Takaisin Tulosta

Aikuisten psykoterapiat

Lääkärin käsikirja
30.1.2025 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Hannaleena Eerola

Keskeistä

  • Mielenterveysongelmissa psykoedukaatio ja psykososiaalinen tuki tulisi muistaa aina jo ensivaiheen hoitona.
  • Jos perustason hoito ei ole riittävää, psyykkinen ongelma aiheuttaa huomattavaa kärsimystä tai toiminta-, työ- ja opiskelukyky ovat uhattuina, voidaan pohtia psykoterapian sopivuutta.
  • Psykoterapian aiheiden selvittäminen kuuluu ensisijaisesti psykiatrian erikoislääkärille.
  • Kelan kuntoutusterapian tavoite on edistää terapiassa kävijän työ- ja opiskelukykyä.
  • Kelan tukemaan psykoterapiaan tarvittavan jatkolausunnon kirjoittajan ei tarvitse olla psykiatri.

Yleistä

  • Monenlainen psykososiaalinen tuki ja keskustelu vastaanotolla voi olla vaikutuksiltaan psykoterapeuttista ja vaikuttavaa.
  • Matalan kynnyksen keskustelut psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, lyhytterapeuttiset interventiot, ohjattu omahoito, ryhmämuotoiset interventiot ja nettiterapia voivat toimia joskus ja varsinkin lievemmissä ongelmissa, vaikka ne eivät ole varsinaista psykoterapiaa.
  • Varsinaista psykoterapiaa voi antaa vain nimikesuojattu psykoterapeutti, jolla on ammattitoiminnan edellyttämä koulutus, riittävä pätevyys ja tarvittavat valmiudet.
  • Psykoterapian tavoitteena on poistaa tai lievittää psyykkisiä ongelmia ja niihin liittyvää kärsimystä. Siinä pyritään tukemaan psyykkistä kasvua ja kehitystä, lisäämään ihmisen valmiuksia ratkaista ongelmiaan itse sekä auttamaan häntä löytämään toimivia lähestymistapoja ihmissuhteissaan.

Psykoterapian indikaatiot

  • Henkilöllä on todettu psyykkinen häiriö tai psykoterapian keinoin autettavissa oleva muu ongelma. Häiriöllä tai ongelmalla saattaa olla psyykkisten ilmenemismuotojen lisäksi kehollisia, vuorovaikutuksellisia ja sosiaalisia ilmenemismuotoja.
  • Depressio tai ahdistuneisuushäiriö ei ole helpottunut perustason riittävällä hoidolla (lääkitys ja/tai psykososiaalinen tuki)
  • Suunnitellusti osana muidenkin häiriöiden, kuten kaksisuuntaisen mielialahäiriön, päihdeongelmien tai psykoosien hoitoa
  • Psykoterapiasta voi olla hyötyä myös persoonallisuushäiriöiden hoidossa.
  • Halutaan turvata kävijälle sopivan mittainen, kohdennettu, tavoitteellinen ja vaikuttava hoitomuoto.
  • Kun ongelmat tulkitaan psykologisiksi ja kun potilas kokee enemmän tarvetta muuttua kuin muuttaa ympäristöään paremmin sopivaksi.
  • Potilaan tulisi kyetä sitoutumaan hoitoon ja kyetä aktiiviseen työskentelyyn psykoterapeutin kanssa, ja hänen elämäntilanteessaan tulee olla aikaa uuden oppimisen vakiinnuttamiseen.

Käytännön toteutus

  • Psykoterapiassa ongelmia työstetään yleensä keskustelemalla, mutta siinä voidaan käyttää myös erilaisia toiminnallisia menetelmiä (musiikkia, kuvallista ilmaisua, kehollista työskentelyä, kirjoittamista, visualisointia jne.).
  • Terapia voi olla yksilö-, ryhmä-, perhe- tai paripsykoterapiaa.
  • Yksilöpsykoterapia kestää kerrallaan n. 45–60 minuuttia. Ryhmä-, perhe- ja paripsykoterapian kesto voi olla pidempi.
  • Käyntitiheys on tarpeen mukaan 1–2 kertaa viikossa tai joissain tapauksissa harvemmin varsinkin ryhmä-, perhe- ja paripsykoterapiassa.

