Takaisin Tulosta

Oikeuslääketieteellinen päihdetutkimus

Lääkärin käsikirja
8.7.2025 • Viimeisin muutos 8.7.2025
Philippe Lunetta ja Aaro Mäkelä

Keskeistä

  • Tavallisesti oikeuslääketieteellisiä päihdetutkimuksia tehdään liikennejuopumusta epäiltäessä silloin, kun poliisi ei itse sitä tarkkuusalkometrillä tutki.
  • Poliisin pyytäessä lääkäri on velvollinen ottamaan verinäytteet ja tekemään kliinisen päihdetutkimuksen.
  • Päihdetutkimuksessa tulee pyrkiä mahdollisimman objektiiviseen arvioon. Kyseessä ei tällöin ole hoitosuhde, jossa toimitaan potilaan parhaaksi.
  • Kuitenkin jos tutkittavalla on välitöntä lääketieteellistä hoitoa vaativa tila, huolehditaan asianmukaisesta hoidosta.

Viranomaisen pyytämä päihdetutkimus liikennejuopumusepäilyssä

  • Yleisimmin oikeuslääketieteellisiä päihdetutkimuksia tehdään liikennejuopumusta epäiltäessä.
  • Huomattavan osan liikenteeseen liittyvistä alkoholipäihtyneistä viranomainen tutkii itse tarkkuusalkometrillä.
  • Poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen pyytämään päihdetutkimukseen kuuluu laskimoverinäytteenotto alkoholi- ja/tai lääkeaineiden ja huumeiden pitoisuuksien määrittämiseksi sekä pyydettäessä kliininen päihdetutkimus.
  • Viranomaisen pyynnöstä virkasuhteinen terveydenhuollon ammattihenkilö on velvollinen ottamaan verinäytteet ja suorittamaan kliinisen päihdetutkimuksen.
  • Näytteenotto ja kliininen päihdetutkimus suoritetaan aina poliisin päihdetutkimuspakkausta käyttäen ja sen sisältämien ohjeiden mukaan. Tutkimuksen jälkeen pakkaus luovutetaan tutkimuksessa läsnä olleelle viranomaiselle.
  • Pakkokeinolain nojalla tutkittavan suostumusta verinäytteenottoon ei tarvita.

Muut päihdetutkimukset

  • Kaikissa päihdetutkimuksissa, joita viranomainen pyytää rikoksista epäillyistä, käytetään poliisin päihdetutkimuspakkausta (sama kuin rattijuopumusepäilyissä) ja täytetään siihen liittyvät lomakkeet.
  • Pakkokeinolain nojalla tietyistä rikoksista epäillyn suostumusta verinäytteenottoon ei tarvita.
  • Rikoksen kohde (asianomistaja) voi tulla viranomaisen saattamana tai oma-aloitteisesti päihdetutkimukseen.
    • Jos rikosilmoitusta ei ole tehty, tutkittavaa kannustetaan ilmoittamaan rikoksesta poliisille.
    • Verinäyte ja muut näytteet otetaan ja tutkimus tehdään aina vain asianomistajan suostumuksella.
    • Tietyissä tapauksissa, esim. tyrmäystippaepäilyssä, otetaan myös valvottu virtsanäyte «»1 «»2.
    • Asianomistajan tutkimuksessa ei käytetä päihdetutkimuspakkausta. Verinäytettä otetaan vähintään 5 ml antikoagulanttia sisältäviin putkiin. Älä puhdista ihoa alkoholilla. Virtsanäytettä otetaan valvotusti vähintään 5 ml virtsanäyteputkeen «»1 «»2.
    • Ensisijaisesti näytteet luovutetaan heti poliisille. Poliisille annetaan näytteiden mukana myös täytetty näytteenottolomake «»3 «»4 «»5 «»6 tai vastaavat tiedot kirjallisesti.
    • Tarvittaessa näytteet säilytetään toistaiseksi ja lukitussa sekä mieluiten kulunvalvonnallisessa pakastimessa, kunnes poliisi hakee ne, tai jos rikosilmoitusta ei tehdä, kunnes tutkittava antaa luvan hävittää näytteet tai rikos on vanhentunut.
    • Jotkin laboratoriot tarjoavat näytteenoton lisäksi säilytyspalvelua (esim. HUSLAB: Intoks; NordLab: B-Intoks).
    • Poliisin ohje terveydenhuollolle rikoksen kohteen päihdetutkimuksesta «»1 «»2

