Lasten myrkytykset

Keskeistä

• Osoitteesta www.myrkytystietokeskus.fi «https://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/myrkytystietokeskus/Sivut/default.aspx»1 löytyy mm. luettelo myrkyllisistä ja myrkyttömistä aineista, kasveista sekä myrkyllisistä sienistä.
• Myrkytystietokeskuksen puhelinnumero (09) 471 977 antaa tietoa ympäri vuorokauden.
• Pieninä annoksina vaarallisia ovat esim. hengitysteihin joutunut petrolituote/hiilivety, korvikealkoholit, voimakkaasti syövyttävät aineet sekä eräät aikuisten lääkkeet.
• Onnekkaasti päättynyt myrkytystapaturma tarjoaa mahdollisuuden neuvoa vanhempia asiallisesti ennaltaehkäisyssä. Kodin vaaralliset aineet on säilytettävä lapsilta turvassa. Varaamalla ainakin lääkehiiltä kotiin voidaan hoidon aloitusta nopeuttaa vähintään 15–30 min. Tällä voi olla ratkaiseva merkitys oireiden kehittymiselle ja ennusteelle.

Esiintyminen

• Pikkulasten kehitykseen kuuluu vaihe, jolloin kaikki saatavilla oleva menee suuhun. Myrkytysepäilyt ovat siksi tavallisia, vaaralliset tilanteet harvinaisia.
• Myrkytystietokeskukseen vuosittain tulevista n. 35 000 kyselystä yli puolet koskee alle 6-vuotiaita lapsia; heistä valtaosa on yksivuotiaita.
• Kouluiästä lähtien lasten myrkytykset muistuttavat tyypiltään enemmän aikuisten myrkytyksiä ja liittyvät usein päihdyttävien aineiden kokeiluun ja käyttöön. Myös itsemurhia esiintyy.
• Vuoden 1990 jälkeen on maassamme tiettävästi kuollut vain yksi alle 6-vuotias lapsi tapaturmaiseen myrkytykseen (häkämyrkytyskuolemat poislukien).

Toiminta tapahtumapaikalla lasten myrkytystilanteessa

1. Akuutin vaaran minimointi – suu tyhjäksi, myrkky pois kädestä
2. Välitön ensiapu – hengityksen ja verenkierron turvaaminen
3. Myrkytyksen aiheuttajan selvittäminen – koostumus, nimi, kemialliset ominaisuudet
4. Myrkyn määrän arviointi – onko niellyt mitään, arvio minimi- ja maksimiannoksesta
5. Myrkytyksen ensiapu – myrkyn imeytymisen estäminen
6. Jos voimakkaita oireita, heti lääkäriin
7. Myrkky ja astia tarvittaessa mukaan lääkäriin

Riskinarviointi

• Selvitä, mikä aine on kyseessä ja paljonko lapsi on sitä voinut saada.
• Jotkin sairaudet (pica, kehityspoikkeama) saattavat tehdä lapsesta herkemmän syömään merkittävän määrän vierasta ainetta.
• Lapset saattavat leikkiessään syöttää toiselle lääkettä tai kasvia, jolloin määrä on suurempi kuin jos lapsi söisi sitä vapaaehtoisesti.
• Tiedot eri aineiden myrkyllisyydestä ja tarvittavista toimenpiteistä saa Myrkytystietokeskuksesta, ks. yllä.
• Vain harvat aineet, esim. aspiroitu hiilivety tai syövyttävä/ärsyttävä aine suussa tai silmässä aiheuttavat lähes välittömästi oireita.

Ensiapu, kun epäillään toksikologisesti merkittävää myrkytystä

• Jos myrkky on nautittu suun kautta, ensisijainen imeytymisen estomenetelmä on antaa myrkkyä adsorboivaa lääkehiiltä «https://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/myrkytystietokeskus/Sivut/Laakehiilenantaminen.aspx»2.
  • Lääkehiilen annos lapsille 1(–2) g/kg (aikuisille 50–100 g)
  • Eräiden aineiden, kuten alkoholien ja raudan, sitomiseen lääkehiilen teho on riittämätön. Tällöin voidaan käyttää mahahuuhtelua tai oksettaa lapsi käyttämällä ipekaa (nykyään erityislupavalmiste). Menetelmän valinta riippuu aineesta, jota lapsi on syönyt sekä siitä, kumpi menetelmä on nopeimmin ja turvallisimmin käytettävissä.
  • Lääkehiili sitoo myrkyn heti ja on siksi selvästi ipekaa tehokkaampi imeytymisen estäjä. Lääkehiilenkin teho laskee selvästi, jos sen anto viivästyy.
• Kaikkien imeytymistä estävien toimenpiteiden teho laskee selvästi, mitä enemmän aikaa myrkyn nauttimisesta on kulunut. Jo 30 min:n viivästyminen voi vaikuttaa ratkaisevasti. Siksi on yleensä parempi antaa lääkehiili mahdollisimman pian tapahtuman jälkeen eikä lähteä kuljettamaan lasta lääkehiilen antoa varten esim. sairaalaan.
• Jos nautittu aine on syövyttävä tai petrolituote, ei lääkehiiltä pidä antaa eikä lasta oksettaa.
• Iholle tai silmiin joutunut myrkky huuhdotaan runsaalla vedellä.