Takaisin Tulosta

Parkinsonin tauti

Lääkärin käsikirja
10.3.2025 • Viimeisin muutos 27.5.2025
Valtteri Kaasinen

Käypä hoito -suositus «Parkinsonin tauti»1

Keskeistä

  • Parkinsonin tauti alkaa tavallisesti 50–70-vuotiaana.
  • Perinnöllinen tauti on harvinainen.
  • Diagnoosi perustuu keskeisiin oireisiin ja löydöksiin, erityisesti hidasliikkeisyyden, lepovapinan ja lihasjäykkyyden toteamiseen.
  • Hoito perustuu omahoitoon, kuntoutukseen, lääkitykseen ja joskus laiteavusteisiin hoitoihin.
  • Tärkeimmät lääkkeet ovat levodopa, dopamiiniagonistit ja MAO-B:n estäjät.
  • Muistettava lääkeparkinsonismi psykoosilääkkeiden ja metoklopramidin haittavaikutuksena

Etiologia

  • Motoriset oireet alkavat tavallisimmin 50–70-vuotiaana.
  • Keskeinen riskitekijä on ikä. Tauti on miehillä yleisempi.
  • Motoristen oireiden syynä on neuronien tuhoutuminen nigro-striataalisessa hermoradassa ja sen seurauksena dopamiinin väheneminen striatumissa.
  • Etiologia on suurimmassa osassa tapauksista tuntematon. Arviolta 5–10 % tapauksista erityisesti nuoremmilla potilailla liittyy monogeenisiin mutaatioihin, mutta Suomessa on perinnöllisiä tautitapauksia tähän mennessä löytynyt suhteellisen vähän.

Yleisyys

  • N. 18 000 potilasta saa Suomessa erityiskorvattavia Parkinsonin taudin lääkkeitä Parkinsonin taudin diagnoosilla (G20).
  • Vuonna 2030 Suomessa ennustetaan olevan yli 20 000 Parkinson-potilasta.

Oireet

  • Motoriset oireet alkavat tavallisesti toispuolisina. Epäile muita syitä, jos potilaalla on symmetrisiä bilateraalisia oireita ilman vapinaa.
  • Tavallisimmat motoriset oireet
    • Lepovapina (tremor) toisessa kädessä on yleisin alkuoire (video «Vapina ja jäykkyys Parkinsonin taudissa»1).
    • Vapina on harvajaksoista ja vähenee tahdonalaisen liikkeen aikana.
    • Leuka voi vapista. Pää sen sijaan ei yleensä liiku (”ei–ei”-liike ilmaisee, ettei potilaalla todennäköisesti ole Parkinsonin tautia).
    • Liikkeiden hidastuminen (hypokinesia/bradykinesia)
    • Lihastonuksen lisääntyminen (rigiditeetti; video «Vapina ja jäykkyys Parkinsonin taudissa»1)
      • Rigiditeetti voi tuntua joko tasaisena (lyijyputkimaisena) tai pykältävänä (hammasratasmaisena) vastuksena.
  • Muita
    • Myötäliikkeet vähenevät, askel lyhenee ja kävely hidastuu. Toispuolinen myötäliikkeen väheneminen on myös yleinen ensioire.
    • Etukumara ryhti
    • Tasapaino-ongelmat
    • Autonomisen hermoston häiriöt (ummetus, erektiohäiriö, ortostaattinen hypotonia, virtsapakko ja virtsaamisvaikeus)
    • Kuolaaminen, nielemisvaikeus, äänen hiljaisuus, puheen epäselvyys
    • Ihon rasvoittuminen ja seborrooinen ihottuma ylävartalolla ja kasvoissa
    • Hajuaistin huonontuminen
    • REM-unen aikainen käytöshäiriö
    • Masennus, apatia ja ahdistuneisuus
    • Muistihäiriöt etenkin ikääntyneillä
    • Parkinsonin taudin muistisairaus pitkälle edenneissä tapauksissa; lievät muistihäiriöt ovat varsinaista muistisairautta tavallisempia.
    • Hallusinaatiot ja psykoosioireet lääkehoitoon ja pitkälle edenneeseen tautiin liittyen
    • Kasvojen ilmeet ja silmien räpytys vähenevät (hypomimia).
    • Kirjoittaminen hidastuu, ja käsiala on pientä (mikrografia).
  • Kaikkia oireita ei ole kaikilla potilailla.