Rattijuopumuksen päihdetutkimuspakkaus

  • Poliisin päihdetutkimuspakkauksen sisältö
    • Käyttöohjeet «»7
    • Lomakkeet
      • A-lomake «»8: poliisin käyttöön erikoistapauksissa
      • B-lomake «»9: alkuosa (väriltään harmaa) on poliisin täyttämä ja sisältää tutkittavan henkilötiedot, pyytävän poliisin, tutkimuspaikan sekä pyydetyt tutkimukset, loppuosa on terveysviranomaisten täyttämä ja allekirjoittama ja sisältää tutkittavan esitiedot, tiedot näytteenoton ajankohdasta ja suorittajasta sekä kliinisen tutkimuksen tulokset ja arvioinnin.
    • Näytteenottovälineet (4 harmaakorkkista putkea, 2 neulaa ja 2 alkoholitonta puhdistusliinaa)
    • Muovinen turvapussi
    • Viivakooditarrat
    • Hopeanvärinen sinetti (poliisin käyttöön)
    • Lähetyksen seurantatarra (poliisin käyttöön)
  • Verinäyte otetaan yhdellä kertaa kahteen (jälkinauttimistapauksissa yhteensä neljään, kahtena eri ajankohtana; ks. alla kappale Näytteenotto) harmaakorkkiseen putkeen.
  • Verinäytteen ottamisen jälkeen veriputkia käännellään huolellisesti ainakin 6–7 kertaa.
  • Päihdetutkimuslomake täytetään pyydetyiltä osin huolellisesti ja täydellisesti.
  • Viivakooditarrat kiinnitetään B-lomakkeeseen ja muoviseen turvapussiin sekä veriputkiin (-001, -002; jälkinauttimistapauksissa myös -003, -004). Viivakooditarrat kiinnitetään putkiin pystyyn niin, että viivakoodi on koneellisesti luettavissa.
  • Otetut näytteet laitetaan muoviseen turvapussiin ja se suljetaan huolellisesti.
  • Lomakkeet ja näytteet sisältävä päihdetutkimuspakkaus suljetaan sinetöimättä sitä ja annetaan läsnä oleville viranomaisille.
  • Lisätiedot Keskusrikospoliisin rikosteknisestä laboratoriosta, puhelin virka-aikana: 0295 486 430

Näytteenotto

  • Verinäytteen päihdetutkimusta varten ottaa lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilö, joka on koulutettu ottamaan verinäytteitä.
    • Poliisiviranomainen, jolla on terveydenhuollon ammatin harjoittamisoikeus, voi myös tietyissä tapauksissa ottaa verinäytteen.
  • Verinäyte otetaan ja kliininen päihdetutkimus suoritetaan eräissä liikennejuopumuksen ongelmatapauksissa sekä huumaantuneena ajaneilta.
  • Verinäyte otetaan yleensä, jos
    • poliisin suorittama tarkkuusalkometrimittaus ei onnistunut
    • tutkittava kieltäytyy puhaltamasta
    • tutkittava kärsii keuhkojen toimintaan vaikuttavasta sairaudesta
    • tutkittava esittää, tai on mahdollista, että hän myöhemmin esittää, jälkinauttimisväitteen
    • kiinniotosta on tarvetta tehdä takaisinlaskenta pitkien aikavälien takia
    • tutkittava on käyttänyt lääke- tai huumausaineita tai
    • poliisitoiminnan kannalta on mielekkäämpää ottaa verinäyte kuin suorittaa mittaus tarkkuusalkometrillä.
  • Tutkittavan on alistuttava viranomaisen määräämään tutkimukseen. Tarvittaessa voidaan verinäyte ottaa tahdosta riippumatta poliisin käyttäessä voimakeinoja.
  • Ennen verinäytteen ottoa ihoa ei saa puhdistaa etanolia sisältävällä tuotteella. Iho voidaan puhdistaa pakkauksessa olevalla alkoholittomalla puhdistusliinalla, keittosuolaliuoksella tai sublimaatilla.
  • Virtsanäytettä ei enää oteta missään tapauksessa liikennejuopumusta epäiltäessä oikeuslääketieteellisen päihdetutkimuksen yhteydessä.
  • Muissa kuin rikoksesta epäiltyjen päihdetutkimuksissa (esim. tyrmäystippatutkimus «»3 «»4 «»5 «»6) voidaan ottaa myös valvottu virtsanäyte.

