Parodontiitin eli hampaan kiinnityskudossairauden esiintyvyys on lisääntynyt, ja parodontiittia
todetaan yhä nuoremmilla. Terve Suomi -tutkimuksessa jo 20–34-vuotiailta löytyi vaikea-asteiseen parodontiittiin liittyviä muutoksia.
Parodontiittiin voi liittyä absessi, joka vaatii kiireellistä hoitoa.
Kliinisessä parodontologisessa tutkimuksessa ien- ja implanttitaskumittauksen tulokset
kirjataan kuudelta pinnalta. Ienverenvuoto on merkki tulehduksesta, ja se ennustaa
parodontiitin syntyä ja etenemistä «Ienverenvuoto ennustaa kiinnityskatoa ja sen etenemistä.»A.
Kun kliinisessä tutkimuksessa todetaan merkkejä parodontiitista tai peri-implantiitista,
tehdään röntgentutkimus.
Gingiviitti tulee diagnoosiksi, kun hampaistossa todetaan ienverenvuotoa vähintään
10 %:lla pinnoista, mutta ei kiinnityskatoa.
Parodontiitti tulee diagnoosiksi, kun vähintään kahdessa ei-vierekkäisessä hampaassa
todetaan kiinnityskatoa, syventynyt ientasku (≥ 4 mm) ja verenvuotoa. Parodontiittidiagnoosin
jälkeen määritetään taudin vaihe, laajuus ja potilaan riskiluokka.
Peri-implanttimukosiitti tulee diagnoosiksi, kun taskumittauksessa todetaan verenvuotoa
useammasta kuin yhdestä kohtaa implantin ympäriltä tai märkävuotoa, mutta ei patologista
luukatoa.
Peri-implantiitti tulee diagnoosiksi, kun taskusyvyys on aiempiin mittauksiin verrattuna
suurentunut, siihen liittyy verenvuotoa (ja mahdollisesti märkävuotoa) ja röntgenkuvissa
havaitaan luukadon etenemistä.
Ehkäisy
Hampaiden harjaus ja hammasvälien puhdistus kahdesti päivässä ehkäisee parodontaali-
ja peri-implanttisairauksia.
Gingiviitin ja peri-implanttimukosiitin hoidon tavoitteena on edistää parodontaaliterveyttä
ja estää parodontiitin ja peri-implantiitin synty. Hoitoon kuuluvat ammattimainen
hampaiston puhdistus ja omahoidon ohjaus.
Gingviiitin ja peri-implanttimukosiitin hoitovaste arvioidaan. Jos ienverenvuotoprosentti on yli 30 tai implanttia ympäröivässä kudoksessa
esiintyy verenvuotoa toistuvasti, potilas tarvitsee yksilöllistä omahoidon ohjausta
ja ammattimaista hoitoa.
Parodontiitin hoito koostuu ei-kirurgisesta hoidosta, tarvittaessa kirurgisesta hoidosta
ja ylläpitohoidosta. Potilaan omahoito on tärkeää hyvän hoitotuloksen saavuttamiseksi.
Vaiheen I–II parodontiitin hoidon toteuttavat useimmiten hammaslääkäri ja suuhygienisti.
Vaiheen III–IV parodontiitin hoitoon osallistuu usein lisäksi parodontologiaan perehtynyt
hammaslääkäri tai erikoishammaslääkäri.
Parodontaalisen absessin hoito kohdistetaan viipymättä syyhyn siten, että märkä pääsee
purkautumaan joko ientaskun kautta tai absessin korkeimpaan kohtaan tehdyn insision kautta. Yleisterveen potilaan yksinkertaisen absessin hoidossa ei mikrobilääkitystä yleensä
tarvita, ellei potilaalla ole yleisoireita.
Peri-implantiitin hoito noudattaa samoja hoitolinjoja kuin parodontiitin hoito, mutta
instrumentoinnissa käytetään implanttipinnalle soveltuvia välineitä ja tarvittaessa
proteettiset rakenteet irrotetaan, puhdistetaan tai muokataan.