Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Reumatologisen yhdistyksen asettama työryhmä
29.10.2026
Diagnostiikka
Nivelreumaa tulee epäillä, jos potilaalla on viikkoja kestänyt aamupainotteinen nivelkipu,
turvotus ja aamujäykkyys ilman muuta selittävää syytä. Tyypillisesti tauti ilmenee
symmetrisenä pienten ja keskisuurten nivelten moniniveltulehduksena.
Potilaalta, jolla on niveltulehdus tai epäily niveltulehduksesta, tutkitaan sitrulliinipeptidivasta-aineet
(CCP-Ab) ja reumafaktori (RF). CCP-Ab-positiivisuus vahvistaa nivelreumaepäilyä.
Perustutkimuksiin kuuluvat lasko (La), CRP, verenkuva, ALAT ja kreatiniini. Tulehdusarvot
voivat olla normaalitkin etenkin pienten nivelten tulehduksessa.
Nivelreuman diagnoosi perustuu kansainvälisiin ACR/EULAR 2010 -luokittelukriteereihin.
Kriteerit edellyttävät vähintään yhden tulehtuneen nivelen eikä löydökselle saa olla
muuta selittävää sairautta.
Lähete reumayksikköön tehdään, jos potilaalla on nivelreumaan sopivat oireet, niveltulehduslöydös
ja CCP-Ab-positiivisuus tai selittämätön tulehduskipulääkkeellä parantumaton niveltulehdus,
vaikka CCP-Ab olisi negatiivinen.
Suun kautta annettavaa glukokortikoidia ei tule aloittaa ennen diagnoosia, koska se
voi peittää oireita ja vaikeuttaa diagnostiikkaa.
Kuvantamisen ensisijainen tavoite on todeta niveltulehdus ja mahdolliset nivelvauriot.
Käsien ja jalkaterien röntgenkuvat kuuluvat perustutkimuksiin.
Magneettikuvausta ei tavallisesti tarvita diagnostiikassa.
Ehkäisy
Tupakointi on merkittävin tunnettu nivelreuman riskitekijä ja kaksinkertaistaa sairastumisriskin.
Metotreksaatti on nivelreuman ensisijainen peruslääke.
Metotreksaattia annostellaan kerran viikossa (15–25 mg), joko pistoksina ihon alle
tai suun kautta otettavina tabletteina. Hoitoon yhdistetään foolihappo vähintään 5
mg/viikko.
Aktiivisessa polyartriitissa ensisijainen hoito on metotreksaatin, sulfasalatsiinin
ja hydroksiklorokiinin yhdistelmähoito.
Lievässä oligoartriitissa voidaan käyttää metotreksaattia yksin.
JAK-estäjät ovat tehokkaita sekä yksin että metotreksaattiin yhdistettyinä. Niiden
käytössä huomioidaan lisääntynyt infektio-, laskimotukos- ja sydän- ja verisuonitautiriski
erityisesti riskiryhmissä.
Kipu on nivelreuman keskeinen oire, mutta kaikki kipu ei johdu aktiivisesta niveltulehduksesta.
Kivun syy ja mekanismi tulee selvittää ennen hoitopäätöksiä.
Tulehduskivun ensisijainen hoito on tehokas reumalääkitys. Tulehduksen rauhoittuessa
myös kipu yleensä lievittyy.
Akuutissa niveltulehduksessa nivelpunktio ja glukokortikoidipistos voivat lievittää
nopeasti nivelnesteen aiheuttamaa painekipua.
Pitkäaikainen kipu voi johtua myös pysyvistä nivelvaurioista, jolloin tarvitaan oireenmukaista
hoitoa ja kuntoutusta.
Vaikka tulehdus olisi hallinnassa, kipu voi jatkua neuropaattisen tai nosiplastisen
mekanismin vuoksi. Nosiplastista kipua esiintyy noin 10–25 %:lla nivelreumapotilaista.
Kivun kroonistumista voivat edistää masennus, ahdistus, huoliajattelu, unihäiriöt
ja muut psykososiaaliset tekijät, jotka tulee huomioida hoidossa.
Kuntoutus
Liikunta kuuluu kaikille nivelreumapotilaille osaksi omahoitoa.
Toimintaterapiaa, ortooseja, apuvälineitä, jalkineita ja jalkateräortooseja voidaan
käyttää pitkäaikaisista nivelvaurioista aiheutuvien toimintarajoitteiden vähentämiseksi.
Pitkittyneen kivun hoidossa korostuvat liikunta, kuntoutus, psykososiaalinen tuki
ja kivun mekanismiin perustuva hoito.