Glaukooma
Lääkärin käsikirja
7.7.2023 • Viimeisin muutos 21.10.2025
Marja Honkamo ja Ville Saarela
Keskeistä
- Glaukooma on etenevä näköhermon sairaus, joka aiheuttaa vaurioita näköhermon päähän, hermosäiekerrokseen ja näkökenttään. Se on iäkkäiden toiseksi yleisin näkövammaisuuden aiheuttaja Suomessa.
- Avokulmaglaukooma on valtaosalla potilaista hitaasti etenevä ja pitkään vähäoireinen. Yli puolet sairastaa sitä tietämättään.
- Silmänpaine on normaalitasolla n. puolella potilaista.
- Avokulmaglaukooman diagnostiikka ja seuranta vaativat silmätautien erikoisalaan kuuluvan laitteiston ja erityisosaamisen. Osa silmänpaineen kontrolleista voi tapahtua perusterveydenhuollossa.
- Hoidossa keskeistä on silmänpaineen alentaminen lääkityksellä, laserhoidolla tai leikkauksella.
- Yleislääkärin tulee ensisijaisesti tunnistaa akuutin glaukoomakohtauksen oireet sekä hallita sen diagnostiikka ja ensihoidon periaatteet.
Akuutti sulkukulmaglaukoomakohtaus
- Akuutissa glaukoomassa on erittäin tärkeää, että diagnostiikka ja hoito eivät viivästy.
- Jo epäilystä tulee konsultoida puhelimitse päivystävää silmäsairaalaa asianmukaisen viiveettömän hoidon varmistamiseksi.
Oireet
- Päänsärky ja silmäsärky
- Usein pahoinvointi, oksentelu
- Silmän punoitus
- Joskus sateenkaarirenkaat valojen ympärillä (syy: sarveiskalvon turvotus)
- Näön huononeminen
Löydökset
- Silmänpaineen mittaus on tärkein diagnostinen toimenpide: yleensä yli 50 mmHg.
- Alentunut näöntarkkuus
- Sidekalvon verestys
- Keskilaaja ja valolle reagoimaton mustuainen
- Sarveiskalvon sameus tai harmahtava väri
- Silmä voi tuntua kovalta palpoitaessa sormin luomen päältä.
Ensihoito
- Silmänpainetta alennetaan antamalla asetatsolamidia 500 mg i.v., per os tai i.m. (erityislupa «Erityislupa ja määräaikainen erityislupa»1).
- Annostus laskimoon on tehokkain ja nopein.
- Tablettien otto ei onnistu pahoinvoivalta potilaalta.
- Lihakseen annettuna injektio voi olla kivulias.
- Potilas ei saa olla sulfalle allerginen.
- Silmään voidaan tiputtaa pilokarpiinisilmätippoja; 1 tippa 10–15 min:n välein yhteensä 3 kertaa.
- Lisäksi voidaan tiputtaa kertaalleen timololisilmätippa, jos potilaalla ei ole
- astmaa
- bradykardiaa tai
- II–III asteen AV-katkosta.
- Potilas lähetetään välittömästi silmätautien päivystykseen, jossa jatketaan painetta alentavaa lääkehoitoa ja tehdään laserilla perifeerinen iridotomia.
- Lääkityksen aloittaminen ei saa viivästyttää potilaan lähettämistä eteenpäin. Silmätippoja voidaan annostella myös matkalla silmätautien päivystykseen.
Avokulmaglaukooma evd
- Avokulmaglaukooma on näköhermon etenevä neuropatia, jonka seurauksena papillaan, hermosäiekerrokseen ja näkökenttään syntyy sairaudelle tyypillisiä rakenteellisia ja toiminnallisia vaurioita.
- Suurimmalla osalla potilaista avokulmaglaukooma on hitaasti etenevä sairaus, jossa muutosten havaitsemiseen voi kulua useita vuosia.
- Glaukooma vaatii elinikäistä hoitoa ja seurantaa.
