| Potilaalle annetaan tehtäväksi havainnoida itseään, esim. haitalliseksi kokemaansa tunnetta tai toistuvaa ongelmakäyttäytymistä. Hän kirjaa havainnot ja kirjaukset käydään läpi terapiatapaamisen alussa. |
| Potilas oppii arvioimaan ja muotoilemaan uudelleen ongelmatilanteissa esiintyviä johtopäätöksiä ja ajattelutapoja (esim. ”minusta ei ole mihinkään”). Sokraattisen menetelmän avulla potilas oppii tunnistamaan ja kyseenalaistamaan ajattelussaan olevia vääristymiä (kuten mustavalkoajattelua tai vääriä yleistyksiä), jotka ovat vaikeuttaneet tehokasta käyttäytymistä ja emotionaalista säätelyä. Usein käytettyjä kysymyksiä ovat ”Mitä ajattelit sillä hetkellä?”, ”Millä muulla tavalla voisit ajatella tästä asiasta?”, ”Mitä tämä merkitsee sinulle?” tai ”Mistä tiedät, että asia on juuri noin”? |
| Tunnistetaan ulkoiset ja sisäiset tekijät, jotka ovat laukaisseet ongelmakäyttäytymisen joko suoraan tai välillisesti ja ylläpitäneet sitä, kuten haavoittuvuustekijät (esim. univaje), laukaisevat tekijät, välilliset tekijät (ajatukset, tunteet, teot), sekä pitkän ja lyhyen aikavälin seuraukset. Analyysissa on tärkeä taitojen ja ongelmaratkaisun lomittaminen, jotta potilas saisi samalla tietoa miten toimia vastaavassa tilanteessa tulevaisuudessa. |
| Potilas päättää toimia päinvastoin kuin mitä uskomus sanoo, esim. hän menee kutsuille ja avaa keskustelun toisen vieraan kanssa vaikka uskoo voimakkaasti, että ”kaikki tulevat nauramaan minulle, jos punastun”. |
| Itsehallintamenetelmä, jota käytetään hermoston, etenkin autonomisen hermoston välittämien emotionaalisten ja stressiongelmien hoitoon (esim. jännityspäänsärky, nukahtamisvaikeudet) |
| Altistusharjoituksiin liitetään usein pakko-oireiden hoidossa reagoinnin ehkäisyä, jonka avulla potilas pyrkii terapeutin rohkaisemana estämään ahdistavassa tai pelottavassa tilanteessa aiemmin esiintynyttä välttämiskäyttäytymistään. Menetelmä antaa potilaalle kokemuksen ahdistuksen väistymisestä ilman välttämiskäyttäytymistä. |
| Jos esim. paniikkikohtauksiin liittyy välttämiskäyttäytymistä, on tärkeää vähitellen altistua pelkoa aiheuttaviin tilanteisiin. Kognitiivisiin menetelmiin on usein hyödyllistä yhdistää myös hengitys- ja rentoutumisharjoittelua paniikkikohtausten fyysisten oireiden hallinnan lisäämiseksi. Lisäksi usein käsitellään paniikkioireiden alkamiseen liittyneitä elämäntilanteita ja kehityshistorian merkitystä oireiden synnyssä. |
| Potilas oppii näiden avulla sosiaalisia valmiuksia ja taitoja, kuten puolensa pitämistä ja asioiden pyytämistä. Käyttäytymiskokeilut ovat yksi tehokkaimmista tavoista muuttaa haitallisia uskomuksia. Kokeilemalla uutta käyttäytymistä ja havainnoimalla sen seuraamuksia potilas saa välitöntä, suoraa ja konkreettista näyttöä haitallisia uskomuksia vastaan tai hän voi saada tukea uuden myönteisemmän uskomuksen puolesta. |
| Ympäristön säätely: vaikutetaan toivottuun käyttäytymiseen muuttamalla sitä edeltäviä tapahtumia tai tilanteita ja mahdollisuuksia ei-toivotun käyttäytymisen vahvistumiseen eli muokataan ympäristö siten, että se vahvistaa toivottua käyttäytymistä ja tekee ei-toivottavan käyttäytymisen vähemmän todennäköiseksi. |
| Tarkkaavaisuus- ja tietoisuustaitojen oppiminen, mindfulness |
| Potilas autetaan oivaltamaan, mitkä osa-alueet hänen elämässään vaikuttavat huonosti toimivilta ja miten näitä puutteita voitaisiin käyttäytymisen aktivoinnilla poistaa. Terapeutti valmentaa ja rohkaisee potilasta aktiivisuuteen ja muokkaa samalla kognitioita jotka heittävät ”hiekkaa rattaisiin”, kuten ”Ei tästä ole mitään hyötyä”. Tähän kuuluu myös esim. positiivisten tapahtumien allakointia sekä viikko-ohjelman tasapainottamista velvoitteiden ja mielihyvän suhteen. |
| Potilaan halua tarkoituksenmukaisempaan käyttäytymiseen lisätään käsittelemällä vahvistussuhteita, jotka liittyvät sekä epätoivottuihin että toivottuihin käyttäytymisiin (esim. hankalaa käyttäytymistä ei palkita tai vahvisteta empaattisella kriisikeskustelulla ja rakentavaa käyttäytymistä ei ignoreerata). |