Jälkinauttimistapaukset

  • Ellei tutkittavaa ole otettu kiinni ajosta, hän saattaa ilmoittaa nauttineensa alkoholijuomia ajon jälkeen.
  • Alkoholin jälkinauttimistapauksissa otetaan ensimmäiset verinäytteet (kahteen harmaakorkkiseen putkeen) mahdollisimman pian poliisin suorittaman kiinnioton jälkeen. Toiset verinäytteet (kahteen harmaakorkkiseen putkeen) otetaan 2–4 tunnin kuluttua ensimmäisistä näytteistä.
  • Jälkinauttimistapauksissa tarvitaan tarkat tiedot tutkittavan painosta ja pituudesta.

Kliininen päihdetutkimus

  • Lääkärin (tai työnantajan valvonnassa toimivan ja riittävän lisäkoulutuksen saaneen virkasuhteisen sairaanhoitajan) tulee suorittaa kliininen päihdetutkimus, kun poliisi pyytää sitä.
  • Kliininen päihdetutkimus suoritetaan yleensä seuraavissa tapauksissa.
    • Tutkittavan epäillään ajaneen huumaantuneena.
      • Lääkärin määräämien lääkkeiden osalta tutkittavaa voidaan syyttää rattijuopumuksesta tai törkeästä rattijuopumuksesta riippuen mm. kliinisen päihdetutkimuksen tuloksesta.
      • Muiden lääkeaineiden ja huumeiden kuin lääkärin määräämien osalta noudatetaan nollarajaa ja tutkittavaa voidaan aina syyttää rattijuopumuksesta. Tutkittavaa voidaan myös syyttää törkeästä rattijuopumuksesta riippuen mm. kliinisen päihdetutkimuksen tuloksesta.
    • Puhalluskokeen tulos on vähän yli tai vähän alle 1.2 promillea.
      • Tutkittavaa voidaan syyttää törkeästä rattijuopumuksesta, vaikka veren alkoholipitoisuus jää alle 1.2 promillen, jos kliininen päihdetutkimus osoittaa, että tutkittavan toimintakyky on tuntuvasti huonontunut.
    • Todetaan ilmeisiä toimintahäiriöitä, mutta puhalluskoe ja/tai syljestä saatu lääkeaine- ja huumepikatestitulos on mitäänsanomaton.
    • Puhalluskokeen tulos on paljastava, mutta humaltumisen merkkejä ei ole, joten voidaan epäillä teknistä virhettä puhalluskokeen otossa tai alkoholin nauttimista juuri ennen puhallusta.
    • Epäilty itse haluaa tutkimusta.
  • Kliinisen tutkimuksen suoritus- ja arvosteluperusteet on esitetty taulukossa «Kliinisen tutkimuksen suoritus- ja arvosteluperusteet»1 (löytyy myös päihdetutkimuspaketista).
  • Kliinisellä päihdetutkimuksella lääkäri pyrkii toteamaan tutkittavan toimintahäiriöt ja arvioimaan niiden asteen ja mahdollisen syyn (lääke- tai huumausaineiden käytön lisäksi myös sairaudet tai vammat saattavat aiheuttaa tutkittavalla toimintahäiriöitä tai myötävaikuttaa niihin).
    • Toimintahäiriöiden aste (lievä, vähintään keskivahva) arvioidaan sosiaali- ja terveysministeriön määräyskokoelman 1992:52 mukaan.
Taulukko 1. Kliinisen tutkimuksen suoritus- ja arvosteluperusteet
KoeSuoritusperusteetArvosteluperusteet
Lievästi poikkeavaSelvästi poikkeava
Ajan määrityskykyTutkittava ilmoittaa kellonajan, viikonpäivän, päivämäärän ja tapahtuma-ajankohdan
  • 1–2 tunnin virhe kellonajassa tai
  • yhden päivän virhe viikonpäivässä tai
  • 2 tai useamman päivän virhe päivämäärässä
  • Yli 2 tunnin virhe kellonajassa tai
  • 2 päivän virhe viikonpäivässä tai
  • täysin poikkeava ajantaju (esim. väärä vuorokauden tai viikon ajankohta)
Kävely suoraan eteenpäinTutkittava kävelee n. 7 m:n matkan kohti tutkijaa silmät auki, kääntyy ja kävelee takaisin. Kävely toistetaan.
  • Kehossa selvää heilahtelua, mutta suunta ja askellus ovat moitteettomat
  • Selvää horjumista, mistä syystä otettava sivuaskel tai
