Lapsen pahoinpitelyepäily ja sen aiheuttamat toimenpiteet
Lääkärin käsikirja
9.11.2023 • Viimeisin muutos 6.2.2025
Milloin epäillä lapsen pahoinpitelyä?
- Lapsi kertoo itse pahoinpitelystä.
- Vammaan haetaan apua viiveellä tai ei ollenkaan.
- Suurienergiainen kallovamma imeväisellä ja pikkulapsella, kun anamnestinen trauma ei ole ilmiselvä
- Pirstaleiset tai molemminpuoliset kallonmurtumat tai takaraivoluun murtumat, kallonsisäinen ruhje tai verenpurkauma
- Epäily ravistelun seurauksena syntyneistä vammoista
- Yleisimpiä oireita ovat oksentelu, tajunnantason häiriöt, kohtausoireet, hengityskatkokset, huono ruokahalu ja/tai ärtyneisyys.
- Oireet korreloivat vamman vaikeusasteeseen.
- Yleisimpinä löydöksinä ovat subduraalitilan ja verkkokalvon verenvuodot.
- Pidettävä mielessä tutkittaessa alle vuoden ikäistä neurologisesti oireilevaa lasta, jolla on outo anamneesi eikä välttämättä ulkoisesti havaittavia löydöksiä.
- Lievissä pään vammoissa (kuhmut, aivotärähdykset, kapeat ns. fissuuramurtumat erityisesti parietaaliluun alueella) pahoinpitelyselvittelyn tarve on arvioitava tapauskohtaisesti. Näitä vammoja voi syntyä myös esim. matalalta pudotessa tai kaatuessa.
- Murtumat (muut kuin kallonmurtumat)
- Alle 1-vuotiaan tai alle kävelyikäisen lapsen luunmurtuma
- Useat eri-ikäiset murtumat
- Jos murtuman syntytapa on tuntematon
- Mustelmat ja pinnalliset vammat, joiden sijainti ei vastaa lapsen liikunnallista kehitysvaihetta.
- Pienellä liikkumattomalla lapsella ei normaalisti mustelmia esiinny, mutta liikkumaan opettelevilla ja liikkuvilla lapsilla on useinkin mustelmia polvissa, säärissä tai otsassa.
- Pahoinpitelymustelmille tyypillistä on
- sijaintipaikkana selkä, niska, kasvot, korvalehdet, pakarat, reisien taka- ja sisäpinnat
- parilliset nipistelymustelmat
- esineiden aiheuttamat tarkkarajaiset jäljet tai mustelmat
- petekioiden esiintyminen mustelmien yhteydessä.
- Nesteiden aiheuttamat tarkkarajaiset tai kiinteän esineen muotoa tarkasti noudattavat palovammat
- Kaikki muutkin kaikenikäisten lasten murtumat ja vammat, joissa esitietojen ja löydösten kesken on ristiriitaa tai joissa pahoinpitelyetiologia on mahdollinen
- Epäily kemiallisesta pahoinpitelystä (lapselle annettu huumaavaa lääkettä tai alkoholia)
Toimenpiteet ja viranomaisilmoitukset
- Kuuntele lasta/aikuista, kysele itse mahdollisimman vähän. Vältä johdattelua, käytä avoimia kysymyksiä.
- Anamneesi ja tapahtumatiedot kirjataan tarkasti kertojan omin sanoin, ja tarvittaessa kertomus vahvistetaan tietojen antajan allekirjoituksella.
- Tehdään huolellinen kliininen tutkimus. Kaikki ulkoisen vamman merkit kirjataan ja valokuvataan. Muista tutkia myös korvalehdet, hiukset ja päänahka, kynnet, suun limakalvo, pakarat ja jalkapohjat.
- Varsinkin pienen lapsen voi lähettää päivystyspotilaana lastensairaalaan, vaikka vamma olisi lievä ja itsestään paraneva.
- Lähettävän lääkärin tulee informoida lapsesta sairaalan päivystyspoliklinikan henkilökuntaa ja turvata lapsen matka sairaalaan.
- Vanhemmille tulee kertoa, että lapsella on löydöksiä, jotka tarvitsevat selvityksen sairaalassa. Jos vanhemmat kieltäytyvät lähtemästä tutkimuksiin, pyydetään lastensuojelulta tai poliisilta apua.
- Selvissä tapauksissa ja vahvoissa epäilyissä tulee lähettävän lääkärin tehdä itse ilmoitus lastensuojelulle ja poliisille. Epäselvissä tilanteissa em. viranomaisilmoitukset tehdään sairaalassa mahdollisimman pian erotusdiagnostisten selvittelyjen jälkeen.
- Sairaalassa varsinkin pieni lapsi otetaan osastoseurantaan mahdollisten liitännäisvammojen ja erotusdiagnostiikan vuoksi.
- Mitä pienempi lapsi, sen kattavammin hänet tulee tutkia.
- Vuoto-oireisilta (mustelmat, aivoverenvuodot, silmänpohjavuodot) tutkitaan PVKT, U-KemSeul, vuototaipumuksen selvittelyn erikoistutkimukset.
- Kallo- ja aivovammoissa pään TT tai MK ja silmä- ja hammaslääkärin konsultaatio
- Alle 2-vuotiailta tutkitaan lapsen luustoröntgen; sitä vanhemmilla lapsilla röntgentutkimus kohdistetaan kliinisen murtumaepäilyn mukaan.
- Tapauskohtaisesti virtsan huumausaineseulonta esim. lapsen vireystilan ollessa alentunut
- Kohonnut ALAT tai Amyl saattavat paljastaa sisäelinvamman.
- Sairaalan sosiaalityöntekijä järjestää tarvittaessa viranomaisneuvottelun ja toimii yhteyshenkilönä lastensuojelun ja poliisin kanssa.
- Rikostutkinnan ollessa kesken lapsen asiakirjamerkintöjä ei saa näyttää tai luovuttaa vanhemmille ilman poliisin tutkinnanjohtajan lupaa.
- Järjestetään lapselle lääketieteellinen jatkoseuranta, josta yleensä vastaa lastenlääkäri.
