Takaisin Tulosta

Alaikäisen hoitoon määräämisen erityispiirteet

Lääkärin käsikirja
23.4.2025 • Viimeisin muutos 23.4.2025
Matti Kaivosoja

Keskeistä

  • Alle 18-vuotias voidaan määrätä tahdosta riippumatta hoitoon, jos hänellä on mielisairaus (psykoosi) tai vakava mielenterveyden häiriö.
  • Vakavia mielenterveyden häiriöitä ovat esim.
    • vaikea itsetuhoisuus
    • pitkään jatkunut vaikea anorexia nervosa
    • vaikea masentuneisuus
    • vaikea päihteiden väärinkäyttö, johon liittyy selkeästi tunnistettava mielenterveyden häiriö.

Yleistä

  • Lyhytkestoisissa vakavissa häiriöissä nuori on usein haitaksi ympäristölleen.
  • Hitaasti kehittyvä tunnistamaton hoidon tarve voi johtua myös pitkäkestoisesta vakavasta psyykkisestä häiriöstä, joka jatkuessaan vaarantaa nuoren kehitystä.
  • Muut hoidon edellytykset: ks. «Itsemurhavaara nuoruusiässä»1
  • Jos lapsi on niin nuori, että hän ei vielä pysty vakaasti ottamaan kantaa hoitoonsa, hänen hoidostaan voidaan sopia huoltajien kanssa.
  • Jos yli 12-vuotias vastustaa välttämätöntä psykiatrista hoitoa, on johdonmukaisinta noudattaa mielenterveyslain «https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19901116»1 2. luvun hoitoonmääräämisen periaatteita «Tahdosta riippumaton hoito»2, vaikka huoltaja olisikin hoidon kannalla.
  • Lapsella ja nuorella tulee olla oikeus saada tarvitsemaansa hoitoa mielenterveyden häiriöihin, vaikka ympäristö olisikin sitä vastaan tai hän ei kehitystasonsa ja/tai psyykkisen häiriönsä vuoksi voi hoidosta sopia.
  • Tahdosta riippumattomalla hoidolla voidaan pysäyttää uhkaava syrjäytymiskehitys.
  • Aiemmin vaikeita käytöshäiriöitä pidettiin hoitoresistentteinä, mutta myös niissä voi tahdosta riippumaton hoito tulla kyseeseen. Vaikeisiin käytöshäiriöihin on kehitetty lupaavia hoitomuotoja.
  • Hoitoon määrätyistä nuorista enemmistö arvioi jälkikäteen hoidosta olleen hyötyä.
  • Alaikäinen voidaan tuoda hoidon tarpeen arviointiin myös sijaishuoltopaikasta tai lastensuojelulaitoksesta. Silloin tulee varmistaa, ketkä ovat kasvatusvastuussa, sekä mahdollisuuksien mukaan olla yhteydessä alaikäisen vanhempiin, vaikka tämä olisikin otettu huostaan. Huostaanotto ei poista vanhemmilta roolia lapsen hoidosta päätettäessä.

Vanhempien asema

  • Alaikäinen voidaan ottaa tahdosta riippumattomaan hoitoon sekä huoltajiensa suostumuksella että vastoin heidän suostumustaan.
  • Alaikäisen huoltajille tai henkilölle, jonka huolenpidossa tämä on ollut ennen sairaalaan ottamista, on mahdollisuuksien mukaan varattava tilaisuus tulla kuulluksi joko suullisesti tai kirjallisesti ennen hoitoon määräämistä.

Lähete

  • Tahdosta riippumattoman hoidon tarpeen selvittämiseksi tulee lääkärin lähettää potilas M1-lähetteellä (psykiatriseen) sairaalaan tarkkailuun.
  • Epäselvässä tilanteessa toimintavastuu on terveyskeskuksella, ja nuoren saamiseksi tutkittavaksi voi terveyskeskus pyytää virka-apua.
  • Lähete tulee tehdä huolellisesti, koska sillä on suuri merkitys nuoren kannalta.
  • Puutteellisesti täytetty M1-lähete aiheuttaa epäselvän tilanteen ja lisätyötä.

