Kuulovammaisten apuvälineet

Keskeistä

• Lääkinnällinen kuntoutus ja sen tarpeen selvitys on potilaalle maksutonta.
• Aikuispotilas on syytä lähettää kuntoutustarpeen arvioon, jos taajuuksien 500–4 000 Hz kuulokynnysten keskiarvo paremmassa korvassa (BEHL_0.5-4 kHz) on 30 dB tai huonompi.
• Lapsilla pelkkä epäily kuuloviasta riittää lähettämisaiheeksi.
• Jos kuulovika on niin vaikea, että kuulokojeista ei saa riittävää apua, tulee harkita sisäkorvaistutteen asentamista.

Säännökset

• Lainsäädännön mukaan mm. seuraavat palvelut ovat potilaalle maksuttomia:
  • lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluva neuvonta
  • kuntoutustarvetta ja -mahdollisuuksia selvittävä tutkimus
  • apuvälineiden tarpeen määrittely, välineiden sovitus, luovutus omaksi tai käytettäväksi, käytön opetus ja seuranta sekä välineiden huolto.

Tarvearvio

• On arvioitu, että Pohjoismaissa ja Isossa–Britanniassa 20 %:lla väestöstä on yli 25 dB:n kuulovika ja 5 %:lla yli 45 dB:n kuulovika taajuuksilla 0.5–4 kHz.
• Suomessa arviolta vain n. 1 %:lla väestöstä on kuulokoje, kun muissa Pohjoismaissa ja Isossa–Britanniassa vastaava luku on 2.3–3.5 %. Kuulovikojen esiintyvyyden perusteella tiukoinkin kriteerein 5 % väestöstä on kuulon kuntoutuksen tarpeessa.
• Väestön ikääntymisen myötä tarve tulee kasvamaan.

Kuulokojeet

Muut apuvälineet

Apuvälinesovituksen aiheet

• Suomalaisten nykysuositusten mukaan teknistä kuulonkuntoutusta harkitaan erikoissairaanhoidossa, kun aikuisella paremman korvan kuulokynnys äänieriössä tehdyssä kuulontutkimuksessa taajuusalueella 0.5–4 kHz (BEHL_0.5–4 kHz) on 30 dB tai huonompi. Lapsella vastaava raja on 20 dB. Kuulokojekuntoutuksessa pyritään binauraalikuunteluun, mikä merkitsee sitä, että pääsääntöisesti koje tulisi sovittaa molempiin korviin.
• Apuvälinetarpeen arvioinnissa on aina otettava huomioon huonokuuloisen oma motivaatio, sosiaalinen tarve yms. Tällöin on muistettava, että esim. yksin asuvan vanhuksen huonokuuloisuus voi osaltaan johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen.
• Apuvälinesovitus on kokonaisuus, joka kuuluu kuulokeskusten ja -asemien tehtäviin. Apuvälinesovitus saattaa vaatia myös käyntejä potilaan kotona tai työpaikallakin.

Apuvälineiden maksujärjestelmistä

• Pääosa apuvälineistä kuuluu julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon eli hyvinvointialueen kustannusvastuulle.
• Jos potilaan kuulovika kuuluu osittainkin korvattavaksi jonkin vakuutusjärjestelmän kautta (sotavamma, ammattitauti, liikennevahinko jne.), on asianomainen vakuutuslaitos korvausvelvollinen myös apuvälineiden hankinnan ja niiden käyttökustannusten osalta. Muita mahdollisia kustantajia ovat sosiaalitoimi, Kela ja työpaikalle tarvittavien apuvälineiden osalta työnantajat ja työvoimahallinto – viimeksi mainittua ei tosin monestikaan muisteta.
• Maksajasta riippumatta apuvälinesovitus on kokonaisuus, jossa kuulovian, potilaan muiden lääketieteellisten ongelmien, sosiaalisen tilanteen jne. perusteella tehdään teknisen kuulonkuntoutuksen kuntoutussuunnitelma. Seuraavaksi selvitetään, kuka apuvälineen maksaa ja miten se hankitaan. Kuntoutussuunnitelman laatiminen puolestaan kuuluu kuulokeskusten ja -asemien tehtäviin.

Milloin lähetät potilaan apuvälinesovitukseen?

• Yhteenveto
  • Lapsella paremman korvan kuulotaso taajuusalueella 0.5–4 kHz (BEHL_0.5–4 kHz) on huonompi kuin 20 dB.
  • Jos lapsella epäillään kuulovikaa mutta kuuloa ei saada luotettavasti tutkittua, hänet on lähetettävä erikoissairaanhoidon tutkimuksiin.
  • Aikuisella paremman korvan kuulotaso taajuusalueella 0.5–4 kHz (BEHL_0.5–4 kHz) on 30 dB tai huonompi.
• Selvitä myös, mitä ongelmia potilaalla on. Kirjaa ne lähetteeseesi, useimmiten siitä on suurta apua kuntoutussuunnitelmaa laadittaessa.
• Varmista ennen lähettämistä potilaan oma motivaatio apuvälinekokeiluun.