Lapsen laryngiitti
Lääkärin käsikirja
18.9.2024 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Keskeistä
- Laryngiitti eli kurkunpäätulehdus on kurkunpään virusinfektio, jonka tavallisimmat oireet ovat haukkuva yskä ja sisäänhengityksen stridor (vinkuna).
- Laryngiittia esiintyy yleisimmin 6–36 kk:n ikäisillä.
- Valtaosa laryngiittipotilaista on lieväoireisia ja voidaan hoitaa kotona.
- Laryngiittiin liittyvä hengitysvaikeus hoidetaan suun kautta annettavalla glukokortikoidilla. Vaikeassa, äkillisessä tilanteessa voidaan käyttää lisäksi inhaloitavaa raseemista adrenaliinia.
- Erikoissairaanhoidon arvioon kuuluvat potilaat, joiden yleistila on huonontunut tai joilla ensiapulääkkeet eivät auta hengitysvaikeuteen tai hengitysvaikeus uusii nopeasti lääkityksen jälkeen.
Etiologia
- Laryngiitti on virusinfektio.
- Parainfluenssavirukset ovat tavallisimpia aiheuttajia.
- Influenssavirukset voivat aiheuttaa oireiltaan tavanomaista vaikeamman laryngiitin.
Oireet ja löydökset
- Laryngiitin oireita ovat äkillisesti alkanut kuiva, käheä, kumea, ”haukkuva” yskä ja hankalammissa tapauksissa äänekäs tai vinkuva ja vaikeutunut sisäänhengitys (stridor).
- Lapsen hengitysvaikeuden tila arvioidaan kliinisesti. Sisäänhengityksen vaikeuden merkkejä ovat yleensä korvin kuullen havaittavan stridorin lisäsi apuhengityslihasten käyttö ja hengitystiheyden nousu.
- Happeutuminen on tarkastettava pulssioksimetrilla kaikissa tapauksissa, joissa lapsen hengitys on vaikeutunut, ja tarvittaessa (happisaturaatio alle 95 %) on annettava lisähappea.
- Sisäänhengitysvaikeuden yhteydessä havaittu lieväkin happeutumishäiriö voi olla merkki uhkaavasta hengitysvajauksesta (ventilaatiohäiriö).
- Jos annetuille ensiapulääkkeille ei tule vastetta tai lapsi on poikkeuksellisen sairaan oloinen, tulee erotusdiagnostiikassa muistaa bakteeritrakeiitin, kurkunkansitulehduksen, vierasesineen ja erityisesti imeväisillä rakennepoikkeavuuksien mahdollisuus.
- Päivystyksellisiä laboratoriokokeita tai röntgenkuvia ei komplisoitumattomassa laryngiitissa tarvita.
- Tavallinen kurkunpäätulehdus, johon ei liity hengitysvaikeutta, paranee itsestään.
- Kotihoidossa viileä ilma voi auttaa lieventämään oireita: lapsi kannattaa viedä vanhemman sylissä pystyasennossa avonaisen ikkunan ääreen tai ulkoilmaan. Jos lapsella on hengitysvaikeutta, suositellaan kuitenkin lääkärin arviota.
- Höyryhengityksen tehosta ei ole näyttöä.
- Laryngiittiin liittyvä hengitysvaikeus hoidetaan suun kautta annettavalla glukokortikoidilla. Vaikeassa, äkillisessä tilanteessa voidaan käyttää lisäksi inhaloitavaa raseemista adrenaliinia; ks. taulukko «Laryngiitin lääkehoito»1.
- Glukokortikoidi kerta-annoksena suun kautta auttaa lievittämään laryngiittiin liittyvän hengitysvaikeuden oireita ja ehkäisee erityisen tehokkaasti hengitysvaikeuden uusimista. Ks. taulukko «Laryngiitin lääkehoito»1.
- Deksametasonin annos on 0.15–0.6 mg/kg suun kautta tai lihakseen (enintään 8 mg).
- Beetametasonin (erityislupavalmiste) annos on 0.25–0.4 mg/kg suun kautta (enintään 7 mg). Nesteeseen liuotettava 0.5 mg:n tabletti maistuu paremmalta kuin deksametasoni.
