Krooninen sepelvaltimo-oireyhtymä

• Krooninen sepelvaltimo-oireyhtymä on sairaus, jossa sepelvaltimoihin kehittyy ateroskleroosia.
  • Sairaus voidaan todeta oireiden perusteella.
  • Oireeton ateroskleroosi voidaan todeta kuvantamistutkimuksissa.
• Diagnostiikka perustuu anamneesiin ja sepelvaltimoiden ateroskleroosin tai iskemian osoitukseen.
  • Sepelvaltimotaudista puhutaan, kun potilas on oireinen, aiemmin revaskularisoitu tai sairastanut aiemman sepelvaltimotautikohtauksen.
    • Sepelvaltimotaudin oireena voi olla rintakipu, hengenahdistus tai jokin muu epätyypillinenkin oire.
    • Oireen esiintyessä pitkään samanlaisena samoissa tilanteissa käytetään termiä vakaa sepelvaltimoperäinen oire (aiemmin stabiili sepelvaltimotauti).
    • Oire voi pahentua tai helpottua ajan kuluessa.
  • Oireettomalla potilaalla todettua merkittävää ateroskleroosia pidetään sepelvaltimotautina, kun sepelvaltimoissa on runsaasti kalkkia (kalkkiscore > 300) tai todetaan merkittävä ahtauma (> 50 %).
  • Oireetonta kuvantamisessa todettua vähäisempää löydöstä kutsutaan sepelvaltimoiden ateroskleroosiksi.
    • Sepelvaltimoiden ateroskleroosi voi olla pitkään oireeton.
  • Mikrovaskulaaritaudissa ja sepelvaltimospasmissa oireet aiheutuvat sydänlihaksen pienistä verisuonista tai sepelvaltimon supistelutaipumuksesta.
  • Jos potilaan oirekuva ja rasituksen sieto vaihtelee merkittävästi tai muuttuu huonommaksi, voi kyseessä olla sepelvaltimotautikohtaus.
  • Revaskularisaation ja sepelvaltimotautikohtauksen jälkeen potilasta hoidetaan samoin periaattein kuin oireisessa kroonisessa sepelvaltimotaudissa, vaikka hän olisi oireeton.
• Hoidon perusta on riskitekijöiden minimointi ja optimaalinen ennustetta parantava lääkehoito, joiden toteutuminen tulee varmistaa kattavan sydänvalmennuksen avulla.
  • Valtimotaudin riskitekijöihin tulee puuttua kattavan sydänvalmennuksen avulla aina, kun potilaalla epäillään ateroskleroottista valtimotautia joko riskitekijäkasauman (FINRISKI, SCORE2, SCORE2-OP) tai oireiden perusteella.

• Oireita lievittävää lääkehoitoa käytetään tarvittaessa.
  • Beetasalpaajien pitkäaikaisella käytöllä sepelvaltimotautikohtauksen jälkeen ei ole ennustetta parantavaa vaikutusta potilailla, joiden vasemman kammion toiminta on normaali «Beetasalpaajien pitkäaikaisella käytöllä sepelvaltimotautikohtauksen jälkeen ei ole ennustetta parantavaa vaikutusta potilailla, joiden vasemman kammion toiminta on normaali.»A.
• Potilasta voidaan lisäksi hoitaa kajoavilla toimenpiteillä, jos hänellä on todettu suuren riskin merkkejä tai oireet vaikuttavat merkittävästi hänen työkykyynsä tai elämänlaatuunsa.
  • Kajoavia tutkimuksia ja hoitoa puoltavat oireet, jotka haittaavat jokapäiväistä elämää asianmukaisesta lääkehoidosta huolimatta. Revaskularisaatio ei paranna potilaan ennustetta, mutta sillä saadaan merkittävää lisähyötyä oireiden hoidossa «Revaskularisaatio ei paranna potilaan ennustetta, mutta sillä saadaan merkittävää lisähyötyä oireiden hoidossa.»A.
• Potilaalle tulee laatia yksilöllinen ja tavoitteellinen hoito- ja kuntoutussuunnitelma.
• Hyvinvointialueilla tulee olla suunnitelmallinen palveluketju kroonista sepelvaltimo-oireyhtymää sairastaville potilaille.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä

Pekka Porela (pj.)

Heidi Mahrberg

Oili Junttila

Erkki Ilveskoski

Kari Kaikkonen

Johanna Keränen

Jari Laukkanen

Tuula Meinander (Käypä hoito -toimittaja)

Eliisa Mäenpää

Pertti Pasanen

Helena Rajala

Antti Saraste

Antti Valtola