Huostaanotto lapsen psyykkisen terveyden kannalta

• Lastensuojelulain «https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417»1 mukaan lapsi on otettava huostaan, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä.
• Huostaanottoon voidaan päätyä myös, jos lapsi tai nuori vaarantaa terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellä.
• Huostaanoton on oltava lapsen edun mukaista, ja edellytyksenä on, että avohuollon tukitoimet «Lastensuojelun tukitoimet»1 eivät ole olleet sopivia tai mahdollisia tai ne ovat olleet riittämättömiä.
  • Avohuollon tukitoimia ovat mm. lasten harrastusten tukeminen, kotiin tehtävä perhetyö, vanhemman ohjaaminen päihdekuntoutukseen, lapsen psykoterapian järjestäminen ym.
  • Tukitoimien tuloksellisuuden seuranta on tärkeää, ja tuloksettomat tukitoimet on osattava lopettaa ajoissa.
• Jos käännettä parempaan ei tapahdu, aletaan suunnitella lapsen huostaanottoa ja sijoittamista.
  • Sijoitusta on valmisteltava huolella lapsen ja perheen kanssa. Keskusteluille on varattava riittävästi aikaa ja tutustumiskäynnit ovat tarpeellisia.
• Sijaishuollon tavoitteena on parantaa lapsen kasvuolosuhteita ja tarjota mahdollisuus solmia entistä turvallisempia kiintymyssuhteita. Tavoitteeseen päästään usein, vaikka kaikki sijoitukset eivät onnistukaan.
• Onnistumiseen vaikuttavat lapsen tai nuoren tilanne ja hänen psyykkinen vointinsa, biologinen perhe, sosiaalityöntekijöiden kokemus ja ammattitaito sekä sijoituspaikan aikuisten valmiudet sitoutua tehtävään ja kestää lapsen haastavaa käytöstä.
• Perhehoito eli sijaisperhe on ensisijainen vaihtoehto varsinkin silloin, kun lapsi on pieni.
• Laitoksessa valmiudet vastata nuoren rajojen kokeilemiseen ja aggressiopurkauksiin ovat paremmat kuin perhehoidossa. Sama koskee tilanteita, joissa nuoren vanhemmat käyttäytyvät provosoivasti ja jopa uhkaavasti sijoituspaikan aikuisia kohtaan.
• Optimaalinen tilanne on silloin, kun vanhemmat ymmärtävät sijoituksen tarpeellisuuden ja pitävät yhteyttä sijoituspaikan aikuisiin. Sijoituksen epäonnistuminen puolestaan johtuu usein vanhempien vastustuksesta. Lapsi joutuu silloin lojaliteettiristiriitaan eikä pysty kiinnittymään sijoituspaikan aikuisiin. Joskus sijoituspaikan valmiudet vastata ongelmaisen lapsen tai nuoren haasteisiin ovat riittämättömiä, ja asennoituminen lapseen voi olla torjuvaa.

Sijoitettavan lapsen ja nuoren mielenterveys evd

• Sijoitukseen tulevan lapsen taustassa on tavallisesti useita hyvää kehitystä haittaavia tekijöitä, kuten vanhempien päihteiden käyttöä, mielenterveysongelmia, perheväkivaltaa, työttömyyttä ja köyhyyttä.
• Myöhemmin sijoitettavalla lapsella on jo perinataalisesti enemmän ongelmia kuin muilla: syntymäpaino on pienempi, Apgar-pisteet ovat matalammat jne.
• Sijoitukseen tuleva lapsi on kokenut usein hoidon vakavia ja toistuvia laiminlyöntejä, kaltoinkohtelua ja joissakin tapauksissa väkivaltaa ja/tai seksuaalista hyväksikäyttöä.
• Psyykkinen oireilu ei muodosta mitään yhtenäistä kliinistä kuvaa, vaan oireet voivat olla mitä moninaisimpia: depressiota, itsetunto-ongelmia, käytöshäiriöitä, aggressio-ongelmia, somaattisia oireita, seksualisoitunutta käytöstä, itsetuhoisuutta ja näiden yhdistelmiä.
• Traumatisoituneen lapsen oireet voivat olla dissosiatiivisia, esim. oman itsen tai tuttujen ihmisten kokemista outoina, aistihavaintojen vääristymistä, selittämättömiä somaattisia tuntemuksia, kontaktista katoamista jne.
  • Traumatisoitunut lapsi on usein kroonisessa stressitilassa. Sen aiheuttamaa levottomuutta ei pitäisi tulkita johtuvaksi ADHD:sta (joskin sekin diagnoosi on tietysti mahdollinen).
• Lapselle on tavallisesti tehty tutkimuksia ennen sijoitusta, mutta tietojen saaminen voi olla hankalaa mm. siksi, että perhe on muuttanut jatkuvasti paikkakunnalta toiselle.
• Kaikki tieto olisi koottava yhteen, jotta tutkimuksia tai hoitoyrityksiä ei toistettaisi turhaan.
• Lasten- ja/tai nuorisopsykiatrian asiantuntemusta olisi käytettävä hyväksi laajamittaisesti.
• Hoito-ohjelmissa voidaan yhdistellä monenlaisia komponentteja, kuten lapsen tai nuoren kasvatuksesta vastaavien aikuisten koulutusta ja työnohjausta, perheterapiaa, lapsen tai nuoren yksilö- tai ryhmähoitoa ja muuta psykiatrista hoitoa ja kuntoutusta.
• Kaikki sijoitetut lapset ja nuoret eivät saa tarvitsemaansa psykiatrista apua. Lastensuojelun ja psykiatrian palveluiden yhteistyötä tulisikin tehostaa.