Psykoterapiaan ohjaus

  • Jos perustason hoito ei ole riittävää ja toiminta-, työ- ja opiskelukyky on uhattuna, tulee konsultoida psykiatria tai tehdä lähete psykiatrian erikoisalalle.
  • Paikkakuntakohtaisesti matalamman kynnyksen lyhytpsykoterapiaa voi olla tarjolla myös hyvinvointialueen järjestämänä/ostopalveluna. Yleensä tämä toteutetaan psykiatrin arvion/konsultaation perusteella.
  • Psykoterapian aiheiden selvittäminen kuuluu ensisijaisesti psykiatrian erikoislääkärille. Mm. Kelan kuntoutuspsykoterapiaan tarvittavan ensimmäisen B-lausunnon laatijan tulee olla psykiatri.
  • Psykoterapiaa voidaan toteuttaa hyvinvointialueen järjestämänä omana toimintana, ostopalveluna tai Kelan tukemana. Terapia voi toteutua myös työterveyshuollon kautta, vakuutuksen turvin tai potilaan itse maksamana.
  • Jos psykoterapia on aloitettu Kelan kuntoutupsykoterapiana tai vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena, voi jatkossa kuntoutussuunnitelman tai B-lausunnon tehdä myös yleislääkäri.
  • Kelan kuntoutuspsykoterapiaan tarvittava B-lausunto voidaan tehdä myös yksityissektorilla. Vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen tarvittava kuntoutussuunnitelma tulee laatia julkisessa terveydenhuollossa.
  • Ikääntyvät voivat hyötyä psykoterapiasta nuorempien aikuisikäisten tapaan. Kelan korvaama kuntoutuspsykoterapia rajautuu alle 67-vuotiaiden työkyvyn ylläpitoon, joten sitä vanhemmille tulisi löytää psykoterapiamahdollisuus hyvinvointialueen järjestämänä.

Kelan kuntoutuspsykoterapia

  • Tavoite on edistää terapiassa kävijän työ- ja opiskelukykyä sekä tukea opintojen edistymistä, työelämässä pysymistä ja työelämään siirtymistä tai sinne palaamista.
  • Kuluja korvataan 16–67-vuotiaille henkilöille, joiden työ- tai opiskelukyky on mielenterveyden häiriön vuoksi heikentynyt tai uhattuna.
  • Kuntoutuspsykoterapiaa haettaessa potilaan pitää täyttää Kelan kuntoutustukihakemus KU 131 «KU 131»1.
  • Liitteeksi tarvitaan psykiatrin lausunto psykoterapian tarpeesta (B-lausunto).
  • Kela edellyttää vähintään 3 kk kestänyttä hoitosuhdetta mielenterveydenhäiriön toteamisen jälkeen.
  • Kela korvaa osan yksilöpsykoterapian hinnasta. Omavastuuosuus jää terapiassa kävijän maksettavaksi.
  • Kuntoutuspsykoterapiaa korvataan enintään 80 kertaa v:ssa ja 200 kertaa 3 v:ssa.
  • Terapian jatkotarve arvioidaan ja tarkistetaan vuoden välein terapeutin ja hoitavan lääkärin kanssa. Jos kuntoutuspsykoterapian tarve jatkuu, lääkärin pitää kirjoittaa uusi B-lausunto. Tämän jatkolausunnon kirjoittajan ei tarvitse olla psykiatri.
  • Tukea voi saada enintään 3 v:n ajan. Uusi kuntoutuspsykoterapiajakso voidaan erityisin perusteluin myöntää aikaisintaan 5 v:n kuluttua aiemman jakson päättymisestä.
  • Ks. myös «Kuntoutuspsykoterapia»2.

Vaativa lääkinnällinen kuntoutus

  • Tavoitteena on, että potilas pystyy sairaudesta tai vammasta huolimatta tekemään töitä tai selviytymään arkielämän toiminnoista paremmin.
  • Kohderyhmänä ovat alle 65-vuotiaat, joilla on vamman tai sairauden vuoksi huomattavia vaikeuksia selviytyä arjen toimissa ja osallistua niihin.
  • Kuntoutusta ensimmäistä kertaa haettaessa tarvitaan kuntoutussuunnitelma, jonka on kirjoittanut lääkäri julkisessa terveydenhuollossa. Kuntoutussuunnitelman tulee sisältää psykiatrin arvio psykoterapian tarpeesta ja soveltuvuudesta.
  • Uusi lääkärinlausunto tarvitaan Kelaan vuosittain. Myös muun hoitavan lääkärin kuin psykiatrin kirjoittama lausunto käy.
  • Ks. myös «Vaativa lääkinnällinen kuntoutus»3.

