Takaisin Tulosta

Nilkan ja jalkaterän kiputilat lapsilla ja nuorilla

Lääkärin käsikirja
14.3.2024 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Juho-Antti Ahola
  • Nilkan ja jalkaterän kiputilat ovat tavallisia kasvuikäisillä.
  • Suurin osa vaivoista on hyvänlaatuisia ja itsestään rajoittuvia.
  • Jalkaterän normaaleilla fysiologisilla muotovariaatioilla (esim. matala tai korkea jalkaholvi) on vain harvoin yhteys oireisiin.

Kasvutumakkeen rasituskipu (apofysiitti)

Severin tauti

  • Kantaluun kasvutumakkeen (apofyysin) eli akillesjänteen kiinnityskohdan kipu 7–11-vuotiailla
  • Kipu on pahimmillaan liikuntasuoritusten jälkeen hyppy- ja juoksulajeissa.
  • Löydöksenä on kantaluun sivuille painottuva palpaatioaristus ilman turvotusta.
  • Diagnoosi on kliininen, eikä röntgenkuva ole tarpeen, jos oireet ja löydökset ovat tyypilliset.
  • Hoidoksi riittää kipua aiheuttavan rasituksen keventäminen. Kantaosan korotuksesta jalkineessa voi olla hyötyä. Oireilu loppuu jalkaterän kasvun myötä yleensä murrosikään mennessä.

Iselinin tauti

  • Viidennen jalkapöytäluun proksimaalipään kasvutumakkeen apofysiitti
  • Ilmenee tyypillisesti hieman nuoremmilla kuin Severin tauti.
  • Oireena apofysiitille tyypillinen rasituksen jälkeinen kipu ja arkuus
  • Hoito on oireenmukainen kuten Severin taudissa.

Luun verenkiertohäiriöt (avaskulaariset nekroosit)

Köhlerin tauti

  • Harvinainen jalkaterän veneluun (os naviculare) idiopaattinen verenkiertohäiriö ja nekroosi (AVN)
  • Oireita ovat kipu, turvotus jalkaterän proksimaaliosassa ja joskus ontuminen. Rasitus pahentaa oireita.
  • Diagnoosi perustuu röntgenkuvaan, jossa veneluu näkyy alikehittyneenä, skleroottisena ja fragmentoituneena.
  • Tauti paranee spontaanisti. Lyhyttä immobilisaatiota esim. ortoosilla voi harkita, jos oireet ovat hankalia.
  • Veneluu jää Köhlerin taudin jäljiltä normaalia pienemmäksi ja voi olla altis rasitusmurtumalle myöhemmällä iällä. Liikunnan ja rasituksen rajoittaminen oireiden rauhoituttua ei kuitenkaan ole tarpeen.

Freibergin tauti

  • Jalkapöytäluun distaalipään (useimmiten II, joskus III tai IV) idiopaattinen verenkiertohäiriö ja nekroosi (AVN)
  • Oireena on kipu, turvotus ja liikerajoitus MTP-nivelen alueella.
  • Röntgenkuvassa luun pää on litistynyt, levinnyt ja fragmentoitunut.
  • Hoito on oireenmukainen.
    • Tukevapohjainen kenkä, kipualueen kuormitusta keventävä pohjallinen
    • Kasvuikäisillä oireet rauhoittuvat lähes poikkeuksetta 1–2 v:n kuluessa eikä kajoavalle hoidolle ole juuri koskaan tarvetta.

Ylilukuinen veneluu (os tibiale externum)

  • Yleinen sattumalöydös
  • Kyseessä on lisäluu eli sesamluu tibialis posterior -jänteen sisällä veneluun mediaalipuolella.
  • Lisäluun ja veneluun välinen liitos voi kipeytyä rasituksessa.
  • Lisäluu ja veneluu aiheuttavat tyypillisesti jalkaterän mediaalisivulle prominenssin, joka voi hankautua erityisesti joustamattomissa jalkineissa (luistin, laskettelumono).
  • Oireet alkavat varhaisnuoruudessa jalkaterän kasvun päätyttyä. Aikuisiässä oireita on enää harvoin.
  • Hoitona ovat rasituksen vähentäminen, sopiva jalkine (erityisesti jäykkien jalkineiden, kuten luistimien ja monojen, muokkaaminen).
  • Pitkään hankalana jatkuvaa vaivaa voidaan hoitaa kirurgisesti joko poistamalla lisäluu tai luuduttamalla se veneluuhun. Lähtökohtaisesti konservatiivista hoitoa kannattaa jatkaa ainakin vuoden ajan ennen kajoavaa hoitoa. Vaivan spontaani paranemistaipumus on hyvä.

