Suusyöpä

Käyvän hoidon potilasversiot
Kirsi Tarnanen, Tuula Salo ja Marja Pöllänen
15.6.2026

Käypä hoito -suositus «Suusyöpä»1

Suusyöpää todetaan Suomessa aiempaa enemmän. Tärkeimmät riskitekijät ovat tupakointi ja alkoholin käyttö, erityisesti yhdessä käytettynä. Suusyöpää hoidetaan tavallisimmin leikkauksella. Tarvittaessa hoitoon yhdistetään sädehoito tai kemosädehoito (sädehoidon ja solunsalpaajahoidon yhdistelmä). Hyvä suun hoito, terveelliset elintavat ja säännöllinen seuranta ovat tärkeitä sekä ehkäisyssä että toipumisessa.

Yleistä

Suusyöpä tarkoittaa tässä potilasversiossa suuontelon levyepiteelisyöpää, joka on yleisin suusyövän muoto.

Lähes 90 % suusyövistä sijaitsee kielen reunassa (51 %), ikenellä (21 %) tai suunpohjassa (15 %).

Suomessa suusyöpään sairastutaan tavallisimmin 60–70 vuoden iässä, mutta osassa länsimaita on todettu kielisyöpien lisääntyvän varsinkin alle 45-vuotiailla.

Suun muutokset, jotka eivät parane 2–3 viikossa, pitää tutkia. Tämä on tärkeää, koska suusyövän hoitotulokset ovat hyviä yleensä silloin, kun sairaus löydetään varhaisessa vaiheessa.

Riskitekijät

Tärkeimmät suusyövän riskitekijät ovat tupakointi – myös passiivinen tupakointi – ja alkoholin käyttö. Yhdessä käytettyinä ne suurentavat riskin moninkertaiseksi.

Riskitekijöitä ovat tietyt suun limakalvomuutokset ja -sairaudet, kuten leukoplakia «https://www.terveyskirjasto.fi/trv00113/leukoplakia?q=leukoplakia»1, erytroplakia «https://www.terveyskirjasto.fi/trv00114/erytroplakia?q=erytroplakia»2, suun punajäkälä «https://www.terveyskirjasto.fi/trv00112/punajakala?q=suun%20punaj%C3%A4k%C3%A4l%C3%A4»3 ja sen kaltaiset muutokset, huono suuhygienia ja vaikea ja pitkälle edennyt parodontiitti eli hampaan kiinnityskudossairaus. Ks. myös lisätietoaineisto Kotihoito-ohjeet suun punajäkälää (tai sen kaltaista muutosta) sairastaville potilaille «Kotihoito-ohjeet suun punajäkälää (tai sen kaltaista muutosta) sairastaville potilaille»1.

Uusien vahvojen nuuska- ja nikotiinituotteiden, kuten nikotiinipussien ja sähkösavukkeiden, vaikutuksesta suusyöpäriskiin ei vielä ole varmaa tietoa, mutta ne aiheuttavat nikotiiniriippuvuutta eikä niiden käyttöä suositella.

Myös ravinnolla on merkitystä. Suusyvän riskiä saattavat lisätä

  • suuren tulehdusriskin ravintoaineet (esimerkiksi tyydyttyneet rasvat ja vähäkuituiset viljavalmisteet)
  • sokeripitoiset (lisätty sokeri, glukoosi) juomat ja niiden päivittäinen käyttö
  • D-vitamiinin puutos.

Ihmisen papilloomavirus, HPV, ei näyttäisi olevan merkittävä riskitekijä suusyövän synnylle.

Suuvesien pitkäaikaiskäyttö saattaa ärsyttää limakalvoja, eikä sitä suositella. Osassa suusyövistä ei todeta tunnettua riskitekijää.

Suusyöpävaaraa lisääviä tekijöitä, muutoksia ja sairauksia on kerrottu suosituksen taulukossa «https://www.kaypahoito.fi/hoi07025#T1»4.

Oireet

Suusyöpä on alkuvaiheessa usein vähäoireinen, minkä vuoksi hoitoon hakeutuminen voi viivästyä useilla kuukausilla.

Tavallisia oireita ja löydöksiä ovat haavauma, joka ei parane 2–3 viikossa, suun limakalvon punainen, valkoinen tai punavalkoinen muutos, suussa tuntuva kohouma tai kovettuma, kipu, syömisen tai puhumisen vaikeus sekä kaulalla tuntuva kyhmy.

Joskus ensimmäinen oire voi olla toispuoleinen kipu, joka voi säteillä korvaan.

Myös hampaan selittämätön liikkuvuus tai hammasproteesin muuttuminen sopimattomaksi voi olla merkki sairaudesta.

Suusyöpä etenee usein nopeasti, ja sillä on taipumus lähettää jo varhaisvaiheessa etäpesäkkeitä kaulan imusolmukkeisiin.

Tutkimukset

Suusyöpä voidaan havaita suun tutkimuksessa tai terveystarkastuksessa, jossa limakalvot katsotaan ja tunnustellaan huolellisesti.

Jos henkilöllä on suusyövän riskitekijöitä (ikä yli 40 vuotta, tupakoiva, runsaasti alkoholia käyttävä), suun limakalvojen säännöllinen tutkiminen vuosittain on suositeltavaa, vaikka limakalvomuutoksia ei olisi aiemmin todettu.

Suun limakalvosairauksien ja suusyövän diagnoosi varmistetaan kudosnäytteellä eli koepalalla, joka otetaan paikallispuudutuksessa. Aina ei välttämättä epäillä suusyöpää, mutta on tärkeää varmistaa diagnoosi ja tarvittaessa hoitaa limakalvoja diagnoosiin perustuen sopivalla tavalla.

Jos syöpä todetaan, sen laajuutta ja levinneisyyttä selvitetään yleensä magneettitutkimuksella (MK), tietokonetomografialla (TT) tai molemmilla ja joskus myös muilla tutkimuksilla.

Myös kaulan alue ja imusolmukkeet tutkitaan aina, koska suusyöpä voi levitä niihin jo varhaisessa vaiheessa.

Ehkäisy

Suusyöpää voidaan ehkäistä vaikuttamalla riskitekijöihin.

Tärkeintä on

  • välttää tupakointia ja alkoholia
  • huolehtia hyvästä suuhygieniasta ja säännöllisestä hammashoidosta
  • kiinnittää huomiota terveyttä edistäviin ruokavalintoihin.

Hoito

Suusyövän hoito suunnitellaan yliopistosairaalan moniammatillisessa työryhmässä.

Potilaan elintavat, yleisterveys sekä henkinen ja sosiaalinen tilanne vaikuttavat hoitopäätöksiin ja hoidon ja kuntoutuksen tuloksiin, joten ne tulee ottaa huomioon hoidon suunnittelussa.

Ennen leikkaus- ja sädehoitoja suun ja hampaiston tulehdukset hoidetaan. Huonokuntoisia hampaita voidaan joutua poistamaan.

Potilaille annetaan suulliset ja kirjalliset ohjeet tutkimuksista, hoidoista ja toipilasajan kuntoutuksesta, ja potilaalla ja hänen omaisillaan on mahdollisuus keskustella hoitotiimin kanssa.

Tavallisin hoito on leikkaus. Tarvittaessa siihen yhdistetään leikkauksen jälkeinen sädehoito tai sädehoