Takaisin Tulosta

Koukkumatotauti

Lääkärin käsikirja
5.11.2021 • Viimeisin muutos 5.11.2021
Anu Kantele

Aiheuttajat

  • Ancylostoma duodenale eli vanhan maailman koukkumato tai Necator americanus eli uuden maailman koukkumato
    • Kuuluvat sukkulamatoihin.
  • Koirien koukkumato, Ancylostoma ceylanicum, voi aiheuttaa samanlaisen taudin ja on paikoitellen yleinen myös ihmisellä.

Esiintyminen

  • Trooppisten ja subtrooppisten maiden tavallisin matotauti, endeeminen myös Etelä-Euroopassa
    • A. duodenale: Välimeren maat, Iran, Intia, Pakistan, Kauko-Itä
    • N. americanus: Pohjois- ja Etelä-Amerikka, Väli-Amerikka, Indonesia, Tyynenmeren saaret, osa Intiaa
    • A. ceylanicum: Intia, Kaakkois-Aasia, trooppinen Australia, Tyynellämerellä Melanesian saaret
  • Tartunnan saaneita arvioidaan olevan yli 500 miljoonaa. Koukkumatotartuntoja todetaan Suomessa tuonti-infektioina.

Tartunta

  • Aikuiset madot elävät ohutsuolessa. Munat joutuvat ulosteen mukana maaperään. Siellä niistä vapautuu toukkia, jotka tunkeutuvat ehjän ihon läpi yleensä jalkojen alueelta. Kasvisravinnossa olevat toukat voivat tunkeutua myös suun limakalvon läpi.
  • Elimistöön päässet toukat kulkeutuvat veren mukana sydämen kautta keuhkoihin. Ne tunkeutuvat verenkierrosta keuhkoalveoleihin n. 8–21 päivän kuluttua infektiosta ja kiipeävät hengitysteitä pitkin nieluun, ja lopulta ne niellään. Ne kehittyvät ohutsuolessa aikuisiksi madoiksi, jotka kiinnittyvät suolen seinämään ja aiheuttavat limakalvon verenvuotoa. Madot kuolevat lääkitsemättömällä potilaalla yleensä 1–2 v:ssa.
  • A. duodenale voi päästä elimistöön myös suun kautta.

Oireet

  • Yleensä oireeton. Toukkien tunkeuduttua ihon läpi voi esiintyä paikallista kutinaa ja ihottumaa. Vaellusvaiheessa havaitaan joskus vähäistä yskää tai nieluärsytystä, harvemmin astman kaltaisia oireita, keuhkoinfiltraatteja ja eosinofiliaa.
  • Matojen asetuttua ohutsuoleen voi esiintyä pohjukaissuolihaavan oireita muistuttavaa polttavaa ylävatsakipua tai ajoittaista ripulia tai oksentelua ja pahoinvointia. Tärkein infektion seuraus on anemia.

Diagnoosi, hoito ja ehkäisy

  • Munien osoittaminen ulosteesta (F-Para-O). Munia löytyy ulosteesta vasta viikkojen kuluttua tartunnasta (N. americanus 8 viikkoa; A. duodenale 38 viikkoa).
  • Huom.! Nykyisin käytössä oleva parasiittien nukleiinihappojen osoitustesti (F-ParaNhO) ei sovellu matotautien diagnostiikkaan, sillä se kattaa vain alkueläimiä.
  • Hoitona käytetään mebendatsolia, aikuisille ja yli kaksivuotiaille lapsille 100 mg × 2 × 3 vrk.
    • Mebendatsoli (Vermox®) on määräaikainen erityislupavalmiste (voidaan määrätä tavallisella lääkemääräyksellä).
  • Vaihtoehto on albendatsoli 400 mg × 1 × 3 vrk tyhjään vatsaan (alle kaksivuotiaille lapsille 200 mg × 1 × 3 vrk). Albendatsolin teho on jonkin verran parempi kuin mebendatsolin.
    • Albendatsoli on erityislupavalmiste.
  • Mebendatsolia tai albendatsolia ei tule käyttää raskauden tai ainakaan sen ensikolmanneksen aikana, joskaan haitallisuudesta sikiölle ei ole näyttöä. Imetyksen aikana niitä voidaan käyttää.
  • Hoidon onnistuminen kontrolloidaan 3 viikon kuluttua ulostenäytteellä.
  • Lääkehoito on tehokas. Uusintainfektiot ovat yleisiä endeemisillä alueilla.
  • Ehkäisyn kulmakiviä ovat hyvä käymälähygienia, kenkien käyttö, puhdas juomavesi ja ruoka sekä tartunnan saaneiden hoitaminen.