Takaisin Tulosta

Näön tutkiminen

Lääkärin käsikirja
26.1.2024 • Viimeisin muutos 26.1.2024
Matti Seppänen

Keskeistä

  • Keskeiset näkötoiminnot voidaan mitata tarkasti perusterveydenhuollossa.
  • Näkökyvyn perustutkimukset
    • Näöntarkkuus
    • Yhteisnäkö
    • Näkökentän laajuus
    • Värinäkö
  • Lisätutkimukset
    • Akkommodaatiokyky (erityisesti ikänäön yhteydessä)
    • Kontrastiherkkyys

Näöntarkkuus

Periaatteet

  • Näöntarkkuus tutkitaan
    • ilman silmälaseja ja ajantasaisten silmälasien avulla
    • erikseen kummastakin silmästä sekä yhteisnäön osalta
    • sekä lähi- että kaukoetäisyydelle.
  • Näöntarkkuus mittaa, mikä on pienin tunnistettava kuvio.
  • Näöntarkkuuteen merkittävästi liittyvä muuttuja on ns. crowding-ilmiö eli ”ruuhkailmiö”.
    • Ruuhkailmiö kuvaa tilaa, jossa kohteiden, esim. kirjainten, tunnistaminen vaikeutuu vierekkäin olevien kohteiden välimatkan lyhentyessä.
    • Ruuhkailmiö tulee esiin testissä, jossa tutkittava pystyy näkemään yksittäiset pienet kirjaimet hyvin, jos kirjainten väli rivillä on suuri, mutta ei pysty erottamaan samankokoisia kirjaimia, jos kirjaimet ovat rivillä tiiviisti toistensa lähellä.
    • Ruuhkan sieto kasvaa iän mukana ja on yleensä aikuisnäön tasolla kouluiän alussa, mutta voi olla huomattavasti sitä heikompikin.
    • Ruuhkailmiön tutkiminen ei kuulu rutiinitutkimuksiin, vaikkakin testi löytyy esim. neuvolan lähitestin kääntöpuolelta.
    • Jos lapsi kärsii lukuvaikeuksista, mutta näöntarkkuus on hyvä, ruuhkailmiö voidaan todeta silmälääkärin tutkimuksissa. Jos ruuhkautuminen todetaan, voidaan sitä lähteä purkamaan näköharjoitusten avulla.

Merkkitaulujen valinta ja testikuviot

Tutkimusetäisyys

Kaukonäkö

  • Aikuisilla käytetään 4 m:n tutkimusetäisyyttä ja testitaulua tai projektoria, joka on mitoitettu tälle etäisyydelle.
  • Lapsilla tutkimusetäisyys on 3 m.
    • Pienemmillä lapsilla symbolitaulut
    • Koululaisilla numerotesti

Lähinäkö

  • Aikuisilla tutkimusetäisyys on 40 cm. Vaihtoehtoisesti tutkimusetäisyytenä voidaan käyttää käytössä olevien lukulasien tarkinta lukuetäisyyttä.
  • Jos tutkimusetäisyys poikkeaa 40 cm:stä, ilmoitetaan esim. ”lukee rivin 0.8 etäisyydeltä 52 cm”.
    • Jos lähinäön tarkkuus on tutkittu 52 cm:n etäisyydeltä, voi näöntarkkuuden arvon laskea jakamalla mitatun arvon 40:llä ja kertomalla se käytetyllä etäisyydellä, esim. (52/40) × 0.8 = 1.0.
  • Myös lasten näön seulontatutkimuksissa lähitestietäisyys on 40 cm. Jos lapsi haluaa pitää testiä hyvin lähellä silmiään tai vinossa, kyseessä on poikkeava näön käyttö, minkä vuoksi lapsi tulee lähettää silmälääkärille jatkotutkimuksiin.

Valaistus

  • Hyvä heijastamaton huonevalaistus on oleellista.
  • Valaistuksen aiheuttama standardisointiongelma poistuu, jos käytetään valolaatikkoon sijoitettuja tauluja sekä työterveyshuollossa että lasten ja vanhusten seulontatutkimuksissa.

