Takaisin Tulosta

Keuhkokuvan tulkinta

Lääkärin käsikirja
6.5.2025 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Aino-Maija Vuorinen

Keskeistä

  • Katso keuhkokuva eli thoraxkuva aina systemaattisesti.
  • Jos havaitset kuvassa jotain poikkeavaa, vertaa aina vanhoihin kuviin, jos niitä on käytettävissä.
    • Onko muutos havaittavissa aiemmissa kuvissa?
    • Onko muutos ennallaan, kasvanut vai pienentynyt?
  • Keuhkokuvan tulkinta ei ole yksinkertaista. Pyydä kuvista radiologin lausunto, jos mahdollista.
  • Lähettävän lääkärin tulee havaita ja tulkita ainakin välittömiä toimenpiteitä edellyttävät keuhkokuvalöydökset, esim. ilmarinta, keuhkokuume, keuhkopöhö ja nenämahaletkun virheellinen sijainti.
  • Kuvantamislöydös tulee aina suhteuttaa potilaan kliiniseen tilaan.

Yleistä

  • Röntgenkuvaa tarkastellessa taustavalaistuksen tulisi olla himmeä.
  • Keuhkokuvalla voidaan useimmiten riittävällä tarkkuudella poissulkea tiettyjä sairauksia (esim. keuhkokuume, ilmarinta) ja saadaan usein hoidon kannalta merkittävää ja jatkotutkimuksia ohjaavaa tietoa.
  • Ensisilmäyksellä normaalin näköiseen keuhkokuvaan saattaa piiloutua merkittäviä löydöksiä, joita on vaikea tai mahdoton havaita.
    • Esim. sydämen, mediastinumin ja palleakaarten taakse voi kätkeytyä kookaskin kasvain, joka ei ole erotettavissa keuhkokuvasta. Tulkitsijalta voi jäädä merkittävä poikkeavuus havaitsematta (väärä negatiivinen löydös).
  • Toisaalta monet normaalit rakenteet (esim. verisuonten poikkileikkeet) ja/tai niiden päällekkäinen projisoituminen eli summaatio voivat aiheuttaa myös vääriä positiivisia tulkintoja.
  • Monet merkittävät rintakehän alueen sairaudet (esim. keuhkoembolia, aortan dissekaatio, keuhkosyöpä) eivät välttämättä aiheuta muutoksia keuhkokuvaan.
  • Tiivistymä eli varjostuma on röntgenkuvassa (tai tietokonetomografia [TT] -kuvassa) näkyvä poikkeavan tiivis, huonommin röntgensäteitä läpäisevä alue. Keuhkokuvassa tiivistymä näkyy tavallista vaaleampana.
  • Alitiheä alue tai harventuma (röntgenkuvissa terminä joskus myös kirkastuma) on röntgen- tai TT-kuvassa näkyvä poikkeavan hyvin röntgensäteitä läpäisevä alue. Se näkyy keuhkokuvassa tavallista tummempana.
  • Röntgenkuvassa erottuvat vain suuret tiheyserot (esim. luu vs. pehmytkudos vs. ilma).

Kuvan tekninen laatu

  • Tarkista keuhkokuvan päivämäärä ja potilaan tunnistetiedot.
  • Onko keuhkokuva otettu pystyasennossa vai makuuasennossa? Katso aina myös sivukuva, jos se on otettu.
    • Esim. pleuratilan neste tai ilma liikkuu painovoiman mukaisesti, jolloin pleuranesteylimäärään ja ilmarintaan liittyvät löydökset poikkeavat toisistaan makuu- ja pystykuvassa. Pleuranesteylimäärän tai ilmarinnan havaitseminen makuukuvasta voi olla vaikeaa tai mahdotonta.
    • Makuukuvassa sydänvarjo voi painovoiman vaikutuksesta olla kookkaampi ja keuhkoverisuonikuvioitus tasaisempi kuin pystykuvassa.
  • Arvioi, onko kuvaus teknisesti onnistunut (suoruus, rajaus, inspirium, valotus).
  • Suoruus
    • Etukuvan pitää olla suora (rangan processus spinosus sijaitsee solisluiden mediaalipäiden keskellä), koska vinossa kuvassa mm. hiluksia on vaikea arvioida. Aina suoraa kuvaa ei ole mahdollista saada (esim. jos rangassa on ryhtivirhe).
  • Rajaus
  • Inspirium
    • 6. kylkiluun etuosan tai 10. kylkiluun takaosan tulisi näkyä.
  • Valotus
    • Rintanikamien tulisi erottua erillisinä sydänvarjon takaa.
    • Ylivalotetussa (liian tummassa) kuvassa keuhkokuvioitusta on vaikea nähdä.
    • Alivalotetussa (liian vaaleassa) kuvassa mm. sydämen takana olevat muutokset jäävät näkymättä.
  • Keuhkokuvan säteilyannos on alhainen (PA- ja sivukuva n. 0.06 mSv, joka vastaa 3 päivän taustasäteilyannosta).

