Depressio

Keskeistä

• Tunnista depressio yksittäisten oireiden takaa.
• Diagnosoi depressio haastattelemalla potilas ja arvioi sen vaikeusaste oireiden vaikeuden ja lukumäärän perusteella.
  • Huomaa mahdolliset psykoottiset oireet ja itsemurha-ajatukset.
  • Sulje pois elimellinen mielialahäiriö «Psyykkisten oireiden somaattisia syitä»1 ja kaksisuuntainen mielialahäiriö «Kaksisuuntainen mielialahäiriö»2.
  • Selvitä, onko kyseessä elämän ensimmäinen vai toistunut depressiojakso.
• Arvioi potilaan ajankohtainen toiminta- ja työkyky.
• Havaitse muut samanaikaiset hoitoa ja huomiota vaativat oireyhtymät.
  • Ahdistuneisuushäiriö «Ahdistuneisuushäiriö»3
  • Päihdeongelma «Päihteiden käytön tunnistaminen»4
  • Persoonallisuushäiriö
  • Somaattinen sairaus

Yleistä

• Yleiskielen sanalla ”masennus” voidaan tarkoittaa
  • normaalia, usein menetyksiin ja pettymyksiin liittyvää lyhytaikaista tunnereaktiota
  • masentunutta mielialaa; tällä tarkoitetaan pitkäaikaista (viikkoja, kuukausia kestävää) masentunutta tunnetilaa, joka on yksi depression pääoireista
  • varsinaisia kliinisiä depressioita, jotka ovat oireyhtymiä.
• ICD-10-tautiluokituksessa depression keskeisimmät muodot jaetaan
  • masennustiloihin (F32), jolloin depressiojakso on potilaan ensimmäinen
  • toistuvaan masennukseen (F33), jossa potilaalla on esiintynyt depressio vähintään kerran aiemmin ja on harkittava pitkäaikaista ylläpitohoitoa.
• Muita mahdollisia diagnooseja
  • Pitkäaikainen masennus eli dystymia (F34) «Krooninen masentuneisuus (dystymia)»5, jossa oireet ovat lieviä mutta jatkuneet vuosia
  • Vuodenajoittain toistuva masennus (kaamosmasennus, SAD; diagnoosikoodina joko F33 tai F31) «Vuodenaikamasennus (kaamosmasennus, SAD)»6

Kliininen tutkimus

• Depressiodiagnoosi perustuu kliiniseen haastatteluun.
• Tutkimustilanteen kiireetön ja turvallinen ilmapiiri on pätevän arvioinnin keskeinen edellytys.
  • Haastattelussa edetään avoimista kysymyksistä kohdennetumpiin, joilla pyritään kartoittamaan spesifisiä masennuksen oireita.
  • Diagnostisesti huomioidaan vain kliinisesti merkittävä oire. Kuinka voimakas oire on, esiintyykö se suurimman osan aikaa, ja onko siitä potilaalle haittaa?
• Haastattelussa kiinnitetään huomiota
  • depression oireisiin ja oirekuvan vaikeusasteeseen
  • mahdollisiin psykoottisiin oireisiin «Akuutti psykoosi»7
  • muihin oleellisiin psyykkisiin oireisiin
  • toimintakyvyn alentumiseen työssä, perhe-elämässä ja vapaa-ajalla
  • itsetuhoajatuksiin ja -suunnitelmiin sekä aiempiin itsemurhayrityksiin «Itsemurhavaarassa oleva potilas»8.
    • Itsemurha-ajatukset ovat vakavia, jos ne ovat intensiivisiä ja ajallisesti jatkuvia, niihin liittyy toteutuksen ajattelua ja suunnittelua tai potilas ei näe teolle sitä estäviä pidäkkeitä (esim. lapset).
• Depression on yleensä laukaissut jokin muutos elämäntilanteessa (perhesuhteissa tai työssä). Laukaisevan tekijän tunnistaminen ei vaikuta diagnoosiin (poikkeuksena lähiomaisen kuolemaan liittyvä suru), mutta auttaa potilaan elämäntilanteen jäsentämisessä. Tämä luo perustaa hoitosuhteelle ja auttaa hoitotarpeiden yksilöllistä arviointia.