Merkkien sanominen

  • Pyydä tutkittavaa sanomaan kultakin riviltä yksi merkki (ensimmäinen tai viimeinen).
  • Kun tutkittava alkaa epäröidä, pyydä häntä luettelemaan rivi kokonaan.
  • Jos tutkittava ei näe riviä oikein, pyydä häntä luettelemaan edellinen rivi.

Näöntarkkuuden merkitseminen

  • Näöntarkkuudeksi merkitään sen pienimmän rivin arvo, jolta tutkittava näkee vähintään kolme viidestä testikuviosta oikein.
  • Täsmällisintä on merkitä näkö esim. 0.8(–2), jos rivillä 0.8 on kaksi väärää vastausta.
  • Testien ohjeet kannattaa lukea tarkkaan.

Näöntarkkuuden tutkiminen erityistilanteissa

Aivovaurioepäily

  • Jos tutkittavalla epäillään aivovauriota, näöntarkkuus mitataan osana toiminnallisen näön tutkimista.
  • Abstraktien kuvioiden tunnistamisen vaikeus saattaa kohdistua vain yhteen käytetyistä testikuvioista. Tästä syystä näöntarkkuus tutkitaan sekä kirjain-, numero- että symbolitaululla.
  • Iäkkäillä henkilöillä aivovaurioiden tutkimisessa käytetään lähitestiä, jossa kaikki kolme testiä ovat rinnakkain samassa testissä.
  • Tunnistamistoimintojen heiketessä iän mukana vaikeutuvat useimmiten ensin kirjaimet, sitten numerot ja viimeisinä LEA-symbolit.

Lapsen kommunikaatiovaikeudet

  • Jos lapsella on kommunikaatiovaikeuksia, näkö saadaan tutkittua LEA-palapelin laudan tai vastauskortin avulla. Tällöin kyseessä on visuaalinen vertaaminen ja mittaus pysyy puhtaasti visuaalisena.

Kontrastiherkkyys

  • Kontrastiherkkyydellä tarkoitetaan kykyä erottaa vähäisiä valoisuuseroja (luminanssieroja).
  • Mitä haaleamman varjon pystyy havaitsemaan, sitä suurempi on kontrastiherkkyys.
  • Kontrastiherkkyyden voi mitata joko kuvio- tai juovastotesteillä.
  • Kontrastiherkkyyden tutkiminen on hyödyllistä mm.
    • diabetesta sairastavien seurannassa
      • Matalakontrastinen toiminta häiriytyy usein ennen korkeakontrastista näköä.
    • työterveyshuollossa
      • Eräät hermomyrkyt vaurioittavat kontrastiherkkyyttä.
    • epämääräisten näköoireiden selvittelyssä.
      • Alkava näköhermon tulehdus
      • Eräät myrkytystilat

Näkökenttä

  • Näkökentällä tarkoitetaan aluetta, jonka henkilö näkee silmiään liikuttamatta.
  • Toiminnallinen näkökenttä on silmien jatkuvan liikkumisen takia laajempi kuin testattaessa esiin tuleva näkökenttä.
  • Näkökentän keskiosa on tärkeä tarkassa katsomisessa, laitaosat liikkumisessa ja ympäristön seuraamisessa.
  • Näkökentän tutkimisessa voidaan käyttää ns. sormiperimetriaa.
    • Tutkimuksella saadaan esiin näkökentän kaventuminen ja erityisesti puolikenttäpuutokset.
    • Pieniä näkökentän puutosalueita (skotoomia) ei tutkimuksella useinkaan havaita.
  • Automaattiperimetriatutkimuksilla (mm. Humphrey ja Octopus) saadaan näkökenttä mitattua tarkasti.
    • Käytetään mm. silmäsairauksien (erityisesti glaukooman) ja neurologisten sairauksien diagnosoinnissa ja seurannassa.