- Jos hengitysvaikeus jatkuu huolimatta suun kautta annostellusta glukokortikoidista, voidaan tarvittaessa antaa lisälääkkeenä, yleensä sairaalassa, 2 mg inhaloitavaa budesonidia.
- Vaikeassa sisäänhengitysvaikeudessa voi ensiapuna antaa inhaloiden raseemista adrenaliinia; ks. taulukko «Laryngiitin lääkehoito»1. Raseeminen adrenaliini lievittää tehokkaasti laryngiitista johtuvan hengitysvaikeuden oireita, mutta sen vaikutus on lyhyt, vain 1–2 t.
- Koska hengitysvaikeus palaa yleensä 1–2 t:n kuluessa, raseemista adrenaliinia saaneet potilaat on lähetettävä ensiavun jälkeen herkästi sairaalahoitoon tai heitä on seurattava polikliinisesti riittävän kauan (vähintään 1–2 t).
Taulukko 1. Laryngiitin lääkehoito| Glukokortikoidi |
|---|
| ¹ Raseeminen adrenaliini laimennetaan 2–3 ml:aan isotonista (0.9-prosenttista) NaCl-liuosta. Jos raseemista adrenaliinia ei ole saatavilla, voidaan käyttää adrenaliinia 1 mg/ml inhaloiden annoksella 0.2–0.5 mg/kg ad 5 mg. Alle 2 ml:n annos laimennetaan kuten raseeminen adrenaliini. |
Beetametasoni 0.25–0.4 mg/kg/vrk (enintään 7 mg) veteen liuotettuja tabletteja kerta-annoksena suun kautta
tai
deksametasoni 0.15–0.6 mg/kg (enintään 8 mg) kerta-annoksena suun kautta |
| Lisähoitona tarvittaessa budesonidi 2 000 µg lääkesumuttimella, kerta-annos |
| Raseeminen adrenaliini¹ lääkesumuttimella
|
|---|
| 4–5 kg | 0.2 ml (4.5 mg) |
| 6–7 kg | 0.3 ml (6.8 mg) |
| 8–9 kg | 0.4 ml (9.0 mg) |
| > 10 kg | 0.5 ml (11 mg) |
Sairaalaan lähettämisen aiheet
- Laryngiittipotilaan hoitopaikasta päätettäessä oleellista on hengitysvaikeuden ja lapsen yleistilan (hengitystyön aiheuttaman uupumisen) arviointi.
- Käheys ja haukkuva yskä hoituvat kotona.
- Erikoissairaanhoidon arvioon kuuluvat potilaat, joilla
- yleistila on huonontunut
- inspiratorinen stridor jatkuu ensiapulääkityksestä huolimatta
- hengitysvaikeus uusiutuu ensiapulääkkeen jälkeisen päivystysseurannan (1–2 t) aikana tai
- todetaan pienentynyt happisaturaatio (< 95 %) ensiapulääkkeen jälkeisen päivystysseurannan aikana.
Kirjallisuutta
- Siebert JN, Salomon C, Taddeo I, ym. Outdoor Cold Air Versus Room Temperature Exposure for Croup Symptoms: A Randomized Controlled Trial. Pediatrics 2023;152(3): «PMID: 37525974»PubMed
- Gates A, Gates M, Vandermeer B, ym. Glucocorticoids for croup in children. Cochrane Database Syst Rev 2018;8(8):CD001955 «PMID: 30133690»PubMed
- Eghbali A, Sabbagh A, Bagheri B, ym. Efficacy of nebulized L-epinephrine for treatment of croup: a randomized, double-blind study. Fundam Clin Pharmacol 2016;30(1):70-5 «PMID: 26463007»PubMed
- Bjornson C, Russell K, Vandermeer B, ym. Nebulized epinephrine for croup in children. Cochrane Database Syst Rev 2013;(10):CD006619 «PMID: 24114291»PubMed
- Klassen TP, Watters LK, Feldman ME, ym. The efficacy of nebulized budesonide in dexamethasone-treated outpatients with croup. Pediatrics 1996;97(4):463-6 «PMID: 8632929»PubMed
