Trikuriaasi
Lääkärin käsikirja
5.11.2021 • Viimeisin muutos 5.11.2021
Aiheuttaja
- Trichuris trichiura eli piiskamato, n. 30–50 mm:n pituinen sukkulamato
Esiintyminen
- Tavallinen kaikkialla tropiikissa ja subtropiikissa. Maailmassa on lähes 800 miljoonaa piiskamadon kantajaa.
- Kihomatojen jälkeen toiseksi yleisin suolistomatolöydös Suomessa
Tartunta
- Aikuiset madot elävät paksusuolessa. Munat joutuvat ulosteen mukana maaperään. Tartunta saadaan syömällä tai juomalla tartuttamiskykyisiä munia. Koska munat tarvitsevat elimistön ulkopuolella 2–3 viikon kypsymisajan, tartunta saadaan tavallisimmin ihmisulosteella lannoitetuista vihanneksista tai ulosteen saastuttamasta pintavedestä.
Oireet ja diagnoosi
- Tartunta jää yleensä oireettomaksi. Jos matoja on runsaasti, voi etenkin lapsilla esiintyä vatsavaivoja, anemiaa ja laihtumista.
- Diagnoosi perustuu madon munien löytymiseen ulosteesta (F-Para-O).
Hoito ja ehkäisy
- Hoitona käytetään aikuisille ja yli kaksivuotiaille lapsille mebendatsolia 100 mg × 2 × 3 vrk.
- Mebendatsoli (Vermox®) on määräaikainen erityislupavalmiste (voidaan määrätä tavallisella lääkemääräyksellä).
- Vaihtoehtona on albendatsoli 400 mg × 1 × 3 vrk (1–2-vuotiaille lapsille 200 mg) tai mebendatsoli + ivermektiini (200 µg/kg × 1 × 3 vrk; ei suositella alle 15 kg painaville).
- Mebendatsolia tai albendatsolia ei tule käyttää raskauden tai ainakaan sen ensikolmanneksen aikana, joskaan haitallisuudesta sikiölle ei ole näyttöä. Imetyksen aikana niitä voidaan käyttää. Ivermektiinin raskaudenaikaisesta käytöstä on rajallisesti tietoa, ja sitä tulee käyttää vain painavin perustein.
- Hoidon onnistuminen kontrolloidaan 3 viikon kuluttua ulostenäytteellä.
- Lääkehoito on tehokas. Endeemisillä alueilla asuvilla toistuvat tartunnat ovat tavallisia.
- Trikuriaasia ehkäistään huolehtimalla käymälähygieniasta ja vihannesten ja juuresten pesusta sekä hoitamalla tartunnan saaneet.