Systemaattinen analysointi

  • Keuhkokuvaa katsoessa voi hyödyntää ABCDE-menetelmää.

A = Airways: ilmatiet

  • Seuraa trakeaa bifurkaatiotasolle ja pääbronkukset molemmin puolin. Normaalisti trakea kulkee keskiviivassa. Bronkukset eivät normaalisti erotu juurikaan pääbronkustasoa pidemmälle.
  • Näkyykö ilmateissä kaventumia, deviaatiota tai vierasesineitä?

B = Breathing: keuhkot ja pleuratila

  • Katso keuhkokentät molemmin puolin. Normaali keuhkokudos on ilmapitoista ja näkyy tummana keuhkokuvissa. Normaalisti vasen ja oikea keuhko ovat suunnilleen yhtä suuret tilavuudeltaan. Oikea palleakaari voi olla 2–3 cm vasenta puolta korkeammalla.
  • Vertaile keuhkokenttien yläkolmannesta, keskikolmannesta ja alakolmannesta vastakkaiseen puoleen. Normaalisti keuhkoverisuonet erottuvat vaaleina, keuhkojen perifeerisiä osia kohti kapenevina, sileäseinäisinä, putkimaisina rakenteina keuhkokentissä ja ovat erotettavissa myös sydänvarjon takana. Keuhkoverisuonet ovat pystykuvassa normaalisti leveämpiä keuhkojen basaaliosissa kuin apikaaliosissa.
    • Näkyykö keuhkoissa poikkeavan tiiviitä (vaaleita) tai alitiheitä (tummia) alueita?
    • Erottuuko keuhkojen perifeerisissä osissa viivoja, jotka eivät ole verisuonia?
  • Katso palleakaarten ja mediastinumin ääriviivat.
    • Näkyykö epätarkkarajaisuutta?
  • Katso pleurasopet ja lateraalisesti pleurapinnat.
    • Ovatko sivusopet ja takasopet terävät? Onko lateraalisesti pleuraalista tiiviyttä tai alitiheää aluetta, jossa ei näy keuhkoverisuonikuvioitusta?

C = Circulation: sydän, mediastinum, keuhkohilukset, suuret verisuonet

  • Katso sydänvarjon koko, ylämediastinumin leveys, keuhkojen hilusalueet.
  • Normaalisti sydänvarjon leveyden ja thoraxontelon sisäleveyden suhde on alle 0.5 pystykuvassa.
  • Katso ylämediastinumin leveys.
  • Katso aortan kaari ja laskevan aortan leveys.
  • Katso hilusalueiden verisuonirakenteet. Ovatko ne symmetriset? Onko hilusalueella poikkeavaa tiiviyttä?

D = Disability: luinen thorax

  • Katso kylkiluut, nikamat, solisluut ja olkapäät. Etsi murtumia tai destruktioita.

E = Exposure: kaikki muut asiat

  • Katso pehmytkudokset. Onko ilmaa väärässä paikassa, esim. pallean alla (pneumoperitoneum) tai ihonalaiskudoksessa (subkutaaniemfyseema)?
  • Onko letkuja tai putkia, niiden sijainti?

