Vesirokko

Keskeistä

• Vesirokko on Varicella zoster -viruksen primaari-infektio.
• Virus jää primaari-infektion jälkeen latenttina takajuurihermosolmuihin.
• Vyöruusu «Vyöruusu»1 on yleisin latentin Varicella zoster -viruksen aktivoitumisen seuraus.
• Rokotusohjelmassa oleva vesirokkorokotus estää tehokkaasti vesirokon ja vyöruusun ilmaantumista.
• Altistuksen jälkeinen estohoito on aiheellinen riskiryhmille.
• Antiviraalinen lääkitys on aiheellinen 13 v täyttäneille sekä riskiryhmille.
  • Huomioi antiviraalisten lääkkeiden munuaistoksisuus ja annosmuutokset munuaisten vajaatoiminnassa.

Tartuttavuus

• Varicella zoster -virus tarttuu pisara- ja ilmavälitteisesti vesirokkoa sairastavan henkilön hengitysteistä sekä kosketusvälitteisesti vesirokon ja vyöruusun rakkulaeritteistä.
• Vesirokkoon sairastunut henkilö on tartuttava jo 2 vrk ennen ihottuman puhkeamista. Tartuttavuus jatkuu ihorakkuloiden kuivumiseen saakka eli vajaan viikon ihottuman alusta.
• Vesirokko on hyvin tarttuva tauti. Kontakti tartuttavaan henkilöön aiheuttaa tartunnan 90 %:lle henkilöistä, jotka eivät ole saaneet rokotusta tai sairastaneet vesirokkoa.
• Itämisaika vaihtelee 10 ja 21 vrk:n välillä.

• Tavallisin taudinkuva rokottamattomilla lapsilla
• Ennen ihottuman puhkeamista vesirokko voi aiheuttaa kuumetta.
• Ihottumavaiheen alussa iholle muodostuu punaisia täpliä, jotka nousevat tuntien sisällä näppylöiksi. Näppylöistä muodostuu rakkuloita, jotka painuvat keskeltä kuopalle 1–2 vrk ilmestymisensä jälkeen «»1. 3–4 vrk:n kuluttua rakkulat rupeutuvat ja sen jälkeen hiljalleen arpeutuvat.
• Vesirokkoihottuma on kutiava.
• Uusia iholeesioita muodostuu vaiheittain n. 4 vrk:n ajan, minkä vuoksi vesirokkoa sairastavalla henkilöllä on useissa eri vaiheissa olevia leesioita yhtä aikaa.
• Vesirokkoihottuma painottuu vartalolle, mutta sitä on myös kasvoissa ja raajoissa sekä limakalvoilla.
• Rokotettu immunokompetentti henkilö voi harvoin sairastua vesirokkoon, mutta tauti on silloin lievä, joskin tartuttava.

Diagnoosi

• Komplisoitumaton taudinkuva terveellä henkilöllä ei yleensä edellytä diagnostisia laboratoriotutkimuksia.
• Muissa tapauksissa Varicella zoster -viruksen nukleiinihapon osoitustutkimus on mahdollista tehdä esim. rakkulaeritteestä, verestä, aivoselkäydinnesteestä, bronkoalveolaarihuuhtelunesteestä tai kudosnäytteestä.
• Varicella zoster -vasta-ainetutkimusta voi käyttää immuniteetin selvittämiseen ja vesirokkoepäilyn diagnostiikkaan, joskin nukleiinihapon osoitustestit ovat diagnostiikassa ensisijaisia herkkyyden, nopeuden ja helpon tulkinnan vuoksi.
  • Sairastetun vesirokon tai rokotuksen aikaansaama immuniteetti näkyy koholla olevana IgG-vasta-ainetasona.
  • Diagnostisena tutkimuksena tuoreeseen vesirokkoon viittaa positiivinen IgM ja koholla oleva IgG. Tarvittaessa voi tuoreeseen infektioon sopivan IgG:n nousun varmistaa parinäytteellä 2 viikon kuluttua.

Altistuksen jälkeinen vesirokon ehkäisy

• Ehkäiseville toimille ei ole tarvetta, jos henkilö on saanut 2 rokoteannosta tai on sairastanut vesirokon.
• Vesirokkorokote
  • Ensisijainen menetelmä yli 12 kk:n ikäisille terveille henkilöille
  • Vasta-aiheet: raskaus, immuunipuutos, yliherkkyys
  • Mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 5 vrk:n kuluttua altistuksesta, annettu rokote estää erityisesti vakavat taudinkuvat.
• Varicella zoster -immunoglobuliini
  • Valmiste on Varitect CP 25 K.Y.(=I.E.)/ml ja annos 25 KY/kg i.v.
  • Henkilöille, joilla on immuunipuutos
    • Leukemia, lymfooma, muu luuytimeen vaikuttava maligniteetti, kantasolusiirto, synnynnäinen tai hankittu immuunipuutos, HIV-infektio, glukokortikoidilääkitys, muu immunosuppressiivinen lääkitys
    • Pyritään antamaan 3 vrk:n kuluessa altistuksesta. Hyötyä voi olla kuitenkin 10 vrk:een saakka, jos oireita ei ole ehtinyt kehittyä.
  • Vastasyntyneille, joiden äidillä on puhjennut vesirokko 5 vrk:n sisällä ennen synnytystä tai 2 vrk:n sisällä synnytyksen jälkeen
    • Varicella zoster -immunoglobuliinin lisäksi heti syntymän jälkeen myös asikloviirilääkitys i.v.
• Antiviraalinen lääkitys
  • Raskaana oleville, joilla normaali munuaisfunktio
    • Asikloviiri 800 mg 4 kertaa vrk:ssa 7 vrk:n ajan
    • Aloitus 7. päivänä altistuksesta
  • Yli 12 kk:n ikäisille terveille henkilöille, jos vesirokkorokotus ei ole mahdollinen
    • Asikloviiri 20 mg/kg (enintään 800 mg) 4 kertaa vrk:ssa 7 vrk:n ajan
    • Valasikloviiri 20 mg/kg (enintään 1 000 mg) 3 kertaa vrk:ssa 7 vrk:n ajan
    • Aloitus 7. päivänä altistuksesta
  • Vastasyntyneille, joiden äidillä on puhjennut vesirokko 5 vrk:n sisällä ennen synnytystä tai 2 vrkn sisällä synnytyksen jälkeen
    • Asikloviiri 10 mg/kg i.v. 8 t:n välein heti syntymän jälkeen
    • Lisäksi Varicella zoster -immunoglobuliini