Jatkolausunto Kelan tukemaan psykoterapiaan

  • Jatkolausunnon tekijän ei tarvitse olla psykiatri.
  • Jatkolausuntoa varten lääkärin on hyvä pyytää potilaalta psykoterapeutin palaute terapiasta, aiempi B-lausunto sekä tarvittaessa asianmukaiset mittarit täytettyinä.
  • Yleensä terapeutin palautteesta pitäisi löytyä CORE-OM-mittarin «CORE-OM»1 tulos, joka kuvaa terapiassa edistymistä.
  • Lausuntoa tehdessä on hyvä arvioida, onko potilaan vointi oleellisesti muuttunut. Tällöin voidaan tarvita esim. laboratoriotutkimuksia, lääkityksen muutosta tai erikoissairaanhoidon arviota.
  • On tärkeää kuunnella, mitä potilas kokee oppineensa terapiassa ja mitkä ovat hänen jatkotavoitteensa.

Psykoterapiasuuntaukset ja muodot

  • Psykoterapiasuuntauksien vaikuttavuutta on tutkittu, mutta vaikuttavista tekijöistä on saatu vasta alustavia tuloksia.
  • Psykoterapiasuuntausten teho näyttäisi selittyvän eniten ns. yhteisillä tekijöillä. Näin ollen yksittäistä psykoterapiasuuntausta tärkeämpi asia terapian onnistumiselle on potilaan ja terapeutin toimiva suhde. 
  • Psykoterapiasuuntaukset perustuvat erilaisiin teoreettisiin malleihin. Ne ovat ajan myötä kehittyneet vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja uuden tutkimustiedon myötä.
  • Psykoterapeutin työskentelyn teoriapohja ei välttämättä näy selkeästi potilaalle. Potilaalle näkyvimmät erot ovat käyntitiheydessä, tyypillisessä kestossa, terapeutin aloitteellisuudessa sekä käytännön menetelmissä, kuten toiminnallisuuden ja kotitehtävien määrässä.
  • Erilaisia suuntauksia on kuvattu hyvin paljon. Seuraavassa esitellään lyhyesti keskeisimpiä Suomessa käytettäviä suuntauksia ja saatavilla olevia muotoja.

Psykodynaamiset (psykoanalyyttiset) psykoterapiat

  • Psyykkiset ongelmat nähdään kehityksellisinä.
  • Tuetaan kykyä tulla tietoiseksi, tunnistaa, ymmärtää ja käsitellä tunteita, sisäisiä ristiriitoja ja toiveita, jotka voivat pohjautua varhaisvaiheissa opittuihin toimintamalleihin ja menneisyyden kokemuksiin.
  • Ymmärryksen kautta lisätään kykyä tehdä elämäntilanteeseen paremmin soveltuvia valintoja.
  • Painottuvat keskustelemiseen ja sanalliseen tutkimiseen.
  • Yleensä terapiassa kävijä päättää puheenaiheen ja terapeutti on vähemmän aktiivinen.
  • Terapia on usein pidempikestoista, säännöllisempää ja tiiviimpää kuin muissa suuntauksissa. Yleensä ei anneta kotitehtäviä.

Kognitiivinen psykoterapia

  • Oleellista on tutkiva yhteistyösuhde, jossa terapeutin ja kävijän vuorovaikutus on aktiivista ja tasavertaista.
  • Terapeutti myös jakaa tietoaan. Välitehtävistä ja etenemisestä neuvotellaan yhdessä.
  • Työskentely kohdistuu haittaa tuottaviin ajatuksiin ja uskomuksiin sekä niihin liittyviin tunteisiin. Näitä lähes automaattisia ajatusmalleja pyritään tunnistamaan ja muokkaamaan joustavampaan suuntaan, mikä saa aikaan muutosta.
  • Tapaamisissa ja niiden välillä kokeillaan ja harjoitellaan uudenlaista käyttäytymistä ja toimintatapoja.
  • Tapaamisissa psykoterapeutti kyselee, keskustelee ja havainnollistaa asioita kaavioin tai kirjoittamalla. Näin hän pyrkii auttamaan terapiassa kävijää tekemään oivalluksia ajatuksista ja kokemuksista.
  • Tapaamisissa voidaan tehdä myös mielikuvaharjoituksia ja tietoisen läsnäolon harjoituksia.
  • Terapeutti antaa kotitehtäviä, jotka koskevat usein uusien tapojen kokeilua.
  • Terapia kestää tyypillisesti kymmeniä käyntejä tai on pitkää terapiaa.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia

  • Terapiassa painottuu käyttäytymisen ja toimintatapojen tarkastelu.
  • Se on usein lyhyempikestoista ja keskittyy vain tiettyyn ongelmaan.
  • Tapaamisissa opetellaan uusia itsehallinnan menetelmiä, joita harjoitellaan paljon myös terapiaistuntojen välillä kotitehtävien avulla. Kotitehtävinä voi olla esim. altistumista, itsehavainnointia ja sen kirjaamista.
  • Terapeutilla on enemmän valmentava ja avustava ote, ja toimintasuunnitelma tehdään yhdessä.
  • Terapeutti myös jakaa tietoa.
  • Alkuarviossa hyödynnetään lomakkeita, ja työskentely on jäsentynyttä. Myös vapaalle keskustelulle ja tutkimiselle jätetään aikaa.

Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia (KAT)

  • Tarkastelun kohteena on menneisyyden kokemuksien perusteella opittu sisäinen vuoropuhelu suhteessa elämään, ihmisiin ja ympäristöön.
  • Itsehavainnoinnin kehittyminen mahdollistaa tietoisemmat valinnat ja muutoksen.
  • Psykoterapeutti pyrkii jäsentämään aktiivisesti terapiassa kävijän tilannetta. Keskustelun rinnalla voidaan käyttää lomakkeita, jäsentäviä kirjeitä ja muita kirjallisia, kuvallisia, toiminnallisia tai mielikuvatekniikoita.
  • Terapiaa toteutetaan usein lyhyenä selkeänä jaksona, mutta se voi olla myös pidempikestoista.

Hyväksymis- ja omistautumisterapia

  • Suuntaus on yksi ns. kolmannen aallon kognitiivisista käyttäytymisterapioista.
  • Painotetaan vahvasti omien arvojen mukaisen toiminnan lisäämistä.
  • Terapiassa kartoitetaan omia arvoja ja määritellään tavoitteet niiden pohjalta.
  • Ajatukset ja tunteet pyritään hyväksymään sellaisina kuin ne esiintyvät.
  • Keskustelun lisäksi voidaan käyttää erilaisia harjoituksia, kielikuvia, kertomuksia, rooliharjoituksia, tietoisuusharjoituksia ja kotitehtäviä.
  • Terapiassa painottuu menneisyyden sijaan nykyisyys ja toiminta jatkossa.
  • Tavoitteena on hyvä elämä.

Ratkaisukeskeinen psykoterapia

  • Lähtökohtana ovat kävijän olemassa olevat vahvuudet ja voimavarat sekä aiemmin toimineet ratkaisut, joita pyritään vahvistamaan.
  • Ongelmat pyritään kääntämään tavoitteiksi ja toiveiksi, joita kohti pyritään kulkemaan.
  • Myös uusia näkökulmia etsitään.
  • Psykoterapeutti auttaa terapiassa kävijää huomaamaan edellä mainittuja tekijöitä sekä edistymistä.
  • Kävijää autetaan kokeilemaan uusia, luovia keinoja, joilla hän voi edetä elämässään toivomaansa suuntaan.
  • Keskustelussa keskitytään tärkeisiin tavoitteisiin ja toiveisiin, ei niinkään ongelmien taustalla oleviin tekijöihin.
  • Terapian pituus vaihtelee yksittäisestä käynnistä pitkään terapiaan. Terapiajakson pituutta ei päätetä etukäteen. Terapia loppuu, kun kävijä pystyy toteamaan, ettei enää tarvitse sitä.