Keuhkolöydökset

  • Keuhkojen alueella keuhkokuvassa havaittu tiivistymä voi johtua keuhkokudoksen ilmapitoisuuden alentumisesta. Sitä voivat aiheuttaa alveolitasolle kertyvä neste, märkä, veri tai solut.
  • Neste
    • Esim. sydämen vajaatoiminta voi johtaa alveolaariseen edeemaan eli keuhkopöhöön, jolloin nestettä kertyy alveoleihin. Tämä näkyy tiiviytenä keuhkojen alueella (kuva «»1).
  • Märkä
    • Esim. keuhkokuumeessa tai inflammaatiossa keuhkokudokseen kertyy tulehdusreaktioon liittyen märkää ja soluja. Tämä näkyy tulehtuneen keuhkon osan paikallisena tiiviytenä keuhkokuvassa.
  • Veri
    • Esim. keuhkokontuusioon tai vaskuliittiin voi liittyä verenvuotoa keuhkokudoksessa. Tämä näkyy tiiviytenä keuhkokuvassa.
  • Solut
    • Esim. keuhkosyövässä poikkeavat syöpäsolut aiheuttavat ilmapitoisuuden alenemista, joka voi näkyä tiivistymänä keuhkokuvassa.
  • Keuhko tai sen osa voi mennä kollapsiin eli atelektaasiin. Myös atelektaasissa keuhkokudos näkyy tiiviinä ja sen tilavuus on pienentynyt.
  • Keuhkokuvassa näkyvästä keuhkon tiivistymästä ei useinkaan voi pelkästään röntgenkuvan perusteella suoraan kertoa, onko sen aiheuttanut neste, märkä, veri vai solut.
  • Keuhkokuvalöydös tulkitaan aina kliinisten esitietojen, statuksen ja laboratoriotutkimusten valossa.

Keuhkokuume (pneumonia)

  • Keuhkokuumeessa näkyy tyypillisesti yksi tai useampi epätarkkarajainen varjostuma keuhkojen alueella (kuvat «»2 «»3).
  • Keuhkovarjostuman alueella voi erottua ilmabronkogrammi.
  • Joskus pneumonia voi näkyä thoraxkuvassa lisääntyneenä juosteisena tai pieninodulaarisena tiiviytenä (kuva «»4).
  • Akuutissa keuhkoputkitulehduksessa ei ole keuhkokuvassa todettavia muutoksia.
  • Keuhkokuumeen taustalla voi olla spesifinen syy (esim. keuhkokasvain, bronkiektasiat, aspiraatio, vierasesine, immunologinen häiriö).
  • Keuhkokuume ja keuhkosyöpä voivat aiheuttaa samankaltaisia muutoksia keuhkokuvaan, minkä vuoksi kuvan kontrolloimista suositellaan pneumonian hoidon jälkeen tietyin perustein.

Tuberkuloosi

  • Keuhkotuberkuloosiin liittyy hyvin vaihtelevia keuhkokuvalöydöksiä.
  • Primaarituberkuloosissa keuhkokuva voi olla normaali. Siinä voidaan nähdä esim. hilusimusolmukkeiden suurenemista, keuhkokuumeeseen sopivia tiivistymiä tai pleuranesteilyä. Primaarituberkuloosi voi kehittyä taudiksi, erityisesti lapsilla ja immuunipuutteisilla.
  • Reaktivaatiotuberkuloosin (eli postprimaarin tuberkuloosin) keuhkokuvamuutokset painottuvat usein keuhkojen apikaaliosiin. Keuhkojen ontelot, läiskäiset, epätarkkarajaiset varjostumat ja pieninodulaarinen tiiviys ovat tyypillisiä löydöksiä (kuva «»5).
  • Miliaarituberkuloosissa nähdään koko keuhkot kattavaa pieninodulaarista tiiviyttä (kuva «»6). Se voi ilmentyä primaarituberkuloosin tai reaktivaatiotuberkuloosin yhteydessä.
  • Aiemmin sairastetun tuberkuloosin jälkitilaan liittyviä thoraxkuvalöydöksiä ovat esim. keuhkojen kutistavat arpimuutokset, seurannassa muuttumattomat juosteisnodulaariset muutokset ja kalkkiutuneet granuloomat tai imusolmukkeet.

Keuhkosyöpä

  • Keuhkokuvalöydös vaihtelee. Useimmiten löydöksenä on paikallinen tiivistymä keuhkoissa. Keuhkosyöpä voi aiheuttaa myös esim. keuhkon osan atelektaasin, hiluksen suurenemisen, mediastinumin leventymisen, pleuranesteilyn tai luudestruktion (kuvat «»7 «»8).
  • Jos kasvain on pieni, intrabronkiaalinen tai sijaitsee mediastinumin tai palleakaaren katveessa, voi keuhkokuva olla normaali.
  • Yksittäistä thoraxkuvan pyörötiivistymää on syytä pitää pahanlaatuisena, kunnes toisin on osoitettu.