  • pysähtyminen virheellisen suunnan korjaamiseksi tai
  • tukeutuminen seinään tai kaatuminen
Täyskäännös kävellessäHavainnot tehdään kävelykokeen yhteydessä.
  • Kehossa selvää heilahtelua
  • Tutkittava ottaa sivu- tai lisäaskeleen tai
  • tukeutuminen seinään tai kaatuminen
Romberg-koe silmät kiinniTutkittava seisoo jalkaterät vierekkäin täysin toisissaan kiinni, kädet sivuille suoraksi vaakatasoon levitettyinä, katse suunnattuna tutkijaan muutaman sekunnin ajan silmät auki ja sen jälkeen 30 s silmät kiinni. Suoritus näytetään.
  • Lievää heilahtelua kehossa, heilahduskeskus nilkkojen yläpuolella
  • Selvää heilahtelua kehossa, heilahduskeskus nilkoissa tai
  • sivuaskel tai kaatuminen
Sormi-sormikoe silmät kiinniTutkittava vie käsivarret suorina etusormet sivuilta ääriasennosta eteen yhteen tutkijan määräämässä tahdissa 10 kertaa. Suoritus näytetään. Tutkittavat vie käsivarret sivuilta suorina etusormet edessä yhteen (ehdotus).
  • Puolet lyönneistä (osoituksista) menee sormen leveyden verran ohi; korkeintaan kahdessa näistä lyönneissä (osoituksista) sallitaan suurehko poikkeama.
  • Yksikään sormien kohdistuksista/lyönneistä/osoituksista ei osu täsmälleen kohdalleen tai
  • useissa lyönneissä/ kohdistuksissa/osoituksissa suurehko poikkeama tai
  • epämääräinen huitominen
Selvästi poikkeava
Tajunta, käytös, puhe, ajatuksenkulku, mielialaArvioidaan tutkittavaa puhuteltaessa ja tarkkailtaessa koko tutkimuksen ajan.
  • Oireiden toteaminen on subjektiivista ja ainoastaan normaalista selvästi poikkeavat oireet tulee rekisteröidä.
  • Lomakkeeseen on merkitty esimerkkeinä päihteiden käyttöön liittyviä häiriöitä, jotka tulee esiintyessä alleviivata.
RyhdistäytyminenTutkittavaa tarkkaillaan puhuttelun ja kliinisten kokeiden yhteydessä.
  • Selvästi havaittava ylikompensaatio kliinisten kokeiden suoritusten yhteydessä, joka voi yhden tai useamman kokeen kohdalla herpaantua, ja josta vastaavasti aiheutuu virheellinen suoritus
Pupillien kokoPupillien laajuus todetaan huoneenvalossa. Kokoa verrataan tutkijan omiin tai tutkittavan tuoneiden viranomaisten pupilleihin.
  • Helposti havaittavat voimakkaasti laajentuneet tai selkeästi supistuneet pupillit
Pupillien reaktio valolleValaistaan tutkittavan toista silmää taskulampulla tai otoskoopilla ja tarkkaillaan toisen silmän pupillin reaktiota.
  • Reagoi hitaasti tai vähän valoärsykkeeseen.
Silmävärve
  1. Tutkittavaa pyöritetään tuolilla istuen 5 kertaa ympäri 10 s:n aikana, jonka jälkeen hän katsoo n. 40 cm:n päässä olevaan tutkijan sormeen (pyörityssilmävärve) tai
  2. tutkittavan pään ollessa perusasennossa hän liikuttaa tutkijan määräämässä tahdissa silmiään vaakasuorassa tasossa näkökentän reunasta toiseen (vaakasuuntainen silmävärve).
  • Nykäyksittäinen silmien laaja-alainen liike, jonka kestoaika pyörityksen jälkeen on tavanomaisissa tapauksissa keskimäärin 10–30 s veren alkoholipitoisuuden ollessa 1–3 ‰ tavanomaisissa tapauksissa keskimäärin 10–30 s. Todettavissa yksiselitteisesti pyörityksen jälkeen, toisaalta helposti todettavissa liikutettaessa silmiä perustasosta sivulle (vakaasuuntainen silmävärve)
Muu poikkeava löydösArvioidaan tutkittavaa puhuteltaessa ja tarkkailtaessa koko tutkimuksen ajan.
  • Muiden löydösten arvioiminen lievästi tai selvästi normaalista poikkeavaksi riippuu kliinisestä oireesta. Esim. kouristelu on selvästi poikkeava oire.

