Takaisin Tulosta

Alkoholiriippuvuuden lääkehoito

Lääkärin käsikirja

8.2.2021 • Viimeisin muutos 8.2.2021

Kaarlo Simojoki

Keskeistä
Naltreksoni ja nalmefeeni
Disulfiraami
Akamprosaatti
Muita lääkkeitä
Kirjallisuutta

Keskeistä

Alkoholiriippuvuus on krooninen sairaus, jossa lääkehoito voi parantaa ennustetta.
Psykososiaalisilla hoidoilla ja terapioilla saadaan ilman lääkkeitä kohtalainen vaikutus lievässä ja keskivaikeassa riippuvuudessa. Keskeisiä ovat hoidon jatkuvuus ja hyvä hoitosuhde.
Terapioihin yhdistetty valvottu naltreksoni- «Naltrexone combined with psychosocial treatment is effective in preventing alcohol relapse and return to drinking compared with placebo.»A, disulfiraami- «In alcohol dependence, supervised disulfiram appears to be effective for reducing drinking days compared with placebo.»B tai akamprosaattilääkitys «Acamprosate appears to be effective for alcohol dependence compared with placebo.»B parantaa hoitotulosta.
Alkoholin kulutuksen vähentämistä tukeva neuvonta yhdistettynä nalmefeenilääkitykseen «Nalmefene appears to be effective in reducing alcohol consumption taken before alcohol drinking for alcohol dependence compared with placebo.»B vähentää alkoholin käyttöä lievää ja keskivaikeaa alkoholiriippuvuutta sairastavilla.
Parhaat tulokset on saatu yhdistämällä lääkehoitoon retkahdusten estoa ja alkoholin käytön hallintaa opettavia menetelmiä sekä perhe- ja verkostoterapiaa. Kognitiiviseen viitekehykseen kuuluvat hoitomenetelmät on osoitettu tehokkaiksi.
Kaikissa terveydenhuollon palveluissa tulisi olla edellytykset käyttää disulfiraamia, naltreksonia ja nalmefeenia. Muut lääkkeet tai lääkekombinaatiot soveltuvat käytettäviksi ensisijaisesti päihdehoitoon erikoistuneissa yksiköissä.

Naltreksoni ja nalmefeeni

Riippuvuuden taustalla ajatellaan olevan keskushermoston mielihyväkokemuksia säätelevän järjestelmän toimintahäiriö. Opioidinsalpaajilla voidaan vähentää alkoholinkäytön tuottamaa mielihyvää.

Naltreksonin annostelu

Suositeltu naltreksonin vuorokausiannos on 50 mg. Biologisen hyötyosuuden vaihtelusta johtuen annos vaihtelee vasteen mukaan 25–100 mg.
Psykososiaaliseen hoitoon yhdistetty naltreksoni lisää raittiiden päivien lukumäärää ja vähentää retkahduksia «Naltrexone combined with psychosocial treatment is effective in preventing alcohol relapse and return to drinking compared with placebo.»A. Se saattaa vähentää retkahduksia myös kohdennettuna retkahduksen kannalta uhkaaviin tilanteisiin.
Aluksi riittävän pitkä yhtäjaksoinen lääkehoito on tarpeen juomisesta irrottautumiseksi.

Naltreksonin seuranta

Lääkehoidon haittavaikutuksina voi olla maksan toimintahäiriöitä, joten plasman aminotransferaasipitoisuudet pitää hoidon alussa tarkistaa 2–3 viikon välein. 3 kk:n jälkeen otetaan seurantakokeet puolivuosittain.

Nalmefeenin annostelu

Nalmefeenia «Nalmefene appears to be effective in reducing alcohol consumption taken before alcohol drinking for alcohol dependence compared with placebo.»B suositellaan alkoholiriippuvaisille potilaille, joiden alkoholin käyttö aiheuttaa korkean terveysriskin, joilla ei ole fyysisiä vieroitusoireita ja jotka eivät tarvitse välitöntä katkaisuhoitoa.
Keskeinen tavoite on juomiskertojen ja/tai kerralla juotujen määrien vähentäminen.
Tabletti on otettava 1–2 t ennen aiottua juomiskertaa tai heti juomisen alettua.
Vuorokausiannos on 18 mg.