Perheterapia

  • Perheterapialla voidaan hoitaa perheen vuorovaikutuksen ongelmia sekä perheen yksittäisten jäsenten mielenterveyden ongelmia ja psyykkisiä häiriöitä.
  • Pyritään siihen, että perheen voimavarat ja myönteinen vuorovaikutus lisääntyisivät, jolloin perheen ja yksilön ongelmia ylläpitävä vuorovaikutus muuttuu.
  • Terapeutti tai työryhmä tapaa terapiaistunnoissa yhtä aikaa useampaa perheenjäsentä.
  • Perheterapiassa perheen määritelmänä ei aina käytetä tavanomaisen ydinperheen määritelmää vaan vuorovaikutusyksikköä, jota ongelma yhdistää.
  • Hoidon tiheys ja kesto vaihtelevat. Hoitokäyntejä voi olla kerran viikossa, kerran kuukaudessa tai jopa harvemmin.
  • Kesto vaihtelee muutamasta käynnistä n. 20 käyntiin, jolloin kokonaiskesto voi olla puolesta puoleentoista vuoteen, toisinaan myös pitempään.
  • Terapiaistunto kestää yleensä vähintään puolitoista tuntia.

Interpersonaalinen psykoterapia

  • Interpersonaalinen psykoterapia on lyhytmuotoinen, käytännönläheinen ja strukturoitu hoitomuoto.
  • Käytetty lähinnä masennuksen hoidossa, mutta sovelluksia on kehitetty muihinkin häiriöihin.
  • Keskitytään ensisijaisesti vuorovaikutussuhteisiin ja ajankohtaisiin elämäntapahtumiin, jotka voivat olla yhteydessä oireisiin.
  • Terapeutti voi antaa neuvoja ja auttaa tutkimaan päätöksien vaihtoehtoja ja seurauksia.
  • Erilaisia rooliharjoituksia voidaan käyttää.
  • Tyypillisesti terapia kestää n. 12–16 viikkoa.

Integratiivinen psykoterapia

  • Lähestymistavassa yhdistetään tietoa ja menetelmiä eri psykoterapiasuuntauksista.
  • Suuntaus nojaa tutkimustuloksiin, joiden mukaan eri menetelmien vaikuttavuudessa ei ole voitu todeta merkitseviä eroja.
  • Painotetaan eniten vaikuttavia niin sanottuja psykoterapioille yhteisiä tekijöitä, kuten hyvää yhteistyösuhdetta ja myönteisen tuloksen odotusta.
  • Erilaisia työtapoja valitaan hyvin yksilöllisen tarpeen mukaan.
  • Oleellista on itseymmärryksen lisääntyminen ja toimijuuden vahvistuminen.
  • Integratiivisten psykoterapeuttien työskentelytavoissa voi olla suuria eroja, mutta lähtökohtaisesti pyritään etsimään työskentelytapa, joka sopii yksilöllisesti kullekin kävijälle. Keskustelun lisäksi voidaan tehdä erilaisia mielikuva- tai muita harjoituksia tai kotitehtäviä. Kesto vaihtelee yksittäisestä käynnistä pitkään terapiaan.

Kriisi- tai traumaterapia

  • Kriisi- ja traumapsykoterapia ovat terapiamuotoja, jotka on kehitetty auttamaan kriisien käsittelyä ja traumaperäisten häiriöiden hoitoa.
  • Kaikilla psykoterapeuteilla on traumoihin liittyvää osaamista, mutta osa psykoterapeuteista on lisäksi käynyt täydennyskoulutuksia ja erikoistunut juuri näihin asioihin.
  • Kriisiterapia on usein melko lyhytkestoista ja keskittyy yksittäiseen traumatapahtumaan.
  • Traumaterapia on usein tiivis ja pitkäkestoinen psykoterapiamuoto.
  • Tapaamisissa terapeutti jakaa tietoa traumaattisten tapahtumien vaikutuksesta.
  • Keskustelun lisäksi voidaan tehdä mielikuvaharjoituksia ja kehollisia harjoituksia tai yhdistää erilaisia kehollisia työmenetelmiä, kuten EMDR:ää eli silmänliiketerapiaa.

Ryhmäterapia

  • Ryhmämuotoista terapiaa toteutetaan eri tavoin ja monien teorioiden pohjalta.
  • Ryhmissä syntyy erilaisia näkökulmia ja vuorovaikutustilanteita. Niiden avulla ja niitä tarkastelemalla voidaan saada aikaan muutosta ryhmän ja yksilöiden psyykkisessä tilanteessa.
  • Ryhmissä voidaan keskustella ja tehdä toiminnallisia harjoituksia, jotka liittyvät musiikkiin, kuvataiteeseen, kirjoittamiseen jne.
  • Ryhmissä olennaista on myös vertaistuen saaminen ja antaminen.
  • Ryhmäterapia on huomattavasti edullisempaa kuin yksilöpsykoterapia.

