BCG-rokotus

Keskeistä

• BCG-rokotus antaa hyvän suojan lapsuusiän vakavia tuberkuloosimuotoja, aivokalvotulehdusta ja miliaarituberkuloosia vastaan. Muita tuberkuloosimuotoja vastaan sen teho on selvästi heikompi.
• Suomessa BCG-rokotusta suositellaan niille alle 7-vuotiaille lapsille, joilla katsotaan olevan suurentunut riski altistua tuberkuloosille.
• Pienet imeväiset ovat kaikkein altteimpia sairastumaan vakavasti saatuaan tuberkuloositartunnan, ja sen vuoksi rokote pyritään antamaan mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Suomessa ei rokoteta seitsemän vuotta täyttäneitä.

Rokottaminen

• Neuvola arvioi raskauden aikana, tarvitseeko lapsi BCG-rokotusta.
• Rokotus annetaan muutaman viikon iässä muualla erikoissairaanhoidossa (lastentautien pkl), jos vastasyntyneen immuunipuutosseulonnassa ei tule ilmi estettä rokotukselle.
• Jos lapsi tarvitsee BCG-rokotuksen myöhemmin, hänet voidaan rokottaa neuvolalääkärin lähetteellä erikoissairaanhoidossa.
• Alle puolivuotias voidaan rokottaa ilman tuberkuloositartunnan poissulkua, jos hänen ei tiedetä altistuneen tuberkuloosille. Muutoin, ja jos lapsi on yli 6 kk:n ikäinen, tehdään tuberkuliinitesti tai IGRA-testi sen varmistamiseksi, ettei hän ole vielä saanut tuberkuloositartuntaa.
• Tuoreet maakohtaiset BCG-rokotussuositukset ovat THL:n sivustolla «https://thl.fi/aiheet/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/maahanmuuttaneiden-terveyspalvelut-ja-tartuntatautien-ehkaisy/maahanmuuttaneet-ja-tartuntatautien-seulonta/maakohtainen-suositus-tartuntatautien-seulontaan»1.
• BCG-rokotusta suositetaan alle 7-vuotiaalle «https://thl.fi/aiheet/infektiotaudit-ja-rokotukset/rokotteet-a-o/bcg-eli-tuberkuloosirokote#kenelle»2,
  • jonka äidillä, isällä, sisaruksella tai henkilöllä, jonka kanssa lapsi asuu, on joskus todettu tuberkuloosi
  • joka itse tai jonka äiti, isä, sisarus tai henkilö, jonka kanssa hän asuu, on syntynyt maassa, jossa tuberkuloosia esiintyy merkittävästi
  • joka on saapunut pakolaisleiriltä tai mahdollisesti salakuljetettuna turvapaikanhakijana tai asuu vastaanottokeskuksessa tai alaikäisyksikössä ja joka ei ole aiemmin saanut BCG-rokotusta
  • joka on vuoden sisällä muuttamassa yli kuukaudeksi maahan, jossa tuberkuloosia esiintyy merkittävästi
  • asuu samassa taloudessa sellaisen henkilön kanssa, joka vierailee usein ja säännöllisesti maassa, jossa tuberkuloosia esiintyy merkittävästi.
• Baltian maat (Viro, Latvia, Liettua) sekä Ukraina katsotaan maiksi, joissa tuberkuloosia esiintyy merkittävästi.
• Lapselle tulee tarjota BCG-rokotusta myös, jos hänellä on jokin muu säännöllinen ja läheinen kontakti henkilöön,
  • joka on kotoisin suuren tuberkuloosiesiintyvyyden maasta
  • joka on asunut pakolaisleirillä
  • joka on sairastunut tuberkuloosiin
  • jonka tiedetään altistuneen merkittävästi tuberkuloosille
  • joka hoitaa keuhkotuberkuloosia sairastavia tai muuten altistuu ammatissaan säännöllisesti ja merkittävästi tuberkuloosille.

Normaali rokotusreaktio

• BCG on elävistä bakteereista tehty rokote. Rokotuskohtaan vasempaan olkavarteen muodostuu 2–6 viikon kuluttua paukama, joka puhkeaa ja märkii muutaman viikon ajan. Seurauksena on arpi, joka jää todisteeksi onnistuneesta rokotuksesta.
• Erittävä rokotuskohta peitetään kuivalla sidetaitoksella tai puhtaalla paidalla. Lievä paikallisten imusolmukkeiden turpoaminen liittyy usein rokotusreaktioon.
• Märkivää näppylää ja sen seurauksena arpea ei aina synny. Tarvetta uusintarokotuksiin ei kuitenkaan ole.

Epätavalliset rokotusreaktiot

• Rokotuskohdan pitkittynyt märkiminen
  • Ei yleensä vaadi hoitoa, vaikka märkiminen toistuisikin välillä rauhoituttuaan. evd
  • Isot, yli 4 cm:n reaktiot saaneet lapset ohjataan erikoissairaanhoitoon.
  • Jos haavauma muuttuu aristavaksi tai punoitus leviää laajemmalle, voidaan tällainen sekundaari-infektio hoitaa 1. polven kefalosporiinilla. Tarvetta tähän on varsin harvoin.
• Paikallisten imusolmukkeiden suureneminen, yleensä vasemmassa kainalossa, kuuluu normaaliin rokotusreaktioon eikä tarvitse tutkimuksia tai hoitoa. Imusolmukkeet pysyvät usein tunnettavissa vuosien ajan.
• N. yksi/500–1 000 rokotettua saa imusolmuketulehduksen, joka voi kehittyä paiseeksi. Imusolmuketulehdus voi kehittyä myös soliskuoppaan tai kaulalle. Viikkojen–kuukausien kuluessa suurentunut imusolmuke muuttuu fluktuoivaksi, iho alkaa ensin punertaa ja sitten sinertää, ja märkä puhkeaa ulos.
  • Märkäeritys saattaa jatkua useita viikkoja, jopa kuukausia, mutta paranee useimmiten itsestään. Lisätutkimuksia tai erityistä hoitoa ei tarvita, jos märkivä imusolmuke ei ole aristava, ympärillä ei ole punoitusta ja lapsi on muuten terve.
  • Kanavan auettua paiseen voi tyhjentää päivittäin kevyesti puristamalla. Kraatteri paranee aikanaan pohjasta alkaen. Absessialueen voi pestä normaalisti, ylimääräinen suihkuttelu tai paikallishoito ei ole tarpeen. Absessin märkimisen jatkuessa lapsi ei saa mennä uimaan yleisiin uima-altaisiin.

• BCG:n haittavaikutuksena kehittyy etäinfektioita n. yhdelle/7 000 rokotettua. Tavallisin etäinfektio on luutulehdus eli osteiitti.
  • Harvinainen, yleensä vasta n. vuoden kuluttua BCG-rokotuksesta ilmenevä vakava haittavaikutus
  • Oireina ovat kipu, aristus ja turvotus osteiittikohdassa.
  • Hoito kuuluu erikoissairaanhoitoon.
• Vaikeasti immuunipuutteiselle lapselle BCG-rokotus voi aiheuttaa hengenvaarallisen yleisinfektion.
• Poikkeavista rokotusreaktioista on tehtävä haittavaikutusilmoitus «https://www.fimea.fi/laaketurvallisuus_ja_tieto/laakkeiden_turvallisuus/haittavaikutuksista_ilmoittaminen»3.