Takaisin Tulosta

Kivessyöpä

Lääkärin käsikirja
16.7.2025 • Viimeisin muutos 16.7.2025
Mika Raitanen

Keskeistä

  • Kaikkia kiveksensisäisiä palpoitavia muutoksia on pidettävä kivessyöpänä, kunnes toisin on osoitettu.
  • Kaikukuvauksen herkkyys on lähes 100 %. Se tulee tehdä, jos epäillään kiinteää kasvainta tai jos kliininen arvio kivespussin resistenssistä jää epävarmaksi.
  • Kudosnäytteen otto kivespussin läpi on syöpäepäilyssä kielletty.
  • Kivessyövän ennuste on hyvä. 5 v:n elossaololuku on 95 %.
  • Kivesten omaehtoinen tutkiminen on tärkeää erityisesti riskiryhmään kuuluville. Riskiryhmään kuuluvat ne, joiden isällä tai veljellä on todettu kivessyöpä tai joilta on hoidettu laskeutumaton kives.

Epidemiologia

  • Kivessyöpä on suhteellisen harvinainen (1–1.5 % kaikista miesten syövistä), mutta nuorten 15–35-vuotiaiden miesten yleisin syöpä. Vuonna 2022 Suomessa todettiin 150 uutta tapausta. Ilmaantuvuus kasvoi voimakkaasti 1980-luvulta lähtien, mutta kasvu taittui 2010-luvulla.
  • Kivessyövän riskitekijöitä ovat piilokiveksisyys ja perintötekijät.
  • Yli 90 % kivessyövistä on lähtöisin sukusoluja tuottavasta solukosta. Nämä ns. sukusolukasvaimet jaetaan histologisesti kahteen pääryhmään: seminoomiin ja muihin sukusolukasvaimiin, joita kutsutaan ei-seminoomiksi.

Oireet ja löydökset

  • Yleisin syy hoitoon hakeutumiseen on toisen kiveksen suureneminen.
  • Joka viides kivessyöpäpotilas hakeutuu hoitoon kiveskivun vuoksi, ja n. 10 %:lla oireet johtuvat etäpesäkkeistä. Näitä oireita ovat selkä- ja vatsakipu, hengenahdistus ja veriyskä. Gynekomastiaa esiintyy n. 5 %:lla potilaista.
  • Kasvain tuntuu tyypillisesti kiinteänä tai kumimaisena resistenssinä kiveksen sisällä.
  • Ensisijainen kuvantamistutkimus on kivespussin kaikukuvaus. Kiveksen mikrokalkit eivät nykykäsityksen mukaan lisää kivessyövän riskiä. Kivespussin läpivalaisu taskulampulla on avuksi erotettaessa valoa läpäisemätöntä syöpäkasvainta hydro- ja spermatoseelestä.
  • Tietokonetomografian herkkyys etäpesäkkeiden osoittamisessa on hyvä, ja se tehdään levinneisyystutkimuksena kaikille potilaille.
  • Kivessyöpään on olemassa merkkiaineita (alfafetoproteiini, istukkagonadotropiini ja laktaattidehydrogenaasi), joista on apua diagnostiikassa ja seurannassa. Normaalit merkkiainepitoisuudet eivät kuitenkaan poissulje kivessyövän mahdollisuutta, minkä vuoksi niiden mittaaminen perusterveydenhuollossa on usein tarpeetonta.

Hoito

  • Siemennesteen laatu voi olla heikentynyt jo toteamishetkellä. Myös hoidot voivat heikentää sitä, joten perheenlisäystä suunnitteleville potilaille tulee tarjota mahdollisuus siittiöiden talteenottoon ennen hoitojen aloitusta.
  • Kivessyövän ensivaiheen hoito on nivusviillosta tehtävä kiveksen ja siemennuoran poisto. Poistettu kives voidaan korvata proteesilla.
  • Levinneisyysasteen mukaan leikkaukseen liitetään tarvittaessa säde- ja solunsalpaajahoito, retroperitoneaalisten imusolmukkeiden poisto tai niiden yhdistelmä.
  • Kivekseen rajoittuneessa taudissa pyritään lisähoitoja välttämään. Taudin mahdollisesti uusiessa saavutetaan onkologisella hoidolla yhtä hyvät tulokset kuin välittömällä liitännäishoidolla.

Seuranta

  • Seurannan perustana ovat kliininen tutkimus, johon kuuluvat imusolmukealueiden ja vatsan palpaatio sekä merkkiaineiden määritys. Kuvantamistutkimuksista tärkein on TT, minkä vuoksi seuranta toteutetaan pääsääntöisesti sairaaloissa.
  • Seurantaohjelma riippuu kasvaintyypistä, merkkiainepitoisuuksista ja annetusta lisähoidosta.
  • Taudin uusiutuessakin ennuste on yleensä hyvä.

Kirjallisuutta

  1. Chovanec M, Cheng L. Advances in diagnosis and treatment of testicular cancer. BMJ 2022;379():e070499 «PMID: 36442868»PubMed
  2. Pierorazio PM, Albers P, Black PC ym. Non-risk-adapted Surveillance for Stage I Testicular Cancer: Critical Review and Summary. Eur Urol 2018;73(6):899-907. «PMID: 29338978»PubMed
  3. Baird DC, Meyers GJ, Hu JS. Testicular Cancer: Diagnosis and Treatment. Am Fam Physician 2018;97(4):261-268 «PMID: 29671528»PubMed
  4. Laato M, Boström P. Kives- ja lisäkiveskasvaimet. Teoksessa: Taari K, Aaltomaa S, Nurmi M, Parpala T, Tammela T (toim.). Urologia. 3. painos. Kustannus Oy Duodecim 2013; s. 240-251. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/opk04590»1 (vaatii käyttäjätunnuksen).