Diagnoosi

  • Tauti on todennäköinen, jos potilaalla on kaksi kolmesta pääoireesta (lepovapina, bradykinesia, rigiditeetti) erityisesti toispuolisina löydöksinä.
  • Oireisto ei ala nopeasti muutaman päivän tai viikon aikana.
  • Kaatuilu ja dementia eivät kuulu taudin alkuvaiheeseen.
  • Vääriä diagnooseja aiheuttaa erityisesti essentiaalinen vapina «Essentiaalinen vapina»2.
  • Muita poissuljettavia ovat sairaudet, joihin liittyy parkinsonismin lisäksi jokin muu löydös (atyyppiset parkinsonismit eli Parkinson plus -taudit).
    • Progressiivinen supranukleaarinen halvaus (rajoittuneet vertikaaliset silmänliikkeet)
    • Monisysteemiatrofia (huomattava ortostaattinen hypotonia tai virtsainkontinenssi jo alkuvaiheessa)
    • Kortikobasaalinen oireyhtymä (hyvin toispuolinen raajajäykkyys, ”alien hand” -ilmiö ja apraksia)
    • Muita, harvinaisia sekundaarisen parkinsonismin syitä ovat normaalipaineinen hydrokefalus, myrkytykset (hiilimonoksidi, mangaani, MPTP, metanoli) sekä aivojen verenkiertohäiriöt, kasvaimet ja traumat.

Hoito evd

  • Koostuu omaehtoisesta liikunnasta, kuntoutuksesta, lääkkeistä ja tarvittaessa laiteavusteisista hoidoista.
  • Liikunta ja kuntoutus tähtäävät yleisen suorituskyvyn, tasapainon ja nivelten liikelaajuuden säilyttämiseen.
  • Hoidon aloituksen suunnittelun ja erityisesti nuorempien (esim. työikäisten) hoidon pitäisi perustua neurologin arvioon pitkäkestoiseen hoitoon liittyvien haittavaikutusten minimoimiseksi.
  • Lääkehoito valitaan yksilöllisesti iän ja muiden sairauksien mukaan.
  • Hoidossa ei pyritä välttämättä täyteen oireettomuuteen.
  • Lääkkeiden suotuisat vaikutukset ja yleisimmät haittavaikutukset on syytä kertoa potilaalle. Samoin on hyvä kehottaa häntä pitämään kirjaa lääkkeiden otosta, aterioista ja lääkevaikutuksesta 2–3 päivältä ennen tuloaan kontrollikäynnille.
  • Saatavissa on potilaalle suunnattuja ohjekirjoja.
  • Liikehäiriösairauksien liitto ry järjestää erilaisia sopeutumisvalmennus- ja kuntoutuskursseja (www.liikehairio.fi «https://www.liikehairio.fi/»1).

Levodopa evd

  • Dopaminergiset solut tekevät levodopasta dopamiinia.
  • Annetaan yhdessä dekarboksylaasi-inhibiittorin (karbidopa tai benseratsidi) kanssa. Inhibiittori estää levodopan hajoamista muualla elimistössä ja vähentää perifeerisiä haittavaikutuksia.
  • Hoito aloitetaan tavallisesti pienellä annoksella (esim. 50 mg × 3), ja annosta lisätään vähitellen päivien–viikkojen aikana tehon ja haittavaikutusten mukaan. Alkuvaiheessa ei suositella yli 400 mg:n vuorokausiannosta.
  • Imeytymisessä on yksilöllisiä eroja, ja taudin edetessä tarvitaan suurempia annoksia.
  • Lääkkeen vaikutus rytmitetään valveillaoloajalle. Annosteluajat ovat hoidon alkuvuosina kolmena annoksena otettaessa esim. n. klo 7, klo 12 ja klo 17 (n. 5 t:n välein), jos potilas on valveilla klo 7–22.
  • Levodopa on parasta ottaa n. tunti ennen ruokailua. Ellei se ole mahdollista, lääkkeen voi ottaa n. tunti ruokailun jälkeen. Vaaraa ei aiheudu, vaikka lääkkeen ottaisi ruokailun yhteydessä, mutta sen imeytyminen voi hidastua tai vähentyä.
  • Depotvalmisteiden hyötyosuus on n. 70 % verrattuna standardivalmisteisiin, plasman huippupitoisuudet pienemmät, vaikutusaika pidempi ja vaikutuksen alkaminen hitaampi (n. 2 t:ssa). Standardivalmisteiden vaikutus alkaa n. 45 min:ssa, ellei niitä pure ennen nielemistä. Nopein vaikutus on veteen liuotetulla valmisteella (Madopar Quick®), jonka vaikutus tulee n. 15 min:ssa.
  • Tehoaa yleensä hyvin etenkin jäykkyyteen ja liikuntavaikeuksiin, eikä alussa ole merkittävästi haittavaikutuksia.
  • Haittavaikutukset
    • Maha-suolikanavan oireet (pahoinvointi, poltot, närästys)
    • Lisääntynyt päiväaikainen väsymys
    • Huimaus (usein ortostatismista johtuen), hikoilu
    • Sekavuus, harhat (isoilla annoksilla)
    • Joskus sydämen rytmihäiriöt
  • Psykoosilääkkeet ja metoklopramidi heikentävät tehoa. Rautalääkkeet heikentävät imeytymistä.
  • Pitkään jatkunut suuriannoksinen levodopahoito aiheuttaa tahattomia liikkeitä (dyskinesia) suurelle osalle potilaista. Ne vähenevät lääkeannosta vähentämällä, mutta usein Parkinsonin taudin oireet samalla pahenevat. Toinen tyypillinen ongelma on levodopan vaikutusajan lyhentyminen (wearing off) ja on–off-vaihtelu. Puhutaan päivittäisestä tilanvaihtelusta.