Lattajalka (pes planovalgus)

  • Termillä tarkoitetaan jalkaterän matalaa pitkittäisholvia ja kantaluun kääntymistä keskilinjasta ulospäin (valgus).
  • Kyse on kasvuikäisillä yleensä jalkaterän normaalista muotovariaatiosta.
    • Ei ole olemassa radiologisia tai kliinisiä raja-arvoja, jotka määrittäisivät eron ”normaalin” ja ”lattajalan” välillä.
    • Muuten oireettoman jalan määritteleminen normista poikkeavaksi lattajalaksi aiheuttaa tarpeetonta huolta ja sairaudentuntoa lapsissa ja perheissä.
    • Erityisjalkineilla, pohjallisilla tai fysioterapeutin ohjaamilla harjoitteilla ei ole vaikutusta jalkaterän rakenteen kehitykseen.
  • Hoidon kannalta on keskeistä erottaa joustava ja jäykkä lattajalka.
    • Taipuisassa lattajalassa pitkittäinen jalkaholvi tulee esiin nilkan ollessa ojennettuna (esim. päkiäseisonnassa).
    • Jäykässä lattajalassa jalkapohja pysyy tasaisena nilkan asennosta riippumatta eikä päkiäseisonta välttämättä onnistu.
  • Kasvuikäisen taipuisaa lattajalkaa ei lähtökohtaisesti tule pitää jalan kipuoireiden syynä.
  • Jäykän lattajalan taustalla voi olla hoitoa vaativa sairaus.
    • Artriitti
    • Tarsaalikoalitio
    • Trauman jälkitila
    • Neurologinen syy
  • Fysiologisen lattajalan hoidossa tärkeintä on potilaan ja perheen informoiminen tilanteen normaaliudesta. Tarpeettomia hoitoja, kuten pohjallisia, tulee välttää.
  • Jäykkä lattajalka ja joskus harvoin vaikea-asteinen joustava lattajalka voivat aiheuttaa toiminnallista tai esteettistä haittaa ja edellyttää leikkaushoitoa.
    • Toimenpiteet riippuvat ongelman taustasyystä.
  • Erikoislääkärille (lastenortopedi, lastenreumatologi) lähettäminen
    • Jäykät ja subtalaarinivelen liikkeessä kivuliaat planovalgukset iästä riippumatta
    • Yli 7-vuotiaat lapset, joilla esteettinen tai toiminnallinen haitta on niin suuri, että potilas ja vanhemmat ovat valmiit leikkaushoitoon
    • Jo leikkausarvioon lähetettäessä potilaan ja perheen on hyvä tiedostaa, että toipumisaika toimenpiteestä on useita kuukausia.

Kaarijalka

  • Lattajalan tavoin kaarijalka eli korkea jalkaterän pitkittäisholvi ja tähän mahdollisesti liittyvä kantaluun kääntyminen sisäänpäin (varus) voivat olla jalkaterän normaalia muotovariaatiota.
  • Jos korkeaan pitkittäisholviin liittyy kantapään kääntyminen sisäänpäin (ns. cavovarus), löydöstä on lähtökohtaisesti pidettävä patologisena.
  • 2/3:ssa tapauksista cavovarus-jalan taustalla on neurologinen syy.
    • Ääreishermostoperäiset syyt (neuropatia, traumaattinen hermovaurio)
    • Keskushermostoperäiset syyt (CP)
    • Selkäydinperäiset syyt (spina bifida, tuumori, liekaantunut selkäydin)
    • Harvinaiset oireyhtymät ja luuston sairaudet
  • Lievä, oireeton ja symmetrinen korkea pitkittäisholvi ei edellytä lisätutkimuksia. Toispuolinen kaarijalka, cavovarus-jalka ja etenevä virheasento edellyttävät aina jatkotutkimuksia erikoissairaanhoidossa.

Tarsaalikoalitiot

  • Tarsaalikoalitioilla tarkoitetaan jalkaterän luiden poikkeavia, synnynnäisiä liitoksia.
    • Koalitio voi olla luinen, rustoinen tai fibroottinen.
  • Koalitioon liittyvä kipuoire alkaa yleensä jalkaterän kasvun loppuvaiheessa, tytöillä 12 ikävuoden jälkeen, pojilla hieman myöhemmin.
  • Kantaluun ja veneluun välinen koalitio on yleisin.
    • Kipu ponnistaessa, jalkaterän inversio-eversio kiertoliikkeessä
    • Paikallistuu yleensä hieman ulkokehräsen etupuolelle.
    • Saattaa näkyä jalkaterän rtg-kuvassa viistoprojektiossa.
  • Telaluun ja kantaluun välinen koalitio on harvinainen.
    • Alemman nilkkanivelen jäykkyys ja jalkaterän kipu
    • Diagnoosi vaati yleensä leikekuvauksen (magneetti/TT).
  • Lyhytkestoista vaivaa voi seurata perusterveydenhuollossa. Ensisijainen hoito on kipua aiheuttavan rasituksen keventäminen. Etenkin kantaluun ja veneluun välisessä koalitiossa vaiva voi rauhoittua kasvun myötä ilman toimenpiteitä.
  • Vaivan pitkittyessä jatkotutkimukset ja hoitolinjaukset tehdään erikoissairaanhoidossa.

Kirjallisuutta

  1. Evans AM, Rome K, Carroll M, ym. Foot orthoses for treating paediatric flat feet. Cochrane Database Syst Rev 2022;1(1):CD006311 «PMID: 35080267»PubMed
  2. Sanpera I, Villafranca-Solano S, Muñoz-Lopez C, ym. How to manage pes cavus in children and adolescents? EFORT Open Rev 2021;6(6):510-517 «PMID: 34267941»PubMed
  3. Mosca VS. Flexible flatfoot in children and adolescents. J Child Orthop 2010;4(2):107-21 «PMID: 21455468»PubMed
  4. Pfeiffer M, Kotz R, Ledl T, Hauser G, Sluga M. Prevalence of flat foot in preschool-aged children. Pediatrics 2006 Aug;118(2):634-9. «PMID: 16882817»PubMed