Nalmefeenin seuranta

ALAT ja GT määritetään ennen lääkehoidon aloitusta. Varovaisuutta on noudatettava, jos pitoisuudet ovat yli 3 × normaalitason ylärajan.
Kontraindikaationa on ainoastaan vaikea maksan vajaatoiminta.
Hoidon vaikuttavuuden seurannassa maksa-arvojen kontrollointi voi olla hyödyllistä.
Potilasta on suositeltavaa motivoida täysraittiuteen, jos lääkitykselläkin juomisen haitat jatkuvat.

Disulfiraami

Disulfiraami on aldehydidehydrogenaasientsyymin estäjä, jonka vaikutuksesta alkoholin nauttiminen johtaa asetaldehydin kertymiseen. Asetaldehydi aiheuttaa ns. antabusreaktion, jonka pelko estää potilasta käyttämästä alkoholia.
- Oireena mm. ihon punoitus (flushing), hypotensio, reflektorinen takykardia, palpitaatio, ahdistus, päänsärky, pahoinvointi ja oksentelu
Disulfiraamia käytetään mini-intervention tukena ja katkaisuhoidon jälkeen motivoituneelle potilaalle estämään hetken mielijohteesta tapahtuvat retkahdukset «In alcohol dependence, supervised disulfiram appears to be effective for reducing drinking days compared with placebo.»B.
Valvottu disulfiraamilääkitys parantaa merkitsevästi pelkillä psykososiaalisilla hoidoilla saatuja tuloksia.

Annostelu

Suun kautta valvotusti, mikä voidaan mahdollisuuksien mukaan toteuttaa myös potilaan lähipiirin tuella.
Aloitusannos on 800 mg 3 ensimmäisenä päivänä. Tämän jälkeen annos on 400 mg 2 päivänä viikossa tai päivittäin (100–)200 mg.
Kerta-annos alkoholia voi aiheuttaa antabusreaktion vielä 2 viikon kuluttua disulfiraamin nauttimisesta.
Jos edellä mainittu annos ei aiheuta antabusreaktiota, se kaksinkertaistetaan.
Hoidon tulisi kestää 0.5–1 v, minkä jälkeen relapsivaara pienenee. Relapsin sattuessa voidaan lääkitys uusia.
Ihon alle asetettavat disulfiraamikapselit ovat tehottomia.

Seuranta

Maksaentsyymit (ALAT ja GT) määritetään ennen lääkehoidon aloitusta ja 2 viikon välein seuraavien 2 kk:n aikana.
3–6 kk:n välein tarkistetaan esim. GT-, MCV- ja CDT-arvot, joiden edulliset muutokset osaltaan tukevat potilaan raittiina pysymistä.
Disulfiraami voi aiheuttaa maksavaurion 2–3 kk:n kuluttua hoidon aloittamisesta. Maksavaurio ei kroonistu lääkityksen lopettamisen jälkeen, mutta voi joskus olla jopa fataali.
Mahdollisten neurologisten ja psyykkisten haittojen sekä iho-oireiden takia tiivis seuranta hoidon alussa on tarpeen.
Yhteisvaikutuksia on fenytoiinin, teofylliinin ja varfariinin kanssa, joiden annostus on tarkistettava.
Metronidatsolin, isoniatsidin ja amitriptyliinin käyttö samaan aikaan disulfiraamin kanssa voi aiheuttaa sekavuutta tai jopa psykoosin.

Akamprosaatti

Akamprosaatti vaikuttaa aivojen eksitatoriseen glutaminergiseen hermojärjestelmään ja toimii GABA-reseptorin agonistina. Sen oletetaan vähentävän alkoholihimoa.
Soveltuu käytettäväksi vaikeasti ja keskivaikeasti alkoholiriippuvaisille terapian tukena, kun tavoitteena on pysyminen erossa alkoholista.

Annostelu

Suositus on 2 tbl (333 mg) × 3 säännöllisesti.
Fimealta anotaan erityislupa, jonka saa vuodeksi. Resepti kirjoitetaan erityislupahakemuksen mukaan vuodeksi tavalliselle reseptilomakkeelle. Apteekki toimittaa lääkärin kirjoittaman erityislupahakemuksen Fimealle, josta lupa myönnetään. Lääke toimitetaan apteekista potilaalle 3 kk:n välein.
Lääkitys aloitetaan välittömästi katkaisuhoidon jälkeen, ja sen tulisi kestää ainakin vuoden ajan.