Atelektaasi

  • Ilmastoitumaton keuhkon osa
  • Erottuu keuhkokuvassa paikallisena, useimmiten yhden keuhkolohkon alueelle rajoittuvana tiivistymänä (kuva «»8).
  • Syynä voi olla bronkushaaran tukkeutuminen esim. kasvaimen, vierasesineen tai sitkeän liman takia. Myös jokin ulkoinen tekijä (esim. pleuraneste tai kasvain) voi painaa keuhkokudosta kasaan ja aiheuttaa atelektaasin.
    • Syy on aina selvitettävä.
  • Perifeeriset levyatelektaasit ovat paljon yleisempi löydös kuin esim. kokonaisen keuhkolohkon atelektaasit. Niiden kliininen merkitys on epäselvä (taustalla voi niissäkin joskus olla syöpä).

Metastaasit

  • Tyypillisesti metastaasit aiheuttavat yhden tai useampia pyörövarjoja, joiden koko vaihtelee (kuva «»9). Metastasointi voi ilmentyä myös runsaina pieninä tiivistyminä keuhkoissa kauttaaltaan, juosteisena kuviolisänä tai interlobulaariseptojen tiivistymisenä (lymfangitis carcinomatosa). Varsinkaan pienemmät metastaasit eivät thoraxkuvassa välttämättä erotu lainkaan.
  • Kalkkiutuneet muutokset ovat useimmin arpia.

Muita keuhkolöydöksiä

  • Myös monissa muissa keuhkosairauksissa, kuten diffuuseissa keuhkoparenkyymisairauksissa, altisteperäisissä keuhkosairauksissa (esim. allerginen alveoliitti «Allerginen alveoliitti»1, silikoosi «Silikoosi eli kivipölykeuhko ja muut kvartsipölyaltistumisen aiheuttamat sairaudet»2) ja keuhkojen lääkeainereaktioissa, esiintyy erilaisia keuhkovarjostumia (kuvat «»10 «»11). Toisaalta keuhkokuva voi olla myös normaali.
  • Keuhkoparenkyymin alueella voi näkyä myös alitiheitä (poikkeavan tummia) alueita. Tällaiset erottuvat usein huonosti keuhkokuvassa, ja alitiheät muutokset ovat paremmin arvioitavissa TT:llä.
    • Alitiheitä keuhkomuutoksia voivat aiheuttaa esim. emfyseema, bullat, kystiset keuhkosairaudet tai ontelomuutokset (kuva «»12).

Pleuratilan löydökset

Pleuranesteylimäärä

  • Pleuratilassa on normaalisti pieni fysiologinen määrä nestettä, joka ei erotu keuhkokuvassa.
  • Pleuranesteylimäärä aiheuttaa tyypillisesti painovoiman mukaisesti asettuvaa pleuraalista varjostusta eli tiiviyttä (vaalea alue), ja pystykuvassa nesteen pinta asettuu kaarevaan muotoon kapillaarivoimien vaikutuksesta (meniskimuoto: kuva «»13). Makuukuvassa pleuraneste näkyy tyypillisesti toisen thoraxpuoliskon tasaisena varjostumana.
    • Useimmiten pleurasopet pyöristyvät, eivät kuitenkaan aina. Pieni nestemäärä tylpistää ensin takasopen (näkyy sivukuvassa).
    • Jos on kliinisesti aihetta epäillä pleuranestettä, voidaan neste parhaiten osoittaa kaikukuvauksella (kuva «»14). Erotusdiagnostiikassa on huomioitava sopen kiinnikkeisyys ja erittäin voimakas inspirium.
    • Keuhkokuvalöydös ei kerro pleuranesteen laadusta. Pleuraneste voi olla esim. verta (veririnta eli hemothorax), kirkasta nestettä (hydrothorax) tai imunestettä eli kyylusta (kylothorax).
    • Jos pleuratilassa on nesteen lisäksi ilmaa (nesteilmarinta eli hydropneumothorax tai veri-ilmarinta eli hemopneumothorax), neste asettuu pystykuvassa suoraan vaakapintaan eikä nähdä tyypillistä kaarevaa muotoa (kuvat «»15 «»16).

Empyeema

  • Empyeemassa eli pleuran märkäkertymässä näkyy tyypillisesti linssimäinen pleuraalinen varjostuma. Myös muusta syystä lokeroitunut pleuraneste voi asettua linssimäiseen muotoon.

