Endeemiset syvät sieni-infektiot

Aiheuttaja ja tarttuminen

• Histoplasmoosi on Histoplasma capsulatumin aiheuttama sienitauti, joka tarttuu ihmiseen hengitysteitse pöllyävien sieni-itiöiden levittämänä lintujen tai lepakkojen ulosteen saastuttamasta maaperästä tai luolista.

Esiintyminen

• Histoplasmoosia esiintyy lähes kaikkialla maapallolla, eniten Yhdysvalloissa Mississippin–Missourin–Ohion alueella, melko runsaasti Keski- ja Etelä-Amerikassa, Länsi-Afrikassa, Australiassa ja Aasiassa (Intia ja Malesia). Euroopassa histoplasmoosi on harvinainen, mutta tautia on tavattu pienellä alueella Pohjois-Italiassa.

Merkitys Suomessa

• Mahdollinen endeemisillä alueilla asuvilla, mutta myös lyhyen turistimatkan jälkeen
• Muutamia tapauksia on todettu matkailijoilla.

Oireet

• Yleensä tartunta on oireeton.
• Itämisaika 8–18 vrk
• Yskä, kuume, päänsärky, rintakipu, väsymys
• Thorax-kuvassa nodulaarisia tiivistymiä; keuhkoportin ja välikarsinan imusolmukkeet saattavat suurentua. Voi muistuttaa myös bakteeripneumoniaa tai aiheuttaa tuumorimaisen histoplasmooman.
• Disseminoitunut histoplasmoosi vaihtelee äkillisestä, kuolemaan johtavasta taudista krooniseen, puuskittaiseen sairauteen. Potilaalla voi tällöin esiintyä kuumeilun lisäksi laihtumista, pahoinvointia ja vatsavaivoja.
• Disseminoituneelle tautimuodolle altistavat erityisesti immuunipuutostilat, kuten AIDS, elinsiirrot, solusalpaajahoidot ja veritaudit.

Diagnoosi

• Kuvantamistutkimusten löydökset ovat taudille tyypillisiä.
• Diagnostiikassa käytetään ysköksen, BAL-näytteen tai biopsianäytteen mikroskopointia ja sieniviljelyä, sienten nukleiinihapon osoitusta (-SienNhO eli PCR-testi) sekä vasta-aineiden määritystä.
• Antigeeninmääritys on mahdollista, mutta ei rutiinikäytössä.
• Koepalan histologia (granulomatoottinen tulehdus) voi johtaa diagnoosiin.
• Jos histoplasmoosia epäillään, sienilaboratoriota on syytä informoida näytteistä etukäteen, koska tartuntoja laboratoriohenkilökuntaan on kuvattu, ja viljely voi kestää jopa viikkoja.

Erotusdiagnoosi

• Muiden sienitautien lisäksi tärkeitä erotusdiagnostisia vaihtoehtoja akuutissa histoplasmoosissa ovat mykoplasman, keuhkoklamydian ja legionellan aiheuttamat keuhkokuumeet ja taudin kroonisessa muodossa tuberkuloosi ja sarkoidoosi.

Hoito

• Useimmat akuuttiin histoplasmoosiin sairastuneet toipuvat 4–6 viikossa eivätkä tarvitse hoitoa.
• Pitkään oireileville voidaan antaa itrakonatsolia 200 mg kerran tai kahdesti päivässä vähintään 6–12 viikkoa.
• Jos potilaalla on vaikea, akuutti, happivajausta aiheuttava tauti, hänelle annetaan amfoterisiini B:tä ja jatkoksi itrakonatsolia.
• Etenevää, disseminoitunutta histoplasmoosia sairastavia on syytä hoitaa sienilääkkeillä jopa vuoden ajan. Itrakonatsoli näyttäisi tehoavan histoplasmoosiin vorikonatsolia paremmin. Posakonatsolilla ja isavukonatsolilla näyttäisi kontrolloimattomissa potilastutkimuksissa olevan jonkin verran tehoa yleistyneen histoplasmoosin hoidossa.
• Metyyliprednisolonia (huom. ei samanaikaisesti itrakonatsolin kanssa yhteisvaikutuksen takia) suositellaan alkuvaiheessa 1–2 viikoksi potilaille, joilla on happivajausta.

Ehkäisy

• Endeemisille alueille matkustamisen välttäminen

Aiheuttaja ja tarttuminen

Esiintyminen

• Kokkidioidomykoosi on endeeminen kuumilla ja kuivilla alueilla Pohjois-Amerikassa (Kalifornia, Arizona, Yhdysvaltojen lounaisosat) ja Etelä-Amerikassa.
• Valtaosa blastomykoosi-infektioista todetaan Yhdysvalloissa. Hajanaisia tapauksia on raportoitu myös Meksikosta, Etelä-Amerikasta, Lähi-Idästä ja Intiasta.
• Parakokkidioidomykoosia esiintyy trooppisessa ja subtrooppisessa latinalaisessa Amerikassa.

Merkitys Suomessa

• Mahdollisia etenkin endeemisillä alueilla pitkään oleskelleilla. Yksittäisiä tapauksia on todettu.

Oireet

• Kokkidioidomykoosin itämisaika on 1–3 viikkoa, blastomykoosin ad 3 kk. Parakokkidioidomykoosin oireet saattavat ilmetä hyvin pitkän ajan, jopa kymmenien vuosien kuluttua tartunnasta.
• Infektiot ovat hyvin usein oireettomia.
• Kokkidioidomykoosissa ja blastomykoosissa akuutit oireet vaihtelevat flunssan kaltaisesta tilasta keuhkokuumeeseen. Keuhkojen lisäksi oireita voi esiintyä hyvin monella alueella:
  • iho: makulopapulaarinen ihottuma, erythema multiforme, erythema nodosum
  • tuki- ja liikuntaelimet: synoviitti, luuston arkuus, osteomyeliitti
  • keskushermosto: meningiitti, hydrokefalus
  • yleiset: lymfadenopatia, vatsan arkuus ja resistenssit.
• Parakokkidioidomykoosissa taudinkulku on subakuutti yleensä nuorilla ja immuunivajauksesta kärsivillä potilailla. Sairaus on yleisempi aikuisilla, ja sen taudinkulku on krooninen. Yleisimmin oireet tulevat hengitysteiden alueelta, mutta muiden sieni-infektioiden tapaan oireita voi esiintyä myös mm. iholla, limakalvoilla ja luustossa.

Diagnoosi

• Diagnostiikka kuten histoplasmoosissa «»1
• Sieniviljelynäytteistä on syytä informoida laboratoriota etukäteen, koska tartuntoja laboratorion työntekijöihin on kuvattu.