Kuljetus hoitopaikkaan

  • Vastuu sairaankuljetuksen järjestämisestä ja potilaasta matkan aikana on lähettävällä lääkärillä.
  • Nuori lähetetään joko lähimpään sairaalaan, jossa on nuoria hoitava osasto, tai kotikunnan mukaiseen psykiatriseen sairaalaan. Harkittaessa muuta kuin lähintä sairaalaa tulisi konsultoida sairaalan päivystävää psykiatria. Erityisen kiireellisissä tilanteissa nuori tulee lähettää lähimpään sairaalaan, koska pitkä kuljetusmatka tai pitkän kuljetuksen odottaminen voivat tarpeettomasti vaarantaa nuoren turvallisuutta.

Hoitopaikka

  • Yleensä hoito toteutetaan nuorisopsykiatrisella osastolla. Alaikäistä tulee hoitaa yksikössä, jossa on edellytykset ja valmiudet hoitaa häntä.
  • Hoito tulee toteuttaa erillään aikuisista, jollei ole erityisesti alaikäisen edun mukaista hoitaa häntä aikuisten joukossa. Periaate perustuu lapsen oikeuksien yleissopimuksen 37. artiklaan – vapaudenriiston kohteeksi joutunut alaikäinen tulee pitää erillään aikuisista.
    • Periaatteesta poikkeaminen edellyttää nimenomaan nuoren etua; etäisyydet, resurssikysymykset tai muut hoidon järjestämisen vaikeudet eivät ole riittävä peruste alaikäisen hoitamiseksi vasten tahtoaan aikuisosastolla.

Päätös hoidosta

  • Lääkärin lähetteen perusteella voidaan sairaalassa aloittaa tarkkailu. Tarkkailuaikana potilasta voidaan sekä rajoittaa että hoitaa.
  • Tarkkailusta vastaavan lääkärin on kirjoitettava tarkkailulausunto (M2) 4 vrk:n kuluessa. Sen jälkeen sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava lääkäri päättää mahdollisesta tahdosta riippumattomasta hoidosta (M3).
  • Sairaalan on alistettava päätös hallinto-oikeuden vahvistettavaksi. Päätöksen nojalla potilasta voidaan hoitaa enintään 3 kk.
  • Tarvittaessa hoitoa voidaan kerran jatkaa sairaalassa tehdyllä päätöksellä 6 kk. Ennen päätöksen tekemistä on pyydettävä sairaalan ulkopuolisen lääkärin lausunto hoidon jatkamisen tarpeellisuudesta. Myös tällainen jatkopäätös on alistettava hallinto-oikeudelle.
  • Alaikäisen tahdosta riippumattomasta hoidosta päättää ensisijaisesti lääkäri lääketieteellisin perustein, mutta hallinto-oikeus tarkastaa jälkikäteen perusteet.
  • Hoitoonmääräämispäätös tulee antaa tiedoksi potilaalle ja vanhemmille sekä niille, joiden huolenpidossa potilas on viimeksi ollut, esim. sijaisvanhemmille.
  • Alaikäinen itse tai huoltajat tai muut lasta hoitaneet henkilöt voivat valittaa päätöksestä hallinto-oikeuteen.
  • Hallinto-oikeus käsittelee asian yleensä kirjallisena. Asianosaiset voivat vaatia hallinto-oikeudessa suullista käsittelyä, mutta se ei ole tavallista.

Kirjallisuutta

  1. Lindberg N, Kaltiala R, Lindberg M, ym. Vaikeasti käytöshäiriöisen nuoren hoito ja kuntoutus. Duodecim 2024;140(22):1869-75 «Vaikeasti käytöshäiriöisen nuoren hoito ja kuntoutus (22/2024)»3
  2. Kaltiala-Heino R. Alaikäisten tahdosta riippumaton hoito. Mitä mielenterveyslain käsite vakava mielenterveyden häiriö alaikäisillä tarkoittaa? Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2003 «http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504223153»2.