Lasten tavalliset raajavammat: yleistä
Lääkärin käsikirja
18.10.2023 • Viimeisin muutos 18.10.2023
Topi Laaksonen ja Yrjänä Nietosvaara
Keskeistä
- Jos kasvuikäinen ei lievänkään vamman jälkeen käytä yläraajaansa tai astu alaraajalleen, on tavallisimmin syynä murtuma.
- Lasten raajamurtumissa ei ole aina ulkoisen vamman merkkejä.
- Kohdennettu röntgenkuvaus on ensisijainen tutkimus murtumadiagnostiikassa.
- Murtuman sijainti, tyyppi ja asento sekä potilaan kasvun vaihe vaikuttavat hoitopäätöksiin.
- Hoitolinjoja ovat kipulääkitys, kipsaus sekä suljettu tai avoin asennon korjaus.
- Muista kaltoinkohtelun mahdollisuus.
Potilaan tutkiminen
- Molemmat raajat paljastetaan kokonaan vertailun vuoksi raajavammaa epäiltäessä.
- Pienet lapset kannattaa tutkia huoltajan sylissä.
- Onko virheasentoa, turvotusta, mustelmia?
- Tutki raajan alaosan ihon väri, lämpö, verenkierto ja tunto.
- Tutki ensin terve raaja. Älä tutki vammapuolen nivelten liikeratoja, jos epäilet murtumaa, vaan ota ensin kohdennettu röntgenkuva.
- Liikeradat voi tutkia, jos röntgenkuvissa ei näy murtumia ja nivelet ovat paikallaan tai murtuma on anamneesin perusteella hyvin epätodennäköinen.
Hoito
- Kaikki lasten murtumat eivät näy röntgenkuvassa. Hoito aloitetaan kuitenkin kuten hyväasentoisessa murtumassa, ellei oireille löydy muuta syytä ja kun tiedossa on selvä vamma.
- Murtuman asento on yleensä korjattava, jos se aiheuttaa raajan näkyvän virheasennon.
- Niveleen ulottuvat murtumat hoidetaan usein leikkauksella
- Murtuman asento tarkistetaan tarvittaessa röntgenkuvalla. Kontrollikuvaus on tarpeeton osittaisissa murtumissa (taipuma, ryppymurtuma) sekä yleensä leikkauksella hoidetuissa murtumissa.
- Kasvuikäisten murtumien paraneminen voidaan luotettavimmin arvioida kliinisesti. Röntgentutkimukset luutumisen arvioimiseksi ovat harvoin perusteltuja.
- Lasten murtumat voidaan jakaa neljään hoitoluokkaan.
- Luokka 1. Murtuman asento on hyväksyttävä, eikä se voi muuttua, tai vaihtoehtoisesti asennon muutoksella ei ole merkitystä. Luokan 1 murtumissa ei tarvita lääkärin kontrollia, vaan huoltaja voi itse poistaa kipsin, rannekaulalenkin tai sidoksen sovitun ajan kuluttua.
- Luokka 2. Murtuman asento on hyväksyttävä mutta voi huonontua, ja jos niin käy, asento on korjattava. Kontrollikäynti ja -röntgenkuva tarvitaan.
- Luokka 3. Murtuman asento ei ole hyväksyttävä, ja se pitää korjata. Kontrollikäynti ja -röntgenkuva tarvitaan.
- Luokka 4. Murtuman asento ei ole hyväksyttävä, eikä murtumaa saa pysymään luotettavasti hyvässä asennossa ilman sen kiinnittämistä. Murtuma hoidetaan leikkauksella.
- Hoitoluokan 1 ja 2 murtumat soveltuvat hoidettaviksi perusterveydenhuollossa. Hoitoluokan 2 murtumissa suositellaan konsultoimaan lastenortopedia arkena.
- Isoilla lapsilla hoitoluokan 3 murtumien asento voidaan korjata tilanteen mukaan paikallispuudutuksessa myös perusterveydenhuollossa. Murtuman asennon korjaamisen jälkeisestä tilanteesta suositellaan konsultoimaan lastenortopedia.
- Pienempien lasten murtumien paikalleen asettaminen toteutetaan ilokaasu- tai yleisanestesiassa.
- Hoitoluokan 4 murtumapotilaat hoidetaan erikoissairaanhoidossa yleisanestesiassa.
