Takaisin Tulosta

Kliinisen neurofysiologian tutkimukset diagnostiikassa

Lääkärin käsikirja
28.3.2025 • Viimeisin muutos 28.3.2025
Mika Kallio

Keskeistä

  • Kliininen neurofysiologia (KNF) tutkii keskus- ja ääreishermoston, eri aistijärjestelmien, autonomisen hermoston sekä luurankolihasten toimintaa.
    • Leikkauksen aikana KNF-menetelmin monitoroidaan tärkeitä rakenteita ja toimintoja. Näin pyritään varmistamaan mahdollisimman hyvä leikkaustulos ja säilyttämään potilaan toimintakykyä parhaalla mahdollisella tavalla.
    • Navigoidulla sarjamagneettistimulaatiolla voidaan hoitaa mm. masennus-, tinnitus- ja kipupotilaita.
  • KNF-tutkimukset ovat usein herkkiä mutta vaurion etiologian suhteen epäspesifisiä.
  • Osa tutkimuksista on potilaille epämiellyttäviä. KNF-tutkimuksia ei siis pidä käyttää seulontaan.
  • Vasta-aiheita tai ikärajoituksia ei ole.
  • Löydösten merkitsevyyden arvio vaatii selkeän kysymyksenasettelun.

EEG (elektroenkefalografia, aivosähkötutkimus)

  • Käyttöaiheet
    • Kohtausoireiden, epilepsioiden ja epileptisten kohtausten diagnostiikka ja erotusdiagnostiikka
    • Tajuttoman potilaan status epilepticuksen, erityisesti nonkonvulsiivisen statuksen diagnostiikka ja erotusdiagnostiikka
    • Aivotulehdus (enkefaliitti)
    • Delirium, akuutit enkefalopatiat, harvemmin krooniset enkefalopatiat (mm. dementiaa aiheuttava Creutzfeldt–Jakobin tauti)
  • Epilepsialääkitystä ei keskeytetä EEG-tutkimusta varten.
  • Epilepsiaepäilyssä ns. epileptiformisella eli irritatiivisella löydöksellä on erityisesti aikuisilla vahva korrelaatio epilepsiaan ja sen laatuun (suoraan yleistyvä, paikallisalkuinen epilepsia). Muiden poikkeavuuksien korrelaatio epilepsiaan on epävarmaa.
  • Epileptiformisia ilmiöitä tiedetään esiintyvän herkemmin väsyneenä ja kevyen unen aikana, jolloin kannattaa tehdä osittain tai kokonaan valvotun yön jälkeen unideprivaatio-EEG. Lapsilla ja vastasyntyneillä pyritään aina tekemään rekisteröintiä unen aikana.
  • EEG-erikoistutkimukset (sovitaan KNF-osaston kanssa): pitkäaikaisrekisteröinti, video-EEG-monitorointi, kvantitatiivinen EEG-analyysi, epilepsiakirurgiaan tähtäävät tutkimukset
  • Muutaman kanavan EEG-seurantaa voidaan käyttää mm. status epilepticuksen hoitovasteen arviointiin. Pitkittyneen statuksen hoidossa EEG-seurantamahdollisuus on aina aiheellinen.
  • EEG on käytössä myös neonataalivaiheen seurannassa sekä hypoksis-iskeemisen vaurion ja anestesian syvyyden arviossa.

ENMG (elektroneuromyografia, ääreishermotutkimus, hermo-lihastutkimus)