Pleuraplakit ja pleuran kasvaimet

  • Pleuran kasvaimille (esim. mesoteliooma) on tyypillistä epätasainen, nodulaarinen pleuraalinen varjostuma.
  • Pleuraalinen plakki aiheuttaa tyypillisesti tarkkarajaista, karttamaista, paikallista pleuraalista varjostusta.
  • Esim. asbestialtistus voi aiheuttaa pleuraplakkeja ja mesotelioomaa.
  • Pleuraplakit ovat tavallinen sivulöydös suomalaisessa väestössä.
  • Pleuraplakkia ei aina pysty erottamaan esim. keuhkokasvaimesta tai pleuran kasvaimesta keuhkokuvassa. Vertailu aiempiin kuviin on tärkeää.

Ilmarinta (pneumothorax)

  • Ilmarinta (pneumothorax) «Ilmarinta»3 näkyy tyypillisesti thoraxontelon seinämän myötäisesti alitiheänä (eli tummana) sirppimäisenä alueena, jossa ei erotu keuhkoverisuonikuvioitusta (kuva «»17). Keuhko voi olla kokonaan kasaanpainunut (kuva «»15). Epäselvässä tapauksessa uloshengityskuva tai TT-kuvaus voi antaa lisäinformaatiota.
  • Joskus ilmarinnan yhteydessä pleuraonteloon syntyy ylipainetta (tensiopneumothorax eli paineilmarinta). Tällöin thoraxkuvassa voidaan nähdä ilmarinnan puolen kylkiluuvälien leventyminen, palleakaaren painuminen tai mediastinumin siirtyminen kohti vastakkaista puolta. Paineilmarinnan diagnoosi on kliininen. Paineilmarinta on hoidettava välittömästi; ks. «Ilmarinta»3.

Mediastinumin löydökset

Sydänvarjo

  • Keuhkokuvan sydänvarjo voi suurentua monesta eri syystä.
    • Esim. sydämen lokeroiden suureneminen, lisääntynyt perikardiaalineste, lisääntynyt parakardiaalirasva tai mediastinumin ekspansio

Sydämen vajaatoiminta

  • Keuhkokuva voi olla poikkeava tai normaali.
  • Tyypillisiä keuhkokuvalöydöksiä sydämen vajaatoiminnassa
    • Sydänvarjon suureneminen (sydänvarjon ja thoraxin sisäleveyden suhde yli 0.5 pystykuvassa)
    • Keuhkoverisuonikuvioituksen korostuminen ja uudelleen jakautuminen
      • Hilusalueella voidaan nähdä keuhkojen verisuonirunkojen leventymistä. Myös perifeerisissä verisuonissa voidaan havaita leventymistä ja jakauman tasoittumista (apikaaliset suonet ovat yhtä leveät kuin basaaliset).
    • Interstitiaalinen edeema
      • Lohkorajat korostuvat, ja interlobulaariseptoihin kertyvä neste erottuu ohuina 1–2 cm:n pituisina vaakasuorina viivoina, parhaiten keuhkojen lateraalisissa osissa (Kerleyn B-viivat).
    • Alveolaarinen edeema eli keuhkopöhö
      • Epätarkkarajaisia läiskäisiä keuhkovarjostumia näkyy tyypillisesti melko symmetrisesti ja sentraalisesti hilusalueelle painottuen.
    • Pleuranesteylimäärä
      • Tyypillisesti pleuranestettä ilmaantuu enemmän oikealle puolelle.

Ylämediastinum ja hilukset

  • Aortassa voidaan erityisesti iäkkäillä nähdä mutkittelua eli elongaatiota. Aortan elongaatio voi keuhkokuvassa olla vaikea erottaa aortan dilataatiosta.
  • Sarkoidoosi
    • Hilusimusolmukkeet ovat erityisesti alkuvaiheessa symmetrisesti suurentuneet.
    • Keuhkoissa voi olla juosteista tai pieninodulaarista ylä- ja/tai keskikenttäpainotteista kuviolisää.
    • Esim. tuberkuloosi, lymfooma tai imusolmukemetastasointi voi aiheuttaa sarkoidoosin kanssa samankaltaisia muutoksia.
  • Lymfooma
    • Tyypillisesti nähdään mediastinumin leventyminen ja hilusten suureneminen.
    • Keuhkokuva voi olla normaali.
  • Keuhkoembolia ja aortan dissekaatio
    • Keuhkokuvassa ei välttämättä ole mitään muutoksia. Kliininen epäily on tärkein alkuvaiheen diagnostiikassa.
    • Aortan dissekaatio voi aiheuttaa ylämediastinumin levenemistä keuhkokuvassa (kuva «»18). Nousevan aortan dissekaatioon liittyvä intimafläppi voi erottua myös sydämen kaikututkimuksessa.
    • Radiologinen jatkotutkimus on ensisijaisesti varjoainetehosteinen TT.

Luinen thorax

  • Kylkiluumurtuman diagnoosi on kliininen «»4. Yleensä vain dislokoitunut kylkiluumurtuma erottuu thoraxkuvassa.
  • Thoraxkuvalla voidaan diagnosoida kylkiluumurtuman komplikaatioita, kuten ilmarinta (pneumothorax), veririnta (hemothorax) ja veri-ilmarinta (hemopneumothorax).
    • Pystykuva on selvästi makuukuvaa parempi komplikaatioiden havaitsemiseksi.
  • Arvioi rintanikamat sivukuvasta (näkyykö nikamakompressioita). Myös sternum erottuu usein hyvin sivukuvassa.
  • Katso solisluut ja olkanivelet näkyvin osin erityisen tarkasti traumapotilailta.
  • Maligniteetteihin liittyen thoraxkuvassa voidaan havaita luurakenteiden destruktioita, mutta nämä erottuvat usein huonosti.

Letkut ja putket

  • Nenämahaletku kulkee normaalisti keskiviivassa, ja sen kärki on palleatason alapuolella.
    • Tyypillinen virheellinen sijainti: kärki palleatason yläpuolella tai kärki lateraalisesti keuhkokentässä (henkitorvessa tai bronkuksissa)
  • Intubaatioputki sijaitsee normaalisti henkitorvessa eikä levennä sitä. Normaalisti intubaatioputken kärki sijaitsee 5 cm +/–2 cm carinakulman yläpuolella.
    • Tyypillinen virheellinen sijainti: kärki oikeassa pääbronkuksessa, carinakulman tasolla tai esofaguksessa
  • Myös muiden katetrien, dreenien ja implanttien sijaintia voidaan arvioida keuhkokuvasta (esim. keskuslaskimokatetri, pleuradreeni, sydämentahdistin).
    • Mahdollisten komplikaatioiden (hemothorax, pneumothorax) havaitsemiseksi pystykuva on selvästi makuukuvaa parempi.

Kuvat

Kirjallisuutta

  1. Mandell J, Shi J, Sun EX (toim.). Core radiology: a visual approach to diagnostic imaging. Cambridge University Press 2021.
  2. Syväranta S, Vuorinen AM, Tokola A. Radiologisen kuvantamisen perusteet. Duodecim 2021;137:969-76. «Radiologisen kuvantamisen perusteet (9/2021)»5
  3. Johansson K, Wiklund C. Putket ja piuhat keuhkokuvassa. Duodecim 2020;136:544-53. «Putket ja piuhat keuhkokuvassa (5/2020)»6
  4. Blanco Sequeiros R, Koskinen S, Aronen H, Lundbom N, Vanninen R, Tervonen O (toim.). Kliininen radiologia. Kustannus Oy Duodecim 2017. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/opk04610»1 (vaatii käyttäjätunnuksen).
  5. Oikeutus säteilylle altistavissa tutkimuksissa - opas hoitaville lääkäreille. STUK 2015. «https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-309-238-9»2
  6. Hartley L, Bell D, Hacking C, ym. Chest x-ray - an approach (summary). Reference article, Radiopaedia.org (viitattu 3.10.2024). «https://doi.org/10.53347/rID-29085»3
  7. Jones J, Silverstone L, Bell D, ym. Chest x-ray review: ABCDEF. Reference article, Radiopaedia.org (viitattu 3.10.2024). «https://doi.org/10.53347/rID-41125»4
  8. Päivystyskuvantamisen opas. HUS Diagnostiikkakeskus 2024. «https://diagnostiikka.hus.fi/documents/20117/87759/paivystyskuvantamisen_opas.pdf»5
  9. Thoraxin natiiviröntgen, hyvän kuvan kriteerit. HUS Diagnostiikkakeskus 2025. «https://diagnostiikka.hus.fi/documents/20117/87759/thoraxin_natiivirontgen_hyvan_kuvan_kriteerit.pdf»6
  10. Valtakunnallinen tuberkuloosiohjelma 2020: Tuberkuloosin ehkäisyn, hoidon ja seurannan suositukset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020, viimeisin päivitys 9.5.2023. «https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-505-6»7