Hoito

• Antiviraalisen lääkityksen teho on paras taudin alussa.
  • Immunokompetenteilla henkilöillä virus ei enää lisäänny 72 t:n kuluttua ihottuman alusta. Sen jälkeen aloitetusta antiviraalisesta hoidosta ei ole enää hyötyä.
  • Immuunipuutteisilla henkilöillä viruksen lisääntyminen voi kestää pidempään, jolloin hoito on aiheellista aloittaa myöhemmässäkin vaiheessa, etenkin jos uusia iholeesioita vielä muodostuu.
• Kutinaa voi hoitaa väsyttämättömillä antihistamiineilla.
• Komplisoitumaton vesirokko immuniteetiltaan normaaleilla henkilöillä
  • Antiviraalinen hoito aiheellinen suurentuneessa komplikaatioriskissä oleville
    • 13 v täyttäneet nuoret ja aikuiset
    • Henkilöt, joilla on krooninen keuhko- tai ihosairaus
  • Hoitovaihtoehdot lapsilla, joilla on normaali munuaisfunktio
    • Asikloviiri 20 mg/kg (enintään 800 mg) 4 kertaa vrk:ssa 5 vrk:n ajan tai kauemmin, jos rakkulat eivät ole kuivuneet
    • Vähintään 2-vuotiaille on mahdollista käyttää valasikloviiria annoksella 20 mg/kg (enintään 1 000 mg) 3 kertaa vrk:ssa 5 vrk:n ajan tai kauemmin, jos rakkulat eivät ole kuivuneet.
  • Hoitovaihtoehdot aikuisilla, joilla on normaali munuaisfunktio
    • Asikloviiri 800 mg 5 kertaa vrk:ssa 5–7 vrk:n ajan tai kauemmin, jos rakkulat eivät ole kuivuneet
    • Valasikloviiri 1 000 mg 3 kertaa vrk:ssa 5–7 vrk:n ajan tai kauemmin, jos rakkulat eivät ole kuivuneet
• Vesirokko raskauden aikana
  • Aina päivystyksellinen arvio erikoissairaanhoidossa
  • Komplisoitumattomassa taudissa asikloviiri 800 mg 5 kertaa vrk:ssa 7 vrk:n ajan
  • Komplisoituneessa taudissa asikloviiri 10 mg/kg i.v. 8 t:n välein
  • Huomioi tarvittaessa vastasyntyneen hoito «»1.
• Immuunipuutteiset henkilöt tai komplisoitunut taudinkuva
  • Hoidon päivystyksellinen aloitus sairaalassa
  • Lapset, joilla normaali munuaisfunktio
    • Alle 2-vuotiaille asikloviiri 10 mg/kg i.v. 8 t:n välein
    • 2 vuotta täyttäneille asikloviiri 10 mg/kg i.v. 8 t:n välein tai 500 mg/m² i.v. 8 t:n välein
  • Aikuiset, joilla normaali munuaisfunktio
    • Asikloviiri 10 mg/kg i.v. 8 t:n välein

Vesirokkorokote

• Vesirokkorokote on vuodesta 2017 kuulunut suomalaiseen rokotusohjelmaan.
• Vuonna 2006 tai myöhemmin syntyneet saavat rokotuksen osana rokotusohjelmaa. Ks. Rokotukset «Rokotukset»2.
• Rokotus on vähentänyt merkittävästi lasten vesirokkoa «Varicella vaccine is effective in reducing clinical chickenpox and varicella assosiated deaths in healthy children.»A.
• Elävä rokote, joten vasta-aiheina raskaus ja immuunipuutos
• Lähes täydellinen suoja komplisoituneita tautimuotoja vastaan
• Läpäisyinfektiot harvinaisia ja lieviä, mutta tartuttavia
• Yli 1 v:n iässä selväoireisena sairastettu vesirokko saa aikaan immuniteetin, jolloin rokotus on tarpeeton.
• Jos vesirokkohistoria on epäselvä, ei rokotteesta ole haittaa, vaikka tauti olisi ennestään sairastettu.

Kuvat