Takaisin Tulosta

Virtsarakon kipuoireyhtymä (interstitiaalinen virtsarakkotulehdus)

Lääkärin käsikirja
2.1.2026 • Viimeisin muutos 2.1.2026
Mikael Leppilahti

Keskeistä

  • Kansainvälinen urologityöryhmä on ehdottanut interstitiaalinen virtsarakkotulehdus -nimestä (IC) luopumista ja sen korvaamista virtsarakon kipuoireyhtymä -nimellä. Koska IC on juurtunut yleisnimitykseksi, tämän hetken suositus lyhenteeksi on BPS/IC (Bladder Pain Syndrome/Interstitial Cystitis).
  • Valtaosa potilaista on diagnosoimattomia ja hoidetaan oirekuvan perusteella toistuvina virtsatietulehduksina.
  • Kliininen diagnoosi perustuu oireistoon (tiheävirtsaisuus, virtsapakko-oire, yövirtsaisuus, yhdyntäkivut sekä alavatsakivut, jotka pahentuvat rakon täyttyessä).
  • Spesifisiä diagnostisia kriteereitä tai löydöksiä ei ole. Tunnusomaisena pidetään kystoskopiassa hydrodistension jälkeen todettavia pumpulimaisia (petekiaalisia) verenpurkaumia ja/tai ns. Hunnerin muutosta (vallimainen muutos, jossa histologisesti runsas immunologinen tulehdus).
  • Urodynaamisessa tutkimuksessa rakon tuntohermotuksen herkistyminen aiheuttaa kivuliasta virtsapakko-oiretta ilman motorista rakon kouristelua jo alle 150 ml:n täytöllä.
  • Ohjauksen ja tuen tarve on suuri.
  • Ensi vaiheen lääkehoitona kannattaa kokeilla amitriptyliiniä.

Epidemiologia

  • BPS/IC on harvinainen, mutta kuitenkin oletettua yleisempi oireyhtymä.
  • Naisilla 10 kertaa yleisempi kuin miehillä
  • Miehillä oirekuva sekoittuu prostatodyniaan ja on alidiagnosoitu.
  • Yleisyys 4.5–870/100 000. Suomessa BPS/IC:n esiintyvyys on 300/100 000, BPS/IC-tyyppisen oireiston 680/100 000.

Etiologia

  • Epäselvä, ilmeisesti monitekijäinen, ja kyse on pikemminkin oireyhtymästä kuin spesifisestä sairaudesta.
  • IC/BPS, johon liittyy Hunnerin muutos, on olennainen selkeä alatyyppi, jota luonnehtivat limakalvon alainen krooninen inflammaatio ja immunologiset muutokset.
  • IC/BPS:ään ilman Hunnerin muutosta ei liity histologisia löydöksiä. Sen taustalla on perifeeristen hermojen lisääntynyt neuropeptidieritys, joka aiheuttaa afferenttien hermojen herkistymisen ja syöttösoluvälitteisen neurogeenisen inflammaation.
  • Hunnerin muutokseen liittyvässä tautimuodossa hoitovasteet poikkeavat selkeästi alatyypistä, jossa ei ole Hunnerin muutosta.
  • Mikrobiomin muutokset ovat viime vuosina olleet intensiivisen tutkimuksen kohteena, mutta toistaiseksi näyttö sen merkityksestä inflammaatiomekanismeille ei ole vahvistunut.

Diagnoosi

Oireet

  • Kliininen oireisto
    • Tiheävirtsaisuus
    • Virtsapakko-oire
    • Yövirtsaisuus
    • Yhdyntäkivut
    • Alavatsakivut, jotka pahentuvat rakon täyttyessä ja helpottuvat tilapäisesti virtsaamisen jälkeen
  • Valtaosalla oireisto on lievä, ja pitkäaikaisseurannassa lähes puolella oireisto helpottuu ilman erityisiä hoitoja.

