Takaisin Tulosta

Munuaissyöpä

Lääkärin käsikirja
16.7.2025 • Viimeisin muutos 8.9.2025
Mika Raitanen

Ks. myös hoitosuositus Munuaissyövän lääkehoito «Munuaissyövän lääkehoito»1

Keskeistä

  • Munuaissyövistä suurin osa löytyy sattumalta vatsan kuvantamistutkimuksissa.
  • Tyypillisiä oireita ovat verivirtsaisuus, laihtuminen, kuumeilu ja kylkikipu.
  • Hypersedimentaatio, anemia ja mikroskooppinen verivirtsaisuus ovat tavallisia löydöksiä.
  • Leikkausmenetelmää valittaessa on tavoitteena terveen munuaiskudoksen säästäminen.
  • Seuranta suunnitellaan yksilöllisesti uusiutumisriski huomioiden.
  • Uudet lääkehoidot ovat parantaneet myös metastasoineen syövän ennustetta.

Epidemiologia

  • Vuonna 2022 Suomessa todettiin miehillä 643 ja naisilla 389 uutta munuaissyöpätapausta.
  • Munuaissyöpäkuolleisuus on vähentynyt. Vuoden kuluttua elossa on yli 80 % ja 5 v:n kuluttua lähes 70 % potilaista.
  • Tupakointi on tärkein munuaissyövän riskitekijä. Muita riskitekijöitä ovat lihavuus ja korkea verenpaine. Myös perinnöllisillä tekijöillä on vaikutusta.
  • N. 90 % munuaissyövistä on adenokarsinoomia.

Oireet ja löydökset

  • Suurin osa munuaissyövistä löytyy sattumalöydöksenä muiden syiden vuoksi tehdyissä kuvantamisissa.
  • Perinteinen kolmioire, kylkikipu, palpoituva resistenssi ja verivirtsaisuus, on nykyisin harvinainen.
  • Muita mahdollisia oireita ovat laihtuminen, kuumeilu ja väsymys.
  • Munuaissyöpä on yleinen hypersedimentaation aiheuttaja. Anemia ja mikroskooppinen verivirtsaisuus ovat tavallisia.

Tutkimukset

  • Kaikukuvaus on suositeltavin seulontatutkimus epäiltäessä munuaissyöpää.
  • Laboratoriotutkimukset: La, PVKT, Krea, AFOS ja U-KemSeul
  • Kasvainlöydös varmistetaan tavallisesti vartalon varjoainetehosteisella tietokonetomografialla (TT).
  • Kuvauksessa arvioidaan kasvaimen koko, sijainti, verisuonianatomia, toisen munuaisen kunto sekä mahdollinen leviäminen munuais- ja alaonttolaskimoon, imusolmukkeisiin, lisämunuaisiin tai maksaan.
  • TT tunnistaa syöpäkasvaimet yleensä hyvin. Hyvänlaatuiset onkosytooma ja osa angiomyolipoomista voivat olla vaikeita tulkita, ja silloin kasvaimen paksuneulanäytteestä on usein apua.
  • Histologinen varmistus biopsialla tulee ottaa aina ennen ablatiivisen (radiofrekvenssi- tai kryoablaatio) tai onkologisen hoidon aloitusta.

Hoito

  • Leikkaus on ainoa munuaissyövän kuratiivinen hoito.
  • Leikkausmenetelmä valitaan kasvaimen koon, sijainnin ja toisen puolen munuaisen kunnon perusteella.
    • Tavoitteena on säästää toimivaa munuaiskudosta mahdollisimman paljon, sillä se parantaa potilaan ennustetta.
    • Alle 4 cm:n kasvaimissa osaresektio on suositeltavin.
    • Munuaissyöpäkirurgiaa tekevissä yksiköissä tulisi olla valmius yksilölliseen menetelmävalintaan: osa- tai kokopoisto avoimesti tai laparoskooppisesti. Suurin osa leikkauksista tehdään nykyisin laparoskopiateitse.
    • Lisämunuainen voidaan yleensä säästää.
  • Suuren leikkausriskin potilailla voidaan käyttää vähemmän rasittavia hoitomuotoja: radiotaajuus-, mikroaalto-, laser- ja kryoablaatio.
  • Toteamisvaiheessa metastasoineen syövän hoito on palliatiivinen: munuaisen poisto ja/tai lääkehoidot. Pienen ja keskisuuren riskin metastasoineessa syövässä käytetään munuaisen poiston ja lääkehoidon yhdistelmää, mutta suuren riskin metastasoineessa syövässä munuaisen poistosta ei ole hyötyä.
    • Suurin lääkeryhmä on verisuonten uudismuodostusta eli angiogeneesiä jarruttavat tyrosiinikinaasin estäjät (TKI), kuten sunitinibi, sorafenibi, patsopanibi, aksitinibi ja kabotsantinibi.
    • VEGF-vasta-aineen bevasitsumabin ja interferonin yhdistelmää tai mTOR-estäjiä, kuten everolimuusia tai temsirolimuusia, voidaan myös harkita.
    • Uusimpia lääkkeitä munuaissyövän hoitoon ovat ns. immuunivasteen vapauttajat, jotka tehostavat elimistön puolustusjärjestelmän toimintaa syöpäsoluja vastaan. PD1-vasta-aine nivolumabi on tämän ryhmän lääkkeistä käytetyin.
  • Kasvaimeen liittyvien oireiden, kuten verenvuodon ja kivun, hoidossa angiologinen embolisaatio voi olla käyttökelpoinen. Kipuja aiheuttavan luustopesäkkeen sädehoidosta on usein hyötyä. Luuston tukihoitona voidaan käyttää myös denosumabia, erityisesti jos luustopesäkkeisiin liittyy hyperkalsemia.

Seuranta

  • Tarkoituksena on yksittäisen hoidettavissa olevan etäpesäkkeen toteaminen.
  • Paikallisen munuaissyövän leikkaushoidon jälkeen etäpesäkkeitä ilmaantuu 20–40 %:lle.
  • Radikaalisti leikattujen seuranta toteutetaan urologisessa yksikössä 3–6 kk:n välein 1–2 v:n ajan ja sen jälkeen terveyskeskuksessa erikoissairaanhoidosta saatujen ohjeiden mukaisesti. Pienen uusiutumisriskin potilaita seurataan 5 v, ja suuren uusiutumisriskin taudeissa suositellaan 10 v:n seurantaa.
  • Keskeisin kuvantamistutkimus on vartalon TT. Pienen uusiutumisriskin potilailla se voidaan ajoittain korvata vatsan kaikukuvauksella ja thorax-röntgenillä. Tärkeimmät laboratoriotutkimukset ovat Krea, AFOS ja U-KemSeul.

Kirjallisuutta

  1. Ljungberg B, Albiges L, Abu-Ghanem Y, ym. European Association of Urology Guidelines on Renal Cell Carcinoma: The 2022 Update. Eur Urol 2022;82(4):399-410 «PMID: 35346519»PubMed
  2. Capitanio U, Montorsi F. Renal cancer. Lancet 2016;387(10021):894-906 «PMID: 26318520»PubMed
  3. Nurmi M. Munuaiskasvaimet. Teoksessa: Taari K, Aaltomaa S, Nurmi M, Parpala T, Tammela T (toim.). Urologia. 3. painos. Kustannus Oy Duodecim 2013; s. 95-101. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/opk04590»1 (vaatii käyttäjätunnuksen).