MAO-B:n estäjät (selegiliini, rasagiliini, safinamidi) evd

Ks. Duodecim Lääketietokanta MAO-B-estäjät (selegiliini, rasagiliini, safinamidi).

COMT-estäjät (entakaponi ja opikaponi)

  • Entakaponi ja opikaponi ovat katekoli-O-metyyli-transferaasi (COMT) -entsyymin estäjiä. Koska levodopa on COMT-entsyymin substraatti, entakaponi ja opikaponi hidastavat elimistöön imeytyneen levodopan tuhoutumista ja näin pidentävät levodopan vaikutusaikaa.
  • Entakaponia otetaan yksi annos (200 mg) samanaikaisesti jokaisen levodopa-annoksen kanssa tavallisesti yhdistelmävalmisteena (levodopa + karbidopa + entakaponi).
  • Opikaponia otetaan yksi tabletti (50 mg) iltaisin vähintään tunti ennen levodopaa tai vähintään tunti sen jälkeen.
  • Hyödyllisiä tilanvaihteluista kärsivillä potilailla
  • Voivat lisätä dopaminergisiä haittavaikutuksia, kuten dyskinesiaa. Näissä tapauksissa levodopan kerta-annosta on syytä pienentää.
  • Entakaponi voi aiheuttaa ripulia ja vatsakipua sekä virtsan värjäytymistä punertavaksi.

Dopamiinireseptoriagonistit (pramipeksoli, ropiniroli, rotigotiini, apomorfiini) evd

Ks. Duodecim Lääketietokanta Dopamiinireseptoriagonistit.

Antikolinergit (biperideeni)

Ks. Duodecim Lääketietokanta Antikolinergit.

  • Voi soveltua nuorelle potilaalle, jolla on vapinaa.
  • Haittavaikutukset ovat yleisiä.
  • Hoito aloitetaan pienellä annoksella, jota lisätään vähitellen, kunnes saavutetaan tyydyttävä teho tai haittavaikutukset estävät annoksen suurentamisen.
  • Erityisluvallisella i.v. tai i.m. biperideenillä saattaa olla vaikutusta lääkkeiden aiheuttamissa dystonioissa.
  • Antikolinergien haittavaikutuksia: hyvämuististenkin muistin huononeminen, näköhäiriöt, sekavuustilat (varo, jos kyseessä vanhus tai huonomuistinen), suun kuivuminen, ummetus, virtsaumpi (varo, jos prostatahyperplasiaa)

Amantadiini

Ks. Duodecim Lääketietokanta Amantadiini.

