Takaisin Tulosta

Synnytys

Lääkärin käsikirja
13.1.2026 • Viimeisin muutos 13.1.2026
Kati Tihtonen ja Anita Virtanen

Synnytystä edeltävät tapahtumat

  • Synnytystä voi edeltää ohimenevä, useita tunteja kestävä kohdun supistelu, joka ei aina merkitse synnytyksen käynnistymistä.
  • Ns. limatulppa, jossa voi olla mukana myös verta, irtoaa kohdun suulta yleensä 1–7 vrk ennen varsinaista synnytyksen käynnistymistä.
  • Synnytyksen käynnistyessä supistukset tihenevät ja voimistuvat: niitä tulee vähintään 10 min:n välein, ja ne kestävät 45–60 s. Synnytys on käynnissä, kun supistukset ovat säännöllisiä ja kohdunsuu avautuu.
  • Synnytys voi käynnistyä supistuksilla tai lapsiveden menolla ennen kohdun supistelua.
  • Synnytys on täysiaikainen, kun raskaus on kestänyt ≥ 37+0 raskausviikkoa.

Synnytyksen vaiheet

1. Avautumisvaihe (I vaihe) evd

2. Laskeutumis- ja ponnistusvaihe (II vaihe) evd

  • Alkaa, kun kohdunsuu on täysin auki.
  • Voidaan jakaa passiiviseen laskeutumisvaiheeseen ja aktiiviseen ponnistusvaiheeseen.
  • Usein äidillä ei ole välitöntä ponnistamisen tarvetta heti, kun kohdunsuu on täysin auki. Tällöin odotetaan sikiön tarjoutuvan osan laskeutumista lantion pohjalle.
  • Tarjoutuvan osan laskeutuminen synnytyskanavassa aiheuttaa ponnistamisen tarpeen, jolloin synnyttäjä voi aloittaa aktiivisen ponnistamisen.
  • Tarjoutuvan osan laskeutumista ja aktiivista ponnistusvaihetta voidaan odottaa ensisynnyttäjillä parin tunnin ja uudelleensynnyttäjillä tunnin ajan, jos synnyttäjällä on ollut epiduraalipuudutus.
  • Toisen vaiheen kivunlievitysmenetelmiä ovat spinaalipuudutus ja pudendaalipuudutus.
  • Lapsi syntyy toisen vaiheen lopussa.
  • Episiotomia tehdään vain tarvittaessa «Restrictive episiotomy policies is effective for reducing severe perineal trauma compared to routine episiotomy policies.»A.
  • Ponnistusvaiheessa on tärkeää tukea perineumia repeämien estämiseksi.
  • Suomessa suurin osa synnyttää puoli-istuvassa asennossa, mutta myös vaihtoehtoisia asentoja ja apuvälineitä, kuten synnytysjakkaroita, voidaan kokeilla. Äiti pystyy yleensä parhaiten itse arvioimaan parhaan ponnistamisasennon «Upright posture during the second stage of labour may provide several possible benefits; however, there may be an increased risk of blood loss greater than 500 ml. Women should be encouraged to give birth in the position they find most comfortable.»C. Jos tarvitaan auttavia toimenpiteitä, on ponnistaminen turvallisinta puoli-istuvassa asennossa sängyssä poikkipöydällä.
  • Aktiivisen ponnistusvaiheen pitkittymisen viitteellisenä rajana on ensisynnyttäjällä > 3 t ja uudelleensynnyttäjällä > 2 t. Synnytyksen pitkittymistä arvioitaessa tulee aikarajojen lisäksi huomioida yksilöllisesti synnyttäjän voimavarat, tarjoutuvan osan laskeutuminen ja sikiön vointi.
  • Usein arvio alatiesynnytyksen edellytyksistä tai operatiivisen alatiesynnytyksen (imukuppi) tarpeesta tehdään, jos aktiivinen ponnistusvaihe kestää > 1–1.5 t.
  • Riskitekijöitä pitkittyneelle ponnistusvaiheelle ovat mm. ensisynnyttäjyys, äidin lihavuus, sikiön koko, tarjontavirhe ja tarjoutuvan osan sijainti tavallista korkeammalla lantiossa ponnistusvaiheen alkaessa.
  • Myös veteen synnyttäminen on useimmissa synnytyssairaaloissa mahdollista täysiaikaisissa yksisikiöisissä raskauksissa, joissa raskauden ja synnytyksen kulku ovat olleet normaalit eikä vasta-aiheita vesisynnytykselle synnytyssairaalan kriteerien mukaan ole.
    • Synnyttäjän ja sikiön vointia seurataan samoin periaattein kuin tavallisessakin synnytyksessä.

3. Jälkeisvaihe (III vaihe) evd

  • Istukka ja kalvot syntyvät.
  • Istukan irtoamiseksi ja synnytyksen jälkeisen verenvuodon ehkäisemiseksi lapsen synnyttyä äidille annetaan rutiininomaisesti oksitosiinia lihakseen.
  • Supistukset irrottavat istukan tavallisesti 5–10 min:ssa.
    • Istukka ja kalvot poistetaan vetämällä kevyesti napanuorasta ja painamalla kohtua äidin vatsan päältä.
    • Istukan irtoamista voidaan auttaa myös hieromalla kohtua.
  • Jos istukka ei ole irronnut tunnin kuluessa, kyseessä on poikkeava 3. vaihe, ja istukka voidaan joutua irrottamaan käsin leikkaussaliolosuhteissa.
  • Normaalin verenvuodon raja alatiesynnytyksessä on 500 ml.

Synnytystavat evd

  • Spontaani alatiesynnytys
    • Lähtökohtaisesti kätilö seuraa synnytyksen kulkua ja hoitaa synnytyksen, jos raskauden kulku on ollut normaali, raskaus on täysiaikainen, synnyttäjällä ei ole merkittäviä sairauksia, kyseessä on yksisikiöinen raskaus ja synnytys etenee säännönmukaisesti.
  • Avustettu alatiesynnytys (perätilan ulosautto < 1 %, imukuppisynnytys 10 %, pihtisynnytys ja muut alatieavusteiset synnytystoimenpiteet)
  • Keisarileikkaus 20 %

Synnytyksen käynnistäminen

Sikiön seuranta sairaalasynnytyksessä evd

Imukuppisynnytys evd

  • Imukuppisynnytyksen syyt: synnytyksen pysähtyminen, uhkaava sikiön hapenpuute tai äkillinen hätätilanne synnytyksen aikana kohdunsuun ollessa täysin auki
  • Imukuppimalleja on useampia: kova kuppi, silikonikuppi, kertakäyttöiset kupit.
  • Episiotomia tehdään yleensä, mutta se ei ole välttämätön.
  • Pihtisynnytykset ovat Suomessa harvinaisia.
    • Pihtien etuna on nopeus, ja niiden käyttö liittyy usein vaikeisiin ulosauttotilanteisiin.

Keisarileikkaus evd

  • N. puolet tehdään suunnitellusti ja puolet synnytyksen aikana, yleensä puudutusanestesiassa ns. Pfannenstiel-viillosta eli häpyluun yläpuolelle tehtävästä poikittaisesta viillosta.
  • Yleisimpiä keisarileikkauksen syitä ovat sikiö–lantio-epäsuhta, synnytyksen pysähtyminen, aiempi keisarileikkaus, sikiön uhkaava hapenpuute, äidin krooninen sairaus tai vaikea raskauskomplikaatio, perätila ja voimakas synnytyspelko.
  • Hätäkeisarileikkaus (n. 1 % synnytyksistä) suoritetaan yleisanestesiassa usein alakeskiviillosta, jotta lapsi saataisiin ulos mahdollisimman nopeasti.
  • Keisarileikkaukseen liittyy suurempi vakavien komplikaatioiden riski (laskimotukokset n. 2/1 000, verenvuoto 10 %, tulehdukset 14 %, vastasyntyneen hengitysvaikeudet) kuin alatiesynnytykseen «Caesarean delivery appears to increase the risk of severe maternal and neonatal morbidity and mortality in cephalic presentations.»B.
  • Mikrobilääkeprofylaksia suositellaan kaikkiin keisarileikkauksiin.
  • Tromboosiprofylaksina suositellaan pienimolekyylistä hepariinia riskisynnyttäjille.

Perätilasynnytys evd

Hartiadystokia

  • Tarkoittaa tilannetta, jossa lapsen pää on syntynyt, mutta hartioiden ulosautto on vaikea.
  • Yleisimpiä riskitekijöitä: suurikokoinen sikiö (> 4 500 g), äidin diabetes (itsenäinen riskitekijä) ja lihavuus, pitkittynyt synnytys, aiempi hartiadystokia
  • Hartiat autetaan ulos erityistoimenpitein, jotta lapselle ei tulisi olkapunosvauriota.

Kaksossynnytys

  • N. 60 % kaksosista syntyy ennenaikaisesti (< 37 raskausviikkoa), mikä vaikuttaa synnytystavan valintaan.
  • N. puolet kaksossynnytyksistä tapahtuu keisarileikkauksella.
  • Erityisesti ensimmäisenä tarjoutuvan A-sikiön tarjonta vaikuttaa synnytystavan valintaan.
  • Normaalisti edenneessä kaksosraskaudessa pyritään alatiesynnytykseen, jos A-kaksonen on raivotarjonnassa ja muut edellytykset alatiesynnytykselle ovat olemassa «There appears to be no clear benefit from planned caesarean section for term twin pregnancies with leading cephalic presentation compared with planned vaginal birth.»B.
  • A-kaksosen syntymän jälkeen B-sikiö joko tuetaan tai hän asettuu spontaanisti pitkittäistilaan. Tarvittaessa B-sikiön asettumista synnytyskanavaan voidaan ohjata ulkoisesti äidin vatsanpeitteiden päältä. Joissakin tilanteissa B-sikiön syntymistä voidaan joutua nopeuttamaan imukupilla sikiön ollessa raivotilassa tai ulosvedolla sikiön ollessa perätilassa.

Synnytyksen hoito, kun äidillä on veriteitse tarttuva infektio

  • Hepatiitti C ja B sekä HIV voivat tarttua synnytyksessä sikiöön ja teoreettisesti myös henkilökuntaan.
  • Hepatiitti ei vaikuta synnytystavan valintaan.
  • HIV-infektiossa synnytystapaan vaikuttaa äidin virusmäärä.
  • Synnytyksen aikana pyritään välttämään veri- ja eritekontaminaatioita.
  • Mahdollisuuksien mukaan vältetään kajoavia toimenpiteitä, kuten kalvojen puhkaisua tai elektrodin asettamista sikiön päähän tai imukuppisynnytystä.
  • Lapsi kylvetetään pian synnytyksen jälkeen ennen suojarokotuksia ja K-vitamiinin antoa.
  • Hepatiittia sairastavat synnyttäjät saavat imettää.
  • HIV-positiivisen äidin imettämistä ei suositella.

Polikliininen synnytys evd

  • Äitiä ja lasta seurataan synnytyssairaalassa vähintään 6 t.
  • Lastenlääkäri tutkii lapsen juuri ennen kotiuttamista ja uudelleen polikliinisesti esim. synnynnäisten sydänvikojen havaitsemiseksi 3–5 vrk:n kuluttua.
  • Polikliinisessä synnytyksessä on useampia kriteereitä liittyen äidin ja vastasyntyneen vointiin sekä synnytyksen kulkuun.
  • Suunniteltuja kotisynnytyksiä on Suomessa vuodessa yli 100 (153 vuonna 2024). Erityisesti vastasyntyneen voinnin turvaamiseksi Suomessa suositellaan synnytystä sairaalassa.
  • Suunnitelluissa kotisynnytyksissä on mukana kätilö itsenäisenä ammatinharjoittajana ja asiantuntijana, jos synnytyksessä tapahtuisi käänteitä, jotka vaativat äidin sairaalaan lähettämistä.

Synnytys sairaalan ulkopuolella

Ennenaikainen synnytys

  • Ennenaikaisuudella tarkoitetaan raskauden kestoa < 37+0 raskausviikkoa (5 % synnytyksistä).
  • Suomessa < 32+0 raskausviikon synnytykset suositellaan keskitettäviksi yliopistosairaaloihin.
  • Synnytystapaan vaikuttavat raskauden kesto, sikiöiden lukumäärä ja tarjonta sekä mahdolliset raskauskomplikaatiot.
  • Ks. myös «Uhkaava ennenaikainen synnytys»2.

Verinäytteet napanuorasta

  • Napanuoran verisuonista tutkitaan pH ja emäsylimäärä vastasyntyneen hyvinvoinnin tarkastamiseksi.
  • TSH-seulontaa varten otetaan sairaalassa napanuorasta verinäyte vastasyntyneen synnynnäisen kilpirauhasen vajaatoiminnan toteamiseksi. Myös sairaalan ulkopuolella tapahtuvissa synnytyksissä olisi hyvä saada napanuorasta verinäyte TSH:n tutkimiseksi.

K-vitamiini

Kirjallisuutta

  1. Intrapartum care. NICE guideline NG235. National Institute for Health and Care Excellence (NICE). Published: 29 September 2023. Last updated: 14 November 2025 (viitattu 16.12.2025). «www.nice.org.uk/guidance/ng235»1
  2. First and Second Stage Labor Management: ACOG Clinical Practice Guideline No. 8. Obstet Gynecol 2024;143(1):144-162. «PMID: 38096556»PubMed
  3. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Perinataalitilasto – synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet 2024. «https://thl.fi/documents/155392151/190160556/Perinataalitilasto_2024_Liitetaulukot.pdf/a6312ae3-e682-e9fb-67ea-21d0198e84c4/Perinataalitilasto_2024_Liitetaulukot.pdf?t=1759400816075»2
  4. Wright A, Nassar AH, Visser G ym. FIGO good clinical practice paper: management of the second stage of labor. Int J Gynaecol Obstet 2021;152(2):172-181. «PMID: 33340411»PubMed
  5. Obstetric care consensus no. 1: safe prevention of the primary cesarean delivery. Obstet Gynecol 2014;123(3):693-711. «PMID: 24553167»PubMed
  6. Overview of HIV, Viral Hepatitis, STD, & TB During Pregnancy. CDC Centers for disease control and prevention. «https://www.cdc.gov/pregnancy-hiv-std-tb-hepatitis/about/index.html»3
  7. Pallasmaa N. Cesarean section – Short term maternal complications related to the mode of delivery. Väitöskirja. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja D, Medica – Odontologica: 1119. Turun yliopisto 2014. «https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/96742/AnnalesD1119Pallasmaa.pdf?sequence=2&isAllowed=y»4