Pikaohje toimintahäiriön asteen arviointiin. Laskennan perusteena käytetään taulukkoa «Kliinisen tutkimuksen suoritus- ja arvosteluperusteet»1.

  • Lievä toiminnanhäiriö ≥ 4 pistettä
    • Normaali löydös = 0 pistettä
    • Lievästi poikkeava = 1 piste
    • Selvästi poikkeava = 2 pistettä
  • Vähintään keskivahva toiminnanhäiriö: Selvästi poikkeavia löydöksiä on enemmän kuin normaaleja löydöksiä.
    • Lasketaan selvästi poikkeavien lukumäärä.
    • Lasketaan normaalien lukumäärä.
    • Lievästi poikkeavien lukumäärällä ei ole väliä.
  • Jos on yhtä paljon normaaleja kuin selvästi poikkeavia löydöksiä, kyseessä on lievä toiminnanhäiriö.

Tutkimuksen tekijän rooli suhteessa hoitoon

  • Päihdetutkimuksessa verinäytteen ottaminen tai kliininen tutkimus ei ole hoitosuhde, jossa terveydenhuollon ammattihenkilön olisi toimittava potilaan parhaaksi. Kyseessä on toisen viranomaisen avustaminen, joka on säädetty terveydenhuoltolaissa (1326/2010) ja joka suoritetaan pakkokeinolain (450/1987) nojalla. Selvityksessä tulee pyrkiä mahdollisimman objektiiviseen arvioon.
  • Kuitenkin jos tutkittavalla on tai hänellä epäillään olevan jokin välitöntä lääketieteellistä hoitoa vaativa tila (esim. trauma, myrkytystila), terveydenhuollon ammattihenkilön on huolehdittava poliisiviranomaisten kanssa, että tutkittava pääsee asianmukaiseen hoitoon.

Keskeiset liikennejuopumuksen päihdetutkimukseen liittyvät lait