Luovat terapiat

  • Itsensä ilmaisemista on käytetty monin tavoin muun psykoterapian tukena, mutta myös itsenäisenä terapiamuotona.
  • Esimerkkejä ovat kuvataideterapia, musiikkiterapia, tanssi-liiketerapia, valokuvaterapia, psykodraama ja kirjallisuusterapia.
  • Puhuttua vuorovaikutusta ei suljeta pois, mutta luovat menetelmät tuovat terapiaprosessiin toisenlaisen ilmaisumahdollisuuden ja uusia näkökulmia.
  • Voidaan tavoittaa tunnetason kokemuksia, joille on vaikea löytää sanoja.

Psykoterapeuttinen kertakonsultaatio

  • Psykoterapeuttinen kertakonsultaatio ei ole itsenäinen terapiamenetelmä vaan enemmänkin palvelumuoto.
  • Kävijä ja terapeutti asettavat kertakäynnille selkeän tavoitteen.
  • Tapaamisessa etsitään käytännöllisiä ratkaisuja tiettyyn mieltä painavaan ongelmaan.
  • Tavoitteena on vahvistaa omaa pärjäämistä.
  • Terapeutti auttaa kävijää oivaltamaan, miten tämä voi jatkaa eteenpäin omin avuin.
  • Tarkoituksena on auttaa kävijää laatimaan toimintasuunnitelma hänelle sopivia keinoja hyödyntäen.
  • Huomioidaan olemassa olevat voimavarat ja tukiverkostot. Apua voidaan hakea myös esim. kirjallisuudesta ja yhteiskunnan muista palveluista.

Kirjallisuutta

  1. Selinheimo S, Gluschkoff K. Kausto J, Turunen J, Väänänen A. Kuntoutusterapian saajat ja kesto suuntauksittain – rekisteriseurantatutkimus vuosilta 2014-2021. Duodecim 2024;140:964-72.
  2. Meier D, Tschacher W, Frommer A, ym. Growth curves of common factors in psychotherapy: Multilevel growth modelling and outcome analysis. Clin Psychol Psychother 2023;30(5):1095-1110 «PMID: 37204078»PubMed
  3. M. Barkham, W. Lutz, & L. G. Castonguay (Eds.), Bergin and Garfield's handbook of psychotherapy and behavior change. 7th edition. John Wiley & Sons 2021.
  4. Lönnqvist J, Marttunen M, Melartin T. Psykoterapian asema psykiatrisessa hoidossa. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 15. painos. Kustannus Oy Duodecim 2021.
  5. Cuijpers P, Karyotaki E, Eckshtain D, ym. Psychotherapy for Depression Across Different Age Groups: A Systematic Review and Meta-analysis. JAMA Psychiatry 2020;77(7):694-702 «PMID: 32186668»PubMed
  6. Laukkala T, Suominen I, Granö N, Talaslahti T, Koponen H, Marttunen M. Psykoterapiaan ohjaaminen ja psykoterapian tuloksellisuuden seuranta. Duodecim 2020;136:2047–54.
  7. Huttunen M, Kalska H (toim.). Psykoterapiat. Kustannus Oy Duodecim 2020.
  8. Burbridge-James W. Iwanowicz M. Psychotherapeutic interventions and contemporary developments: common and specific factors. January 2018. BJPsych Advances 24(01):54-65. DOI:10.1192/bja.2017.24. «https://www.cambridge.org/core/journals/bjpsych-advances/article/psychotherapeutic-interventions-and-contemporary-developments-common-and-specific-factors/62DC63B892555000D9FDFACCD5553ED1»5
  9. Wampold BE. How important are the common factors in psychotherapy? An update. World Psychiatry 2015;14(3):270-7 «PMID: 26407772»PubMed
  10. Knekt P, Lindfors O, Laaksonen M. Helsingin psykoterapiatutkimus – psykoterapioiden vaikuttavuus viiden vuoden seurannassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 33/2010. «https://www.julkari.fi/handle/10024/79944»6
  11. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Suomen Akatemia: Konsensuslausuma – Psykoterapia. 18.10.2006. «https://www.duodecim.fi/wp-content/uploads/sites/9/2016/02/lausuma06.pdf»7