Takaisin Tulosta

Kaksoisdiagnoosi (mielenterveys- ja päihdehäiriö)

Lääkärin käsikirja

26.4.2024 • Viimeisin muutos 26.4.2024

Mauri Aalto

Keskeistä

Kaksoisdiagnoosissa potilaalla on päihdehäiriön (riippuvuus tai haitallinen käyttö) lisäksi vähintään yksi samanaikainen muu mielenterveyden häiriö, joka ei yksin johdu päihteiden välittömistä vaikutuksista (päihtymys ja vieroitusoireet).
Potilaan päihdekäyttö voi vaikuttaa hänen psyykkiseen oireeseensa eri tavoin. Päihdekäyttö voi
- aiheuttaa psyykkisen oireen
- pahentaa psyykkistä oiretta
- lievittää psyykkistä oiretta
- olla vaikuttamatta psyykkiseen oireeseen.
Potilaan eri psyykkisten oireiden suhde päihdekäyttöön ei välttämättä ole samanlainen.
Kaksoisdiagnoosipotilaan psyykkiset oireet eivät häviä pitkänkään raittiuden seurauksena.

N. 40–60 %:lla vaikeata mielenterveyden häiriötä potevista on jossakin elämänsä vaiheessa päihdehäiriö.
N. 25–35 %:lla vaikeata mielenterveyden häiriötä potevista on ajankohtaisesti päihdehäiriö.
Päihdehäiriö ja muut mielenterveyden häiriöt lisäävät toistensa todennäköisyyttä ja niiden samanaikaisuutta ei selitä yksin sattuma. Tämä puoltaa sitä, että hoidossa molempia häiriötä tarkastellaan kokonaisuutena.

Koska päihteiden käyttö väestössä ja psykiatrisilla potilailla on yleistä, jokaisen psyykkisiä oireita potevan perustutkimukseen kuuluu päihteiden käytön selvittäminen «Päihteiden käytön tunnistaminen»1.
Jos potilaalla on hoitoon hakeutuessa sekä päihteiden käyttöä että psyykkisiä oireita, tavoitteena on selvittää, johtuvatko psyykkiset oireet päihteistä vai eivät.
Päihdehäiriö voi kehittyä myös mielenterveyden häiriön toteamisen jälkeen, ja tavoitteena on tunnistaa kehittymässä oleva päihdehäiriö ajoissa ja aloittaa sen hoito mahdollisimman pian. Tämän takia päihteiden käyttöä tulee selvittää psykiatrisen potilaan hoidon aikana toistuvasti, vaikka aiemmin päihteiden liikakäyttöä ei olisi ollutkaan.

Päihdehäiriön seulonta ja tunnistaminen toteutetaan kuten muissakin potilasryhmissä «Päihteiden käytön tunnistaminen»1.
Jos seulonta tai päihteiden käytön selvittäminen kohdistetaan vain niihin, joilla on päihdehäiriöön viittaavia löydöksiä tai merkintöjä potilaskertomuksessa, jää iso osa päihteitä liikaa käyttävistä tunnistamatta. Tunnistamatta jäävät pääasiassa juuri ne, joilla päihdehäiriö on vasta alussa ja joiden hoitovaste olisi hyvä.
Huono sitoutuminen mielenterveyden häiriön hoitoon tai hoitovasteen puute voi liittyä päihteisiin.
Kun potilaalla on hoitoon hakeutuessa sekä runsasta päihteiden käyttöä että psyykkisiä oireita, kaksoisdiagnoosista ei välttämättä voida varmistua heti hoitosuhteen alussa, vaan tarvitaan riittävän pitkä seuranta-aika.
Kaksoisdiagnoosiin viittaavat seuraavat asiat:
- psyykkisiä oireita esiintyy riittävän pitkän raittiuden jälkeenkin (ainakin 4 viikkoa)
- psyykkiset oireet ovat alkaneet ennen runsasta päihdekäyttöä
- käytetty päihde ei yleensä aiheuta todettua psyykkistä oiretta.

Kaksoisdiagnoosipotilaan päihdekäyttöä ja psyykkisiä oireita tarkastellaan kokonaisuutena.
Ainakin vaikeissa kaksoisdiagnooseissa päästään parhaaseen hoitotulokseen, kun mielenterveyden häiriön ja päihdehäiriön hoito toteutetaan integroidusti eli saman hoitotahon toimesta.
Hoito-ote on molempien häiriöiden osalta pitkäjänteinen.
Kaksoisdiagnoosin hoitoon liittyen on olemassa vain vähän spesifistä tutkimustietoa. Hoidossa käytetään pääasiassa samoja näyttöön perustuvia menetelmiä kuin niillä, joilla on vain yksi diagnoosi. Päihdehoitoina käytetään lyhytneuvontaa «Alkoholin riskikuluttajan lyhytneuvonta»2 sekä lääke- ja psykososiaalisia hoitoja «Alkoholin vieroitusoireiden hoito»3 «Alkoholiriippuvuuden lääkehoito»4 «Bentsodiatsepiinien pitkäaikainen käyttö ja vieroitus»5 «Huumeongelmaisen hoito»6 «Any one psychosocial treatment may not be more beneficial over another to reduce substance use (or improve mental state) by people with serious mental illnesses.»C.
Hoidoista on apua. Kaksoisdiagnoosissa sekä psyykkisen häiriön että päihdehäiriön ennuste on huonompi kuin näiden erikseen. Tämä liittyy ilmeisesti lähtötilanteessa olevaan vaikeampaan oirekuvaan eikä niinkään huonompaan hoitovasteeseen.