Toiminnalliset häiriöt
Lääkärin käsikirja
12.3.2025 • Uusi artikkeli
Helena Liira ja Risto Vataja
Keskeistä
- Toiminnallisilla oireilla ja häiriöillä tarkoitetaan pitkäkestoisia eri elinjärjestelmissä ilmeneviä oireita tai oireyhtymiä, joiden aiheuttajaksi ei sovi mikään perinteinen tunnettu häiriö.
- Toiminnallisia oireita kokevat lähes kaikki ihmiset jossain vaiheessa elämäänsä.
- Kun oireisto pitkittyy ja alkaa merkittävästi haitata toimintakykyä, puhutaan toiminnallisesta häiriöstä.
- Oireiden taustalla ei ole rakenteellista vauriota, vaan kyseessä on keskushermoston toimintojen säätelyn ja ohjaamisen häiriö.
Epidemiologia ja etiologia
- Tanskalaisen väestötutkimuksen mukaan 16 % aikuisista kärsii toiminnallisista oireista.
- Pitkittyneet oireet ovat naisilla tavallisempia kuin miehillä, ja niitä esiintyy leikki-iästä vanhuuteen. Suurin esiintyvyys on työikäisillä.
- Tavallisia esimerkkejä toiminnallisista häiriöistä ovat krooninen väsymys, fibromyalgia, krooninen kipu, palan tunne kurkussa, ärtyvä suoli ja ympäristöherkkyys (taulukko «Esimerkkejä toiminnallista häiriöistä eri erikoisaloilla»1).
- Merkittävä alaryhmä ovat toiminnalliset neurologiset häiriöt, esim. epilepsian kaltaiset kohtausoireet, halvausoireet, nielemiseen ja puhumiseen liittyvät oireet ja erilaiset liikehäiriöt.
- Pitkään toiminnallisia oireita pidettiin lääketieteellisesti selittämättöminä. Uusi aivotutkimus kuitenkin liittää oireet keskushermoston stressijärjestelmiin, jotka pitkäaikainen kuormitus on saanut toimimaan epätarkoituksenmukaisesti.
- Kun aivot tulkitsevat kehon sisältä tai aistinelinten kautta ulkoa tulevat ärsykkeet yksilön kannalta uhkaaviksi, ne käynnistävät tahdosta riippumattoman hermoston, stressihormonien ja immunologisten tulehdusmekanismien välityksellä erilaisia oireita, joita voidaan kokea ja havaita missä elinjärjestelmässä hyvänsä.
- Yksilöllinen herkkyys toiminnallisten oireiden kokemiselle ja toiminnallisten häiriöiden kehittymiselle vaihtelee suuresti. Perinnölliset tekijät, aikaisemmat sairaudet ja muut merkittävät elämäntapahtumat sekä ajankohtainen kuormitus vaikuttavat siihen, kuinka herkästi keskushermoston epätarkoituksenmukaiset suojautumiskeinot käynnistyvät ja pitkittyvät.
Taulukko 1. Esimerkkejä toiminnallista häiriöistä eri erikoisaloilla| Erikoisala | Toiminnallinen häiriö |
|---|
| Allergologia | Monikemikaaliherkkyys, sisäilmaoireet, sähköyliherkkyys |
| Anestesiologia | Krooninen kipu |
| Gastroenterologia | Ärtyvä suoli (IBS), toiminnallinen ripuli, toiminnallinen dyspepsia |
| Gynekologia | Vulvodynia |
| Infektiosairaudet | Virusinfektion jälkeiset oireyhtymät, krooninen väsymys |
| Kardiologia | Epätyypillinen rintakipu |
| Korva-, nenä- ja kurkkutaudit | Globus, nielemisvaikeus, tinnitus |
| Neurologia | Neurologiset kohtausoireet, dystonia
Kognitiiviset oireet: keskittymisvaikeudet, muistivaikeudet, ”aivosumu” |
| Tuki- ja liikuntaelinsairaudet | Fibromyalgia, laaja-alaiset kivut |
Oireet
- Potilaalla voi olla monenlaisia oireita, joiden intensiteetti vaihtelee kuormituksen mukaan. Oireet voivat myös muuttaa muotoaan, esim. kroonisesta kivusta kärsinyt potilas voikin saada neurologisia toiminnallisia oireita.
- Taulukossa «Esimerkkejä oireista, joita keskushermosto kykenee tuottamaan reaktioina kuormitukseen ja uhkaan»2 on tanskalaisen klinikan luoma luokittelu tyypillisille toiminnallisille oireille.
- Toisaalta myös elimellisiin sairauksiin voi liittyä toiminnallisia piirteitä. Esim. Parkinsonin taudin kävelyvaikeuksiin tai syöpäpotilaan kipuihin vaikuttaa perussairauden lisäksi paljon se, kuinka laajasti aivot ei-spesifisiä puolustusmekanismeja aktivoivat. Tämä voi näkyä oireiston korostumisena tai ylimääräisenä toimintakyvyn laskuna.
Taulukko 2. Esimerkkejä oireista, joita keskushermosto kykenee tuottamaan reaktioina kuormitukseen ja uhkaan| Oireen luokka | Tyypilliset oireet |
|---|
| Verenkierto- ja hengityselinten oireet | Sydämen tykytys
Painon tunne sydänalassa
Hengenahdistus
Tihentynyt hengitys, syvien hengenvetojen tarve
Äänen käheys, palan tunne kurkussa, yskä |
| Ruoansulatuselimistön oireet | Vatsakipu
Ilmavaivat, röyhtäily, turvotus
Pahoinvointi, oksentelu
Ripuli
Ummetus |
| Tuki ja liikuntaelimistön ja sensoriset oireet | Raajakipu, lihaskipu
Nivelkipu
Selkäkipu
Sormien tai jalkaterien tai varpaiden pistely
Raajaheikkous |
| Yleisoireet | Päänsärky, huimaus
Heikkous, väsymys, uupumus
Unihäiriö
Ihon punoitus
Silmien ja suun kuivuminen |
| Mielialaoireet | Masennuksen tunne
Itkuisuus
Vetäytymistaipumus
Mielihyvän kokemisen väheneminen
Toivottomuus |
| Ahdistuneisuusoireet | Huolestuneisuus
Ääniherkkyys
Ärtyneisyys
Ahdistuneisuuden tai hermostuneisuuden tai jännittyneisyyden tunne
Lihasjännitys ja säryt |
| Kognitiiviset oireet | Muistioireet
Keskittymisvaikeus
Energian puute
Vaikeus ajatella selkeästi ja tehdä päätöksiä, aivosumu
Arjen toimien uuvuttavuus |
Diagnoosi
- Keskeistä on oireiston tunnistaminen toiminnalliseksi.
- Tähän kuuluu riittävä, mutta ei liiallinen lääketieteellinen tutkiminen, joka johtaa usein oireiston lisääntymiseen ja potilaan turhautumiseen, kun somaattista syytä ei tutkimuksissa löydy.
- Kuten kroonisessa väsymysoireyhtymässä, laboratoriotutkimuksiin voidaan sisällyttää harkiten ja tarpeen mukaan mm. La, CRP, PVKT, K, Na, Krea, CK, TSH, T4-V, Ca, fP-Gluk, HbA1c, B12-TC2, Ferrit, D-25-vit, AFOS, ALAT, Korsol, ANAAb, Alb ja Prealb, EKG.
- Toiminnalliset oireet voidaan diagnosoida perusterveydenhuollossa tarvittaessa erikoissairaanhoitoa konsultoiden.
- Potilas tarvitsee nimen ja selityksen oireilleen sekä tietoa hoitokeinoista. Tästä on käytetty termiä ”positiivinen diagnoosi” vastakohtana tilanteelle, jossa epäselvyys ja tutkimuskierre jatkuvat.
Hoito
- Hoidon kannalta keskeistä on tunnistaa oirekuvaa ylläpitävät sairauskäsitykset ja käyttäytyminen.
- Yhdessä potilaan kanssa määritellään oireille selitysmalli, joka tukee kuntoutumista.
- Potilaalle on hyvä kertoa odotusvaikutuksesta: kun oiretta ajattelee ja ennakoi, se pahenee. Vastaavasti toivo ja paranemisen ajatteleminen auttavat eteenpäin toipumisessa.
- Kroonisen väsymyksen hoidossa on havaittu, että kognitiivinen terapia kannattaa kohdistaa välttämiskäyttäytymiseen, esim. rasituksen välttämiseen. Jos terapialla onnistutaan vähentämään elimellisen vaurion pelkoa ja välttämiskäyttäytymistä, terapian onnistumisen mahdollisuudet ovat paremmat.
- Moniammatilliseen kuntoutukseen voivat osallistua lääkäri, sairaanhoitaja, psykologi, psykofyysisiin hoitomenetelmiin perehtynyt fysioterapeutti, toimintaterapeutti sekä sosiaalityöntekijä. Myös puhe- ja ravitsemusterapeutin apua tarvitaan usein varsinkin vaikeissa ja laaja-alaisissa oireistoissa.
- Säännöllisen päiväohjelman luominen ja ylläpitäminen sekä unirytmistä, liikunnasta ja ravitsemuksesta huolehtiminen ovat sitä tärkeämpiä, mitä vaikeampi oirekuva on.
- Kuten kroonisessa kivussa, toiminnallisten oireiden kuntoutus voi sisältää monipuolisia biopsykososiaalisia kuntoutusmuotoja: lääkehoitoja, terapioita ja omahoito-ohjelmia.
- Yksilölliseen kuntoutussuunnitelmaan voi kuulua eri ammattilaisten vetämiä yksilö- tai ryhmäinterventioita tai internet-välitteistä harjoittelua.
- Omahoito-ohjelmia on saatavilla mm. Mielenterveystalossa: esim. Pitkittyneiden ja haittaavien oireiden omaharjoitteluohjelma «https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/pitkaaikaisten-kehon-oireiden-omahoito-ohjelma»1.
- Pitkittyneisiin oireisiin liittyy usein ahdistuneisuutta ja mielialan laskua sekä psykiatrisia sairauksia, joiden seulonnasta ja mielenterveyden ammattilaisen tuesta on usein apua.
- Fysioterapeutti voi ohjata rentoutusharjoituksia ja asteittaista kuntoutusta. Harjoittelussa opitaan tunnistamaan, tulkitsemaan ja hallitsemaan kehon, keskushermoston ja mielen yhteistoimintaa.
Lääkehoito
- Lääkehoidon tavoitteena on vähentää oireita, erityisesti univaikeuksia, sekä hoitaa myötävaikuttavia häiriöitä tai sairauksia, kuten ahdistuneisuutta, masentuneisuutta ja särkyjä.
- Kivun hoidossa voidaan hyödyntää kroonisen kivun hoitokäytäntöjä. Usein on hyötyä myös ääreishermoston reaktiivisuutta vähentävästä beetasalpaajasta, kuten bisoprololista tai propranololista.
- Kroonisen kivun lääkkeitä, kuten duloksetiinia, amitriptyliiniä, gabapentiiniä ja pregabaliinia, sekä SSRI-lääkkeitä on käytetty hyvällä menestyksellä oireisiin. SSRI-lääkkeitä voi perustella silloin, kun potilaalla on myös mielialaoireita, jotka usein liittyvät pitkittyneisiin oireisiin. Kroonisen kivun lääkkeet parantavat myös unta, jonka häiriintyminen liittyy usein pitkittyneisiin oireisiin.
- Varsin tavallista on, että toiminnallisista oireista kärsivä potilas saa lääkkeistä haittavaikutuksia, ehkä herkistyneen keskushermoston tai haittaoletusten takia. Siksi lääkehoito vaatii lääkäriltä hyvää perustelua.
- Varsinkin vaikeasti oireilevista potilaista n. joka kolmannella on samanaikainen masennustila tai merkittävä ahdistuneisuushäiriö, joiden hyvä hoito on keskeistä.
Työnjako
- Suurin osa pitkittyneistä oireista on ennusteeltaan hyvänlaatuisia.
- Valtaosa oireista kohdataan ja hoidetaan perusterveydenhuollossa.
- Osalla potilaista toiminnalliset häiriöt voivat kuitenkin kehittyä erittäin vaikeiksi, toimintakykyä vakavasti rajoittaviksi ja pitkäkestoisiksi sairauksiksi, joihin liittyy työkyvyttömyys ja avun tarve arjessa. Näissä tilanteissa on aiheellista konsultoida toiminnallisten häiriöiden kuntoutukseen erikoistuneita poliklinikoita.
- Sosiaalivakuutusetuuksien, kuten kuntoutuksen tai sairauspoissaolokorvauksien, saaminen ei edelleenkään ole mutkatonta, koska näiden häiriöiden asema terveydenhuoltojärjestelmässä ja ylipäänsä sairauksien kirjossa hakee edelleen sijaansa.
Kirjallisuutta
- Löwe B, Toussaint A, Rosmalen JGM, ym. Persistent physical symptoms: definition, genesis, and management. Lancet 2024;403(10444):2649-2662 «PMID: 38879263»PubMed
- Rometsch C, Mansueto G, Maas Genannt Bermpohl F, ym. Prevalence of functional disorders across Europe: a systematic review and meta-analysis. Eur J Epidemiol 2024;39(6):571-586 «PMID: 38551715»PubMed
- Petersen MW, Schröder A, Jørgensen T, ym. Prevalence of functional somatic syndromes and bodily distress syndrome in the Danish population: the DanFunD study. Scand J Public Health 2020;48(5):567-576 «PMID: 31409218»PubMed
