Keratokonus (sarveiskalvon kartiorappeuma)
Lääkärin käsikirja
26.1.2024 • Viimeisin muutos 26.1.2024
Keskeistä
- Keratokonus (sarveiskalvon kartiorappeuma eli kartiopullistuma) on sairaus, jossa sarveiskalvo ohenee ja haurastuu.
- Ohentunut sarveiskalvo pullistuu kartiomaisesti ulospäin silmänsisäisen paineen vaikutuksesta.
- Alkaa usein 12–20 v:n iässä ja etenee tyypillisesti 10–15 vuotta.
- Useimmiten eteneminen pysähtyy jo ennen kuin näkökyky heikkenee merkittävästi.
- Voi olla myös seurausta laser-avusteisesta taittovirhekirurgiasta (yleensä LASIK-leikkaus). Tällöin puhutaan sarveiskalvon pullistumasta (ektasia).
- Potilaat kuuluvat silmälääkärin hoitoon ja seurantaan.
Esiintyvyys
- 1:1 500–2 000 henkilöä
- Suomessa on arviolta 2 500–5 000 keratokonuspotilasta.
Oireet ja löydökset
- Näöntarkkuuden heikentyminen
- Haja- tai likitaitteisuuden lisääntyminen
- Kohteen näkeminen useina samanaikaisina kuvina
- Kontrastiherkkyyden alentuminen (mustan ja valkoisen eri sävyjen erottamisen vaikeus)
- Sarveiskalvon ohentuminen
- Sarveiskalvon pinnan muodossa näkyvä eteenpäin työntyminen
Tutkimukset
- Näöntarkkuus
- Silmän tarkastelu: onko havaittavissa sarveiskalvon kartiomaista pullistumaa potilasta sivulta katsoessa (erottuu usein parhaiten, jos potilas suuntaa katseen alaspäin)
- Silmälääkärin tutkimuksina sarveiskalvon tomografia, biomikroskooppitutkimus
Hoito
- Sarveiskalvon valokovetushoito (corneal cross-linking) vahvistaa sarveiskalvon rakennetta ja estää sen eteenpäin työntymistä.
- Kovat piilolasit
- Pitkälle edenneessä voidaan harkita sarveiskalvon siirtoa
