069733»PubMed
Ritzén EM, Bergh A, Bjerknes R, et al. Nordic consensus on treatment of undescended testes. Acta Paediatr 2007 May;96(5):638-43. «PMID: 17326760»PubMed