Tutkimukset ja löydökset

  • Viime vuosina on lisääntyvästi pyritty löytämään luotettavia biomarkkereita diagnostiikan kehittämiseksi ja hoitomenetelmien suuntaamiseksi tautimekanismin mukaisesti. Jotkin biomarkkerit, esim. TNF-α ja IL-8, ovat koholla Hunnerin muutokseen liittyvässä rakon kipuoireyhtymässä, mutta kliiniseen tarpeeseen soveltuvia laboratoriotutkimuksia ei edelleenkään ole käytettävissä.
  • Käytössä on validoitu O’Leary-Santin oire- ja haittakyselylomake (ks. taulukot «Interstitiaalisen virtsarakkotulehduksen aiheuttamat oireet ja haitta»1, «Interstitiaalisen virtsarakkotulehduksen aiheuttamat oireet ja haitta»1 ja tulostettava kyselylomake «»1), joka soveltuu parhaiten hoitovasteen arvioon, mutta ei ole spesifinen diagnostinen työkalu.
  • Virtsasta tutkitaan viljely ja irtosolututkimus.
  • Urodynaaminen tutkimus on viitteellinen: ensimmäinen virtsaamisen tarve ilmenee jo alle 100 ml:n täytöllä (ja lähes aina alle 150 ml:lla), ja maksimaalinen täyttötilavuus on alle 400 ml.
  • Tyypillisenä löydöksenä pidetään anestesiassa tehdyn hydrodistension (virtsarakon venytys nesteellä) aiheuttamia pumpulimaisia purkaumia limakalvolla. Dilataation aiheuttamaa limakalvon repeilyä ja tihkuvuotoa ilman pumpulimaisuutta ei kuitenkaan pidä tulkita petekiaaliseksi purkaumaksi.
  • Diagnostinen dilataatio helpottaa tilapäisesti oireita, mikä varmistaa vaivan virtsarakkoperäiseksi. Ellei dilataatio helpota oireita edes muutamiksi päiviksi, oireisto on mitä todennäköisimmin rakon ulkopuolisista syistä johtuva.
  • Hunnerin muutos on virtsarakossa kipupiste, ja sen polttaminen tai elektroresektio helpottaa oireita pitkäaikaisesti.

Erotusdiagnoosi

  • Bakteeritulehdus, tuberkuloosi
  • Gynekologiset sairaudet (endometrioosi, maligniteetti, emätintulehdus, laskeuma, pudendaalihermon pinne)
  • Eturauhasen sairaudet (prostatodynia, eturauhassyöpä, virtsaretentio)
  • Virtsaputken umpipussi
  • Virtsatiekivi alavirtsateissä
  • Säde- tai lääkeainekystiitti
  • Genitaalialueen herpes
  • Rakon in situ -karsinooma
  • Lantion lihaksiston kiputila
  • Selkäperäiset ongelmat
  • Suolistosairaudet
  • Neurogeeniset virtsaamishäiriöt (hyperrefleksia/instabiliteetti)

Hoito

  • Parantavaa hoitoa ei tunneta, ja kaikki hoidot ovat kokemusperäisiä. Vaste erilaisiin hoitoihin vaihtelee runsaasti, mikä tukee olettamusta monitekijäisestä syntymekanismista.
  • Potilaat hyötyvät pitkäaikaisesta hoitosuhteesta, henkilökohtaisesta ohjauksesta ja tuesta.

Itsehoito

  • Ulkoiset ärsykkeet saattavat pahentaa oireilua: monet ravintoaineet (voimakkaat mausteet, kahvi, sitrushedelmät, punaviini, hiilihappoiset juomat, suklaa, tomaatti, banaani jne.) ja kylmettyminen. Ruokavaliota ei pidä kuitenkaan tarpeettomasti rajoittaa.
  • Psykologiset kivunhallintamenetelmät «Pitkäaikaisen kivun itsehoito»1

Lääkehoito

  • Kipulääkkeet
  • Amitriptyliini
    • Salpaa asetyylikoliinireseptoreita, estää serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinottoa, toimii histamiinireseptori H1:n salpaajana ja vaikuttaa anksiolyyttisesti. Käytetään kuten kroonisissa kipuoireyhtymissä.
    • Ensivaiheen hoito, joka riittää useimmilla potilailla myös pitkäaikaisesti ainoaksi hoidoksi. Annosta nostetaan 10 mg viikossa asteittain 50–75 mg:aan vuorokaudessa. Tarvittaessa siihen voidaan liittää esim. huuhteluhoitoja. Kahden vuoden seurannassa n. puolet potilaista hyötyy hoidosta.
  • Siklosporiini
    • Käyttö edellyttää perehtyneisyyttä ja jatkuvaa seurantaa.
    • 70 % vaikeaoireisistakin potilaista saa merkittävän helpotuksen säännöllisellä lääkityksellä. Vaste yleensä loppuu, jos lääkitys keskeytetään.

Huuhteluhoidot evd

  • Glykosaminoglykaanikerrokseen (GAG) kohdistetut hoidot
    • Hoitoja on kehitetty olettamuksella, että limakalvon GAG-kerros olisi vaurioitunut. Todellinen vaikutusmekanismi perustunee kuitenkin enemmän näiden valmisteiden anti-inflammatorisiin ominaisuuksiin.
    • Huuhtelut annetaan yleensä 4–6 kertaa viikon välein ja sitten kuukauden välein, jos saadaan suotuisa vaste.
    • Botuliinihoito
      • Botuliinitoksiinipistokset (100–300 IU) estävät tehokkaasti asetyylikoliinin vapautumista hermo-lihasliitoksissa estäen näin tehokkaasti lihaskouristuksia. Rakon kipuoireyhtymässä ilman Hunnerin muutosta botuliinitoksiinipistoksilla (100 IU) on saatu myös useita kuukausia kestävää oirehelpotusta.
      • On arveltu, että botuliinitoksiinihoidot alentavat nosiseptisten välittäjäaineiden vapautumista ja laskevat purinergisten reseptoreiden ilmentymää. Todellinen vaikutusmekanismi rakon kipuoireyhtymän hoidossa on kuitenkin epäselvä.

Rakon ylivenytys

  • Vanhin ja edelleen ehkä käytetyin oireenmukainen hoitomuoto
  • Pitkäkestoiset ja toistetut laajennukset kuitenkin vaurioittavat rakkoa ja arpeuttavat sitä kerta kerralta pienemmäksi.
  • Diagnostinen laajennus (80 cm H2O) 1–3 kertaa minuutin ajaksi antaa useimmille potilaille ainakin lyhytkestoisen avun. Ellei mitään vastetta lantionalueen kipuihin saada, mietitään huolellisesti uudelleen erotusdiagnostisia syitä.

Sakraalinen neuromodulaatio

  • Lisääntyvästi käytetty hoitomenetelmä, jos muulla hoidolla ei ole saatu riittävää helpotusta oireisiin
  • Todettu merkittävää helpotusta kipuun, tiheävirtsaisuuteen, yövirtsaamiseen ja virtsapakko-oireeseen.

Leikkaushoito

  • Vaikeaoireinen BPS/IC voi tuhota potilaan elämänlaadun ja jopa lisätä itsemurhariskin nelinkertaiseksi. Vaikeimmissa tilanteissa saatetaan harkita leikkaushoitoa, jolla on saavutettu osin hyviä tuloksia.
  • Joskus pelkkä virtsan diversio avanteeseen helpottaa oireita, kun rakkoon ei enää kerry virtsaa. Useimmiten rakko joudutaan kuitenkin myöhemmin poistamaan, joten sen poisto avanneleikkauksen yhteydessä on yleensä suositeltavaa.
  • Myös rakon osittaista resektiota ja korvaamista suolisiirteellä on käytetty. Rakon pohjan säästäminen aiheuttaa kuitenkin riskin siitä, että kipu- ja virtsapakko-oireet jatkuvat leikkauksen jälkeenkin.
  • Virtsarakon poisto kokonaan lopettanee oireet varmimmin. Iän ja yleiskunnon perusteella valitaan joko virtsa-avanne tai suolirakkorekonstruktio, joka naispotilailla toimii yleensä hyvin, jos virtsanpidätyskyky ennen leikkausta on normaali.

Kirjallisuutta

  1. Leppilahti M, Sairanen J, Tammela TL, Aaltomaa S, Lehtoranta K, Auvinen A, Finnish Interstitial Cystitis-Pelvic Pain Syndrome Study Group. Prevalence of clinically confirmed interstitial cystitis in women: a population based study in Finland. J Urol 2005 Aug;174(2):581-3. «PMID: 16006902»PubMed
  2. Chen YC, Tyagi P, Alperin M, ym. The Role of Biomarkers in the Diagnosis and Treatment of Interstitial Cystitis/Bladder Pain Syndrome: What Does Current Evidence Reveal? Neurourol Urodyn 2025;(): «PMID: 40931974»PubMed
  3. Sairanen J, Tammela TL, Leppilahti M ym. Cyclosporine A and pentosan polysulfate sodium for the treatment of interstitial cystitis: a randomized comparative study. J Urol 2005;174(6):2235-8. «PMID: 16280777»PubMed
  4. Wang J, Chen Y, Chen J ym. Sacral Neuromodulation for Refractory Bladder Pain Syndrome/Interstitial Cystitis: a Global Systematic Review and Meta-analysis. Sci Rep 2017;7(1):11031. «PMID: 28887515»PubMed
  5. Colemeadow J, Sahai A, Malde S. Clinical Management of Bladder Pain Syndrome/Interstitial Cystitis: A Review on Current Recommendations and Emerging Treatment Options. Res Rep Urol 2020;12():331-343. «PMID: 32904438»PubMed
  6. Imamura M, Scott NW, Wallace SA, ym. Interventions for treating people with symptoms of bladder pain syndrome: a network meta-analysis. Cochrane Database Syst Rev 2020;7(7):CD013325 «PMID: 32734597»PubMed
  7. Welch EK, Dengler KL, DiCarlo-Meacham AM, ym. Bladder instillations vs onabotulinumtoxinA injection for interstitial cystitis/bladder pain syndrome: a randomized clinical trial. Am J Obstet Gynecol 2024;231(5):528.e1-528.e11 «PMID: 38768800»PubMed
  8. Walton I, Nickel JC. The Urinary Microbiome in Interstitial Cystitis/Bladder Pain Syndrome? A Critical Look at the Evidence. J Urol 2021;206(5):1087-1090. «PMID: 34184928»PubMed