Filariaasit
Lääkärin käsikirja
17.1.2022 • Viimeisin muutos 6.9.2016
Sakari Jokiranta ja Anu Kantele
Keskeistä
- Ihmisen filariaasit ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä trooppisia tauteja.
- Jotkin zoonoottiset filariaasit voivat tarttua ihmiseen myös tropiikkia viileämmillä ilmastovyöhykkeillä, esim. Etelä-Euroopassa. Yhteistä filariaaseille on tartunnan saaminen infektoituneen hyönteisen piston seurauksena.
- Tartunnan aiheuttaneista toukista kehittyy ihmisen elimistössä aikuisia matoja, jotka voivat elää lajista riippuen eri kudoksissa ja aiheuttaa erityyppisiä tauteja.
Lymfaattiset filariaasit evd
- Lymfaattista filariaasia aiheuttaa pääasiassa kaksi trooppista filarialajia, Brugia malayi ja Wuchereria bancrofti. Oireita aiheuttavan infektion saaminen edellyttää yleensä pitkää, pääsääntöisesti vuosia kestävää oleskelua endeemisellä alueella.
- Aikuiset madot elävät imuteissä ja oireet ovat seurausta matojen aiheuttaman imusolmuke- tai imutiefibroosin aiheuttamasta imunestekierron häiriintymisestä.
- Ensimmäiset oireet ovat toistuvat kuumeiset imusuoni- ja imusolmuketulehdukset, useimmiten raajoissa.
- Vuosien kuluessa kehittyy imuteiden tukoksista johtuvia oireita ja kroonisia imusolmukesuurentumia. Tyypillinen oire on raajan pitkäaikainen turpoaminen. Myös esim. kivespussin jättimäistä turvotusta tavataan. Turvotuksen jatkuttua pitkään kudoksen rakennemuutos jää pysyväksi; tällöin puhutaan elefantiaasista.
- Eosinofilia on tavallista. Pitkään jatkuneessa infektiossa voidaan röntgenkuvissa havaita infektioalueella kalkkeutumia.
- Spesifinen diagnoosi perustuu pienten filariatoukkien, mikrofilarioiden, osoittamiseen yöaikaan otetusta verinäytteestä (B-Mifi). Jos eosinofiliapotilaalla epäillään matoinfektiota ilman selkeitä tiettyyn matoinfektioon viittaavia piirteitä, on ensisijaisena tutkimuksena serologinen matovasta-aineiden seulontatutkimus (S-MatoAb), jossa voidaan havaita myös filariavasta-aineet.
- Lymfaattisen filariaasin hoito on lääkkeellinen, elefantiaasissa tarvittaessa kirurginen.
- Suomessa hoito on keskitetty yliopistosairaaloihin.
Jokisokeus
- Jokisokeutta aiheuttaa Onchocerca volvulus. Tautia esiintyy lähinnä paikoin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, mutta vähäisessä määrin muuallakin. Infektion aiheuttaman sokeuden esiintyvyys on laskenut WHO:n hoitokampanjan seurauksena.
- Tartunta saadaan Simulium-suvun mäkärien puremien kautta. Kliinisen taudin kehittymiseen puremia tarvitaan toistuvasti.
- Tartunnan jälkeen toukista kehittyvät aikuiset madot muodostavat ihonalaiskudokseen paukaman, jossa ne pariutuvat ja tuottavat runsaasti ihonalaiskudokseen vapautuvia mikrofilarioita.
- Oireina ovat kutina ja ihonalaiset paukamat. Infektion jatkuessa potilas voi vähitellen sokeutua silmään kulkeutuneiden mikrofilarioiden aiheuttaman tulehdusreaktion vuoksi.
- Spesifi diagnoosi perustuu ohuen iholeikkeen (skin snip) välittömään mikroskooppiseen tarkasteluun (-OnchO).
- Hoito on lääkkeellinen. Mikrofilarioiden tuhoaminen lääkehoidolla (ivermektiini) onnistuu helposti, kun taas aikuinen mato on varsin hoitoresistentti. Mikrofilarioihin kohdistuva vuosittainen lääkehoito kuitenkin estää sokeutumisen.
- Suomessa hoito on keskitetty yliopistosairaaloihin.
Loiaasi
- Loiaasia aiheuttaa Loa loa, jota esiintyy erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Tässä filariaasissa aikuiset madot vaeltavat jatkuvasti ihonalaiskudoksessa ja tuottavat siellä mikrofilarioita.
- Tyypilliset oireet ovat kutina ja silmän sidekalvolla ohimenevästi havaittava vaeltava aikuinen mato.
- Diagnoosi perustuu mikrofilarioiden osoittamiseen keskipäivän aikaan otetusta verinäytteestä.
- Ennuste on hyvä.
- Hoito on keskitetty yliopistosairaaloihin.