  • Erityislupavalmiste
  • Kehitettiin alun perin influenssalääkkeeksi.
  • Sattumalta todettiin edullinen vaikutus Parkinsonin taudin oireisiin.
  • Yksi vaikutusmekanismi on erään glutamaattireseptorin (N-metyyli-D-aspartaatti, NMDA) salpaus.
  • NMDA-reseptorit liittyvät dyskinesiaan. Tätä kautta yhdeksi amantadiinin käyttöindikaatioksi on muodostunut dyskinesian vähentäminen.
  • Teho parkinsonismiin on heikko.
  • Tavallisimmat haitat ovat livedo reticularis, alaraajaturvotukset ja hallusinaatiot.

Laiteavusteiset hoidot

  • Käytössä on 6 laiteavusteista hoitoa.
    • Syväaivostimulaatio (deep brain stimulation, DBS)
    • Levodopa–karbidopa-infuusio
    • Levodopa–karbidopa–entakaponi-infuusio
    • Foslevodopa–foskarbidopa-infuusio s.c.
    • Apomorfiini-infuusio
    • Aivojen kohdennettu ultraäänihoito (HIFU)
  • Laiteavusteiset hoidot tulevat kyseeseen tilanteissa, joissa normaalilla lääkehoidolla ei saada tilanvaihteluihin tai vapinaan riittävää vastetta.
  • Suurin osa potilaista ei tarvitse laiteavusteisia hoitoja.
  • Subtalaamisen tumakkeen stimulaatiosta on apua erityisesti tilanvaihteluihin (dyskinesia, wearing off) «Deep brain stimulation appears to be more effective than optimal medical management at improving motor function and quality of life in patients with advanced Parkinson disease but at an increased risk of serious adverse events.»B.
  • Talamuksen stimulaatiosta on hyötyä vapinan hoidossa «Vapina»3.
  • Unilateraalinen talamotomia voi tulla kyseeseen Parkinsonin tautiin liittyvän vapinan hoidossa. Tämä voidaan tehdä joko kohdennetulla ultraäänellä (HIFU) tai klassisella talamotomia-leikkauksella.
  • Ulkoisen pumpun avulla PEG-letkun kautta ohutsuoleen infusoitava levodopa–karbidopa-hoito tai levodopa–karbidopa–entakaponi-hoito tasoittavat tilanvaihteluita ja tulevat kyseeseen myös iäkkäille potilaille sekä kognitiivisten ongelmien yhteydessä.
  • Foslevodopa–foskarbidopa-infuusiohoito annostellaan subkutaanisesti infuusiopumpulla, joten se on vähemmän invasiivinen kuin PEG-letkun kautta annosteltavat levodopainfuusiohoidot.
  • Myös apomorfiini-infuusiohoidossa lääke annostellaan ulkoisella pumpulla kanyylin kautta ihon alle. Se soveltuu erityisesti potilaille, joilla jo on apomorfiini-injektiokynä käytössä.
  • Lähete laiteavusteisten hoitojen arvioon neurologiseen erikoissairaanhoitoon tulee kyseeseen, jos yli 5 v sairastanut potilas ei ole tyytyväinen motoriseen vointiinsa (elämänlaatu, kyky suoriutua päivittäisistä aktiviteeteista) ja hän käyttää levodopaa vähintään 5 kertaa/vrk.

Erityisiä hoito-ongelmia evd

Liikehäiriösairautta sairastavan ohjaus vastaanotolla: ks. «Liikehäiriösairautta sairastavan ohjaus vastaanotolla»4

Kirjallisuutta

  1. Tolosa E, Garrido A, Scholz SW, ym. Challenges in the diagnosis of Parkinson's disease. Lancet Neurol 2021;20(5):385-397 «PMID: 33894193»PubMed
  2. Bloem BR, Okun MS, Klein C. Parkinson's disease. Lancet 2021;397(10291):2284-2303 «PMID: 33848468»PubMed
  3. Elsworth JD. Parkinson's disease treatment: past, present, and future. J Neural Transm (Vienna) 2020;127(5):785-791 «PMID: 32172471»PubMed
  4. Cerri S, Mus L, Blandini F. Parkinson's Disease in Women and Men: What's the Difference? J Parkinsons Dis 2019;9(3):501-515 «PMID: 31282427»PubMed
  5. Hayes MT. Parkinson's Disease and Parkinsonism. Am J Med 2019;132(7):802-807 «PMID: 30890425»PubMed
  6. Keränen T, Kaasinen V, Kannosto-Blomqvist T, Pekkonen E (toim.). Parkinson-potilaan hoidon hyvät käytännöt. Kustannus Oy Duodecim 2025 (tulossa)