Diagnoosi

• Depression oireet ja vaikeusaste ICD-10-kriteereiden mukaan: ks. «ICD-10:n mukaiset depression (F32 tai F33) oirekriteerit. Lähde: Depression Käypä hoito -suositus, 2025 (mukailtu).»1. Depressiot kestävät jälkioireineen yleensä useiden kuukausien ajan.

• Vaikeusasteella ja toiminta- ja työkyvyllä on yleensä selvä, joskaan ei yksiselitteinen suhde.
  • Lievässä depressiossa potilas on yleensä työkykyinen.
  • Keskivaikeassa depressiossa potilas ei usein kykene työssäkäyntiin eikä suoriudu tavanomaisista tehtävistään, tällöin tarvitaan yleensä sairauslomaa.
  • Vaikea-asteisessa depressiossa tarvitaan tiivistä seurantaa.
  • Psykoottisessa depressiossa on psykoottisia oireita (harhaluulot, aistiharhat) vaikean masennusoirekuvan lisäksi.
• Samanaikaiset muut mielenterveyden häiriöt (ahdistuneisuus- tai persoonallisuushäiriöt, päihdeongelma) voivat peittää alleen depression oireita, mutta ne voivat myös itsessään olla tärkeitä hoidon kohteita.
• Yleislääkärin vastaanotolla potilaan hoitoon hakeutumisen syyt ja hänen halunsa ja kykynsä avautua depression oireista voivat vaihdella paljon.
  • On tärkeää sekä tunnistaa depressio univaikeuden ja väsymyksen tai muiden yksittäisten oireiden takaa että välttää lievien psyykkisten oireiden virheellistä ylidiagnostiikkaa.

Erotusdiagnoosi

• Lievät masennusoireet ovat väestössä yleisiä. Tällöin potilaalla on joitakin oireita, mutta depression diagnostiset kriteerit eivät täyty, eikä esim. masennuslääkehoidolle ole perusteita.
• Selvitetään, onko potilaalla koskaan esiintynyt merkittävää kohonneen mielialan jaksoa, jollainen yleensä viittaa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön «Kaksisuuntainen mielialahäiriö»2. Apuna voi käyttää MDQ-mielialahäiriökyselyä «Mielialahäiriökysely MDQ»16. Positiivinen seulontavastaus antaa aiheen tarkempaan diagnostiseen arvioon. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosin tekee psykiatri.
• Skitsoaffektiiviseen häiriöön viittaavat skitsofrenialle luonteenomaiset harhaluulot tai aistiharhat.
• Elimellisen mielialahäiriön voi aiheuttaa somaattinen sairaus, lääke tai muu kemiallinen aine (esim. päihde).
• Depressiodiagnoosia ei tehdä, jos oireet liittyvät viimeaikaiseen lähiomaisen kuolemaan ja kliininen kuva sopii normaalin surureaktion piiriin.

Hoitosuunnitelma

• Depression hoito jaetaan kolmeen vaiheeseen.
  1. Akuuttivaiheessa tavoitteena on oireettomuus.
  2. Jatkohoitovaiheessa tavoitteena on oireiden uusiutumisen estäminen.
  3. Ylläpitohoitovaihe koskee vain niitä potilaita, joilla depressiojaksot ovat jo toistuneet. Sen tavoitteena on ehkäistä uusia sairausjaksoja.
• Akuuttivaiheessa sovitetaan yksilöllisessä hoitosuunnitelmassa yhteen potilaan tarpeet, käytettävissä olevat vaikuttavat hoitomuodot sekä muut tukitoimet «Collaborative care appears to associate with significant improvement in depression and anxiety outcomes compared with usual care, representing a useful addition to clinical pathways for adult patients with depression and anxiety.»B. Siinä huomioidaan erityisesti
  • depression ajankohtainen vaikeusaste
  • aiempien depressioiden vaikeusaste
  • psykiatrinen monihäiriöisyys
  • itsemurhavaara
  • toimintakyky
  • somaattinen terveydentila
  • aiemmat hoitovasteet
  • potilaan toiveet hoitoaan kohtaan.
• Arvioi toimintakyky, selviytyminen työssä ja kotona sekä sairauspoissaolon, tukitoimien tai sairaalahoidon tarve «Psyykkisen työkyvyn arviointi»17.
  • Tarvittaessa tarjotaan sosiaalisia tukitoimia yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa.
  • Työterveyshuollolla on keskeinen rooli työhön paluun tukemisessa.
• Akuuttivaiheessa sekä masennuslääkehoito «Masennuslääkkeet»18 että psykoterapeuttinen hoito ovat yleensä perusteltuja vaihtoehtoja lievässä tai keskivaikeassa depressiossa.
• Jos depressio selvästi alentaa potilaan toimintakykyä, hoitomuotojen yhdistäminen on yleensä perusteltua ja tehokkainta «Psychotherapy added to usual care with antidepressants appears to be beneficial for depressive symptoms and for response and remission rates over the short term for patients with treatment-resistant depression. Medium- and long-term effects appear to be similarly beneficial.»B.