Tutkimuksen suorittaminen

  • Näkökenttä mitataan joko sormiperimetrialla tai ohuen kepin päässä olevan pallon avulla.
  • Tutkittava istuu, katsoo koko ajan suoraan eteenpäin ja ilmoittaa, milloin hän näkee sormien tai pallon liikkeen ja missä suunnassa.
  • Tutkija liikuttaa sormia tai ohuen kepin päässä olevaa palloa ensin näkökentän äärilaidalla ja tuo vähitellen kohdetta reuna-alueelta lähemmäs näkökentän keskiosaa.
    • Tutkija ei saa omalla katseellaan seurata sormien tai pallon liikettä, vaan hän seuraa tutkittavan silmien pysymistä liikkumattomina keskiviivassa.
    • Tutkimus toistetaan vähintään kaikista näkökentän vinoneljänneksistä.
  • Kliiniset mittaukset eivät erottele totaalista (absoluuttista) näkökentän puutosta ja sellaista osittaista puutosta, jossa liikkeen näkeminen on säilynyt. Jälkimmäisessä voidaan kuntoutuksella olennaisesti parantaa toimintakykyä.

Akkommodaatio ja ikänäköisyys

  • Ikääntyessä silmän linssi jäykistyy ja silmän mukautumiskyky (akkommodaatio) eri etäisyyksille heikkenee. Lähelle näkeminen vaikeutuu vähitellen.
  • Useimmat yli 40-vuotiaat pystyvät lukemaan paremmin pientä, lähellä olevaa tekstiä lukulasien avulla.
  • Kyseessä ei ole sairaus vaan normaali ikääntymiseen liittyvä ilmiö, jota kutsutaan ikänäöksi eli presbyopiaksi.
  • Ikänäköisyys vaikuttaa keskeisesti työtehtävien suorittamiseen useissa ammateissa. Ikänäköisyyteen tulisi kiinnittää erityistä huomiota työpaikoilla. Ks. myös «Näyttöpäätetyö ja erityistyölasit»1.

Erityisryhmien akkommodaatiovaikeudet

  • Akkommodaation puutteellisuus tulee muistaa Downin oireyhtymän yhteydessä sekä liikuntavammaisten vauvojen ja lasten tutkimisessa.
  • Erityisryhmien kohdalla silmälääkärin tutkimus on aiheellinen ensimmäisten 3 kk:n aikana tai aikaisemminkin, jos vauvan katsekontakti ei ole napakka viimeistään 8 viikon iässä.

Värinäkö

  • Värinäkö voidaan seuloa perusterveydenhuollossa Ishiharan, Velhagenin tai HRR-taulujen avulla, jos tutkittavan kontrastiherkkyys on normaali (nämä testit ovat matalakontrastisia).
  • Seulonnalla saadaan esiin tyypilliset puna-viherhäiriöt, mutta seulaan jää myös normaalinäköisiä.
  • Asiaan perehtynyt hoitaja, lääkäri tai optometristi tarkastaa sen vuoksi poikkeavat seulontatulokset ns. värinappulatestillä.
    • Farnsworth Panel D-15 -tyyppinen testi
    • Good-Lite Panel 16 -testi, jolla voidaan tutkia myös heikkonäköisten värinäköä
  • Värinappulatesteissä värinäön häiriön tyyppi ja vaikeusaste näkyvät piirrettäessä tulos vastauskaavakkeeseen.
  • Värinäkö on mitattava sinisen päivänvalolampun (värilämpötila > 6 000 K) valossa tai epäsuorassa auringonvalossa (= pohjoisenpuoleisen ikkunan ääressä).

Kirjallisuutta

  1. Seppänen M, Kaarniranta K, Setälä N, Uusitalo H (toim.). Silmätautien käsikirja. 3., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2022. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/op/opk04617»5 (vaatii käyttäjätunnuksen).
  2. Hyvärinen L, Walthes R, Jacob N, Lawrence L, Nottingham Chaplin PK. Delayed visual development: development of vision and visual delays. American Academy of Ophthalmology 2016 «https://www.aao.org/pediatric-center-detail/delayed-visual-development-development-of-vision-v»6
  3. Labib TA, El Sada MA, Mohamed B ym. Assessment and management of children with visual impairment. Middle East Afr J Ophthalmol 2009;16(2):64-8. «PMID: 20142963»PubMed
  4. Kniestedt C, Stamper RL. Visual acuity and its measurement. Ophthalmol Clin North Am 2003;16(2):155-70. «PMID: 12809155»PubMed
  5. Mäntyjärvi M. Colour vision testing in pre-school-aged children. Ophthalmologica 1991;202(3):147-51. «PMID: 1923308»PubMed