Löydökset
- Näöntarkkuus ja silmänpaine
- Normaali keskeinen näöntarkkuus ja tilastollisesti normaali silmänpaine (10–21 mmHg) eivät sulje pois avokulmaglaukoomaa.
- Jopa puolella glaukoomapotilaista silmänpaine on normaali.
- Riski glaukoomavaurioiden syntymiselle kasvaa, kun silmänpaine nousee (erityisesti yli arvon 30 mmHg).
- Silmän sisäinen paine voi olla koholla 21–30 mmHg, mutta näköhermon pää säilyy normaalina, eikä näkökenttäpuutoksia ilmaannu (ns. okulaarinen hypertensio).
- Tyypillinen silmänpohjalöydös
- Näköhermon pään ulkonäkö voi olla oikeassa ja vasemmassa silmässä epäsymmetrinen (kuva «»1).
- Keskuskuoppa voi olla suurentunut tai muodoltaan pisaramainen (kuva «»2) tai väriltään kalpeampi kuin naapurisilmässä.
- Sormiperimetria
- Sormiperimetrian avulla on mahdollista saada kiinni vain hyvin pitkälle edenneet glaukooman aiheuttamat näkökenttäpuutokset.
- Erikoissairaanhoidossa diagnoosi varmistetaan Käypä hoito -suosituksen «Glaukooma»2 mukaisesti tutkimalla näkökentät ja kuvantamalla silmänpohjat.
- Glaukoomadiagnoosi voidaan tehdä, jos todetaan kaksi löydöstä seuraavista kolmesta: näköhermon pään kovertuminen, hermosäievaurio tai näkökenttäpuutos.
- Yli 30 mmHg:n silmänpainetta hoidetaan, vaikka vauriota ei olisi todettavissa.
Riskiryhmät
Taulukko 1. Glaukooman riskiä lisäävät tekijät. Lähde: Glaukooman Käypä hoito -suositus 2023 «Glaukooma»2| Riskitekijät1) | Riskin suuruus |
|---|
| 1) Lisäksi afrikkalainen etninen tausta on todettu riskitekijäksi. |
| Ikä | Kaksinkertaistuu n. joka 10. vuosi |
| Silmänpaine | |
|
| - 10–13-kertainen
- 40-kertainen
|
| Mykiön hilsetys yhdessä kohonneen silmänpaineen
kanssa | 5–10-kertainen verrattuna pelkkään kohonneeseen silmänpaineeseen |
| Näköhermon pään verenvuoto | 12-kertainen |
| Likitaitteisuus | 2–4-kertainen |
| Sukurasitus | 3-kertainen |
| Alentunut perfuusiopaine yhdessä iän kanssa | 3-kertainen |
- Glaukooma voi olla myös sekundaarinen eli muun silmäsairauden aiheuttama.
- Esim. kroonisiin värikalvotulehduksiin, silmän verenkiertohäiriöihin tai silmävammoihin liittyvät glaukoomat
- Lapsilla esiintyvä glaukooma liittyy yleensä joko synnynnäiseen tai perinnölliseen rakennepoikkeavuuteen tai muuhun silmäsairauteen «Silmänpainetauti (glaukooma) lapsella»3.
- Glaukooman kohdistamatonta seulontaa ei ole todettu kustannusvaikuttavaksi, eikä sitä suositella «Glaukooma»2.
- Jos potilaalla epäillään glaukoomaa, hänet ohjataan silmälääkärin arvioon.
Hoito
- Glaukooman hoitona on silmänpaineen alentaminen
- laserhoidolla
- lääkityksellä
- leikkauksilla.
- Suurin osa glaukoomapotilaista tarvitsee pysyvää lääkehoitoa.
- Silmänpainelääkkeitä annostellaan tavallisimmin paikallisesti silmätippoina.
- Osa glaukoomalääkevalmisteista sisältää kahta vaikuttavaa lääkeainetta.
Lääkehoito
- Lääkehoito aloitetaan tavallisesti prostaglandiinijohdoksilla.
- Tarvittaessa hoitoon lisätään lääkkeitä muista lääkeryhmistä.
- Silmänpainelääkkeiden tavallisin haittavaikutus on paikallinen ärsytys- tai allergiaoire.
- Paikallisesti käytettävät lääkkeet voivat aiheuttaa myös systeemisiä haittavaikutuksia (harvinaisempia haittavaikutuksia luetellaan Käypä hoito -suosituksessa «Adverse effects of glaucoma medication (tables 1 and 2)»1).
- Prostaglandiinijohdokset (latanoprosti, travoprosti, bimatoprosti, tafluprosti)
- Ei yleisiä systeemisiä haittavaikutuksia
- Ei suositella käytettäväksi raskauden aikana (istukan irtoamisen riski)
- Ei-selektiiviset beetasalpaajat (timololi)
- Bradykardia, verenpaineen lasku, astman pahentuminen, huimaus, pahoinvointi, masennus, unihäiriöt
- Ei-selektiivisiä beetasalpaajia ei tule määrätä potilaalle, jolla on astma, hidas syke, matala verenpaine, hoitamaton sydämen vajaatoiminta taikka toisen tai kolmannen asteen AV-katkos.
- Selektiiviset beetasalpaajat (betaksololi)
- Vähäisempi vaikutus keuhkoputkien sileään lihakseen, joten osa astmaatikoista sietää
- Sydänvaikutukset ja -vasta-aiheet samankaltaiset kuin timololilla
- Paikalliset hiilihappoanhydraasin estäjät (dortsolamidi, brintsolamidi)
- Makuhäiriöt, suun kuivuminen; myös muut sulfonamidien ja hiilihappoanhydraasin estäjien haittavaikutukset mahdollisia
- Systeemiset hiilihappoanhydraasin estäjät (asetatsolamidi)
- Väsymys, huimaus, ruoansulatuskanavan häiriöt, metabolinen asidoosi, masennus, raajojen pistely, yliherkkyysreaktiot, hypokalemia, munuaiskivet
- Alfa-agonistit (apraklonidiini, brimonidiini)
- Suun ja nenän limakalvojen kuivuminen, makuhäiriöt, sydämen sykkeen hidastuminen ja verenpaineen lasku, uupumus
- Parasympatomimeetit (pilokarpiini)
- Päänsärky hoidon alussa; muut systeemiset vaikutukset harvinaisia
- Systeemistä imeytymistä ja siten haittavaikutuksia voidaan olennaisesti vähentää painamalla silmän sisäkulmaa muutaman minuutin ajan silmätipan laiton jälkeen.
- Silmälääkkeiden käyttöä kannattaa erikseen kysyä, koska osa potilaista ei muista mainita silmätippoja lääkityksessään.
- Jotkut muihin sairauksiin käytettävät lääkkeet voivat nostaa silmänpainetta (esim. glukokortikoidit, parasympatolyytit).
Seuranta
- Glaukooman seurannasta vastaa erikoissairaanhoito.
- Näkökenttätutkimukset ja silmänpohjan kuvantaminen tehdään 1–2 v:n välein.
- Tutkimuksia tulkitseva silmälääkäri arvioi, onko seurannan jatkamisesta vielä hyötyä esim. hyvin iäkkään tai laitoshoidossa olevan potilaan kohdalla.
- Koholla olevaa silmänpainetta kontrolloidaan tavallisesti 6 kk:n välein. Osa painekontrolleista toteutetaan perusterveydenhuollossa tai yksityissektorilla.
- Potilaalla tulee olla tiedossa hänelle määritetty yksilöllinen silmänpaineen hoitotavoite.
Kirjallisuutta
- Glaukooma. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Silmälääkäriyhdistys ry:n ja Suomen Glaukoomaseura ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023 (viitattu 01.06.2023). Saatavilla internetissä: «https://www.kaypahoito.fi/hoi37030»1.
- European Glaucoma Society. Terminology and Guidelines for Glaucoma (5th ed.). PubliComm, Savona, Italy, GECA Srl (2020) «https://www.eugs.org/eng/guidelines.asp#»2.