Akuuttivaiheen hoitomuodot

• Hoitomuodon valintaa ohjaa depression vaikeusaste (taulukko «Depression vaikeusaste ja keskeiset akuuttivaiheen hoitomuodot. Lähde: Depression Käypä hoito -suositus, 2025 (mukailtu). »3). Mitä vaikeampi depressio on, sitä tärkeämpi on lääkehoidon rooli.
  • Masennuslääkkeet ja psykoterapiat ovat yhtä tehokkaita lievissä ja keskivaikeissa depressioissa.
  • Terapioita voidaan toteuttaa myös etänä tai nettiterapiana.
  • Lääkehoidon ja terapian yhdistäminen on yleensä tehokkainta «Psychotherapy added to usual care with antidepressants appears to be beneficial for depressive symptoms and for response and remission rates over the short term for patients with treatment-resistant depression. Medium- and long-term effects appear to be similarly beneficial.»B.
• Harvinaisempia hoitovaihtoehtoja
  • Sähköhoito (ECT) vaikeissa ja psykoottisissa depressioissa
  • Transkraniaalinen magneettistimulaatio (TMS)
  • Tasavirtastimulaatio (tDCS)
  • Kirkasvalohoito kaamosmasennuksessa
• Depressiopotilaat ilmeisesti hyötyvät säännöllisestä ohjatusta liikuntaharjoittelusta «Exercise may improve depressive symptoms when compared with no treatment or control intervention.»C.
• Seuraa potilaan tilaa ja hoitovastetta 1–3 viikon välein, kunnes hän on oireeton ja akuuttivaihe päättyy.
• Jos depression vuoksi tarvitaan sairauspoissaoloa, tarvitaan myös sen aktiivista hoitoa ja seurantaa.

Jatkohoito

• Kun oireet ovat poistuneet, jatka aina masennuslääkehoitoa vielä puoli vuotta ja lopeta se asteittain muutaman viikon aikana; ks. kuva «Depression hoidon vaiheet»2.
  • Kerro potilaalle masennuksen uusiutumisen riskistä ja hoitoonpääsyn väylistä.
• Masennuslääkehoidon lopettamiseen voi erityisesti joillakin SSRI-lääkkeillä (varsinkin paroksetiini) ja SNRI-lääkkeistä venlafaksiinilla ilmetä vieroitusoireita. Tyypillisiä oireita ovat huimaus, hikoilu, pahoinvointi, ahdistuneisuus ja sensoriset häiriöt. Palaa tällöin edeltävään annostasoon ja toteuta lopetus varovasti pienin askelin asteittain usean kuukauden aikana.

Ylläpitohoito

• Jos potilaan keskivaikea tai vakavampi masennustila on toistunut, harkitse ainakin kolmannen jakson jälkeen pitkäaikaista, vuosia kestävää ylläpitohoitoa. Konsultoi psykiatria pitkäaikaisen ylläpitohoidon tarpeesta.
  • Ylläpitohoito edellyttää vähintään vuosittaisia seurantatapaamisia.
• Ylläpitohoito voidaan usean vuoden oireettomuuden jälkeen harkitusti purkaa. Lopeta lääkehoito varovasti asteittain usean kuukauden aikana. Jos häiritseviä vieroitusoireita ilmaantuu, toimi kuten jatkohoitovaiheen päättyessä.

Muut samanaikaiset sairaudet

• Depressio on yleinen häiriö muiden psykiatristen ja somaattisten sairauksien yhteydessä ja komplisoi usein niiden diagnosoimista ja hoitoa.