Haittavaikutukset ja kontraindikaatiot

Haittavaikutukset on todettu vähäisiksi; yleisin on ripuli, muita raportoituja dyspepsia, pahoinvointi, oksentelu ja kutina.
Lääkettä ei suositella raskauden tai imetyksen aikana. Lääke on vasta-aiheinen vaikeassa munuaisten tai maksan toiminnanvajauksessa.
Interaktioita on toistaiseksi vähän tutkittu. Haitallisia yhteisvaikutuksia ei ole todettu disulfiraamin tai naltreksonin kanssa eikä myöskään bentsodiatsepiinien tai masennus- tai unilääkkeiden kanssa.

Muita lääkkeitä

Serotoniinin takaisinoton estäjillä ei voida tehostaa psykososiaalisella hoidolla saatua tulosta alkoholiriippuvuuden hoidossa.
- Alkoholisteista 30–60 %:lla on kliinisesti merkittävä depressio ja masennuslääkkeet todennäköisesti vähentävät masennusoireita masentuneilla alkoholiongelmaisilla.
- Alkoholiongelma kietoutuu usein mielenterveyden ongelmiin ja yhteistyö psykiatrisen erikoissairaanhoidon kanssa voi olla tarpeen (erityisesti psykoositasoiset häiriöt).
Unilääkkeiden hyöty on osoitettu vain lyhytaikaisessa käytössä. Ahdistuneisuuden lääkehoito (SSRI-lääkkeet, mahdollisesti buspironi) ilmeisesti vähentää ahdistuneisuuden oireita alkoholiongelmaisella.
Typpioksiduuli on tehoton alkoholismin hoidossa. Akupunktuurilla ei voida tehostaa riippuvuuden hoitoa, mutta helpottaa hetkellisesti potilaan kokemia lieviä oireita.

Lääkkeitä, joiden käytöstä on vähemmän kokemusta evd

Topiramaatti on epilepsialääke, joka saattaa heikentää alkoholin mielihyvävaikutuksia ja auttaa hallitsemaan alkoholinkäyttöä «Topiramate (up to 300 mg per day) appears to be effective for alcohol dependence compared with placebo .»B.
Ketiapiini saattaa vähentää alkoholin kulutusta esim. erityisryhmissä, kuten alkoholisoituneella bipolaarihäiriöstä kärsivällä.
Ondansetroni (antiemeetti) on serotoniinin 5-HT3-reseptorin salpaaja. Se saattaa vähentää alkoholinkäyttöä ja näyttää tehoavan erityisesti nuorena alkoholisoituneiden hoidossa.
Baklofeeni on GABA-B-reseptorin agonisti, joka vähentää luurankolihasten spastisuutta. Se saattaa lisätä psykososiaalisella hoidolla saavutettua raittiina pysymistä «Baclofen appears not to be effective for alcohol dependence.»B kirroottisilla alkoholisteilla.

Kirjallisuutta

Gual A, He Y, Torup L ym. A randomised, double-blind, placebo-controlled, efficacy study of nalmefene, as-needed use, in patients with alcohol dependence. Eur Neuropsychopharmacol 2013;():. «PMID: 23562264»PubMed
Mann K, Bladström A, Torup L ym. Extending the treatment options in alcohol dependence: a randomized controlled study of as-needed nalmefene. Biol Psychiatry 2013;73(8):706-13. «PMID: 23237314»PubMed
Aubin HJ, Daeppen JB. Emerging pharmacotherapies for alcohol dependence: A systematic review focusing on reduction in consumption. Drug Alcohol Depend 2013;():. «PMID: 23746430»PubMed
Ray LA, Heydari A, Zorick T. Quetiapine for the treatment of alcoholism: scientific rationale and review of the literature. Drug Alcohol Rev 2010;29(5):568-75. «PMID: 20887583»PubMed
Palveluvalikoimaneuvosto (Palko): Psykoterapiat ja muut psykososiaaliset hoito- ja kuntoutusmenetelmät mielenterveys- ja päihdehäiriöiden hoidossa. «https://palveluvalikoima.fi/psykoterapiat-ja-muut-psykososiaaliset-hoito-ja-kuntoutusmenetelmat-mielenterveys-ja-paihdehairioiden-hoidossa»1