  • ENMG-tutkimuksella saadaan tietoa ääreishermoston paksuimpien motoristen ja sensoristen säikeiden sekä luurankolihasten toiminnasta. Ohuempien kipu-, kylmä- ja lämpötuntoa välittävien säikeiden toimintaa ei tavallisella ENMG-tutkimuksella voida tutkia. Hermo-lihasliitoksen toimintaa tutkitaan toistostimulaatio- ja yksisyy-EMG-tekniikoilla.
  • Erikseen tutkitaan hermoimpulssien johtumista (elektroneurografia) ja neulaelektrodilla lihasten toimintaa (elektromyografia).
  • Tavallisimmat tutkimusaiheet
    • Hermopinne, paikallinen hermovaurio: medianuspinne rannekanavan alueella, ulnarisvaurio kyynärseudussa, radialisvaurio olkavarressa, peroneusvaurio polven seudussa
    • Hermojuurivaurio: lumbosakraalinen ja kervikaalinen radikulopatia
    • Polyneuropatiat, hermo-lihassairaudet, motoneuronitauti jne.
    • Pleksustason vaurio esim. olkavamman jälkeen, muut traumat
    • Polyradikuliitti, pleksusneuriitti, radikuliitti, mononeuriitti
    • Lihas- ja hermolihasliitoksen sairaudet
  • Hermopinteissä, kuten esim. rannekanavapinteessä, status voi olla normaali, mutta potilas kertoo käden toistuvista hetkellisistä puutumisoireista etenkin öisin sekä käden kuormitukseen liittyen, ja oire helpottuu kättä ravistamalla.
  • Useimmiten epäillään aksonivauriota. Sen neula-EMG-löydökset (fibrillaatio, denervaatiolöydös) kehittyvät n. 3 viikon kuluttua. Potilaan lähettäminen ennen tätä ENMG-tutkimukseen tulee sopia KNF-lääkärin kanssa. Neula-EMG voi nostaa lihasentsyymien (CK) pitoisuutta.
  • Jos potilaalla on ylemmän motoneuronin vaurion merkkejä (vilkastuneet heijasteet, poikkeava Babinskin merkki) ja/tai esim. etenevä parapareesi, neurologin tulee ensin selvittää tilanne sopivilla tutkimuksilla.

Kvantitatiiviset tuntokynnysmittaukset

  • Käytetään ohutsäieneuropatian ja neuropaattisen kivun diagnostiikassa.
  • Yleensä tehdään lämpötilamuutokseen perustuvia termisen aistin tuntokynnysmittauksia. Muitakin, kuten värinä- ja kosketustunnon aistimiseen perustuvia menetelmiä, voidaan hyödyntää.
  • Perustuu potilaan ilmoittamaan havaintoon, joten edellyttää hyvää yhteistyökykyä ja keskittymistä.

Herätevasteet

  • Herätevasteilla (EP, evoked potentials) saadaan tietoa eri aistijärjestelmien ja keskushermostoradastojen toiminnoista.
  • Tyypillisesti voidaan käyttää somatosensorisen (SEP), visuaalisen (VEP) ja kuulojärjestelmän (BAEP) tutkimuksia selviteltäessä näiden järjestelmien vaurioita ja toimintahäiriöitä.
  • SEP-tutkimuksia käytetään nykyään eniten aivovauriopotilaan ennusteen arvioimisessa.

Elimellisten unihäiriöiden diagnostiikka

  • Aikuisten unenaikaisten hengityshäiriöiden diagnostiikkaan riittää yleensä yöpolygrafia (suppea yöpolygrafia, POLAMB), jolla voidaan todeta uniapnea ja tarvittaessa myös periodinen raajojen liikehäiriö.
  • Lapsilla tulee tehdä unipolygrafia (PSG, polysomnografia). Tällöin mitataan myös EEG, joka mahdollistaa uniluokituksen, sillä hengitys muuttuu eri univaiheissa, ja löydökset suhteutetaan uniluokituksen mukaisesti.
  • Unipäiväkirja selventää usein päiväväsymyksen esiintyvyyttä ja on hyödyllinen myös unettomuuden selvittelyssä. Tavallisesti 2 viikon unipäiväkirja edeltää varsinaisia laitetutkimuksia.
  • Aktigrafia-tutkimuksessa seurataan yleensä 2 viikon ajan liikkeitä ja aktiivisuutta, joiden perusteella voidaan tehdä päätelmiä vuorokausirytmin ja unijakson sijoittumisen häiriöistä.
  • Univiivetestiä (MSLT, multiple sleep latency test) käytetään narkolepsian ja hypersomnioiden diagnostiikassa.
  • Hereilläpysymistutkimuksessa (MWT, maintenance of wakefulness test) mitataan henkilön kykyä pysyä vireänä. Testiä käytetään arvioitaessa uniapnean tai muiden vireyshäiriöitä aiheuttavien sairauksien vaikutusta työkelpoisuuteen erityisesti ammattikuljettajilla ja muissa hyvää vireyttä vaativissa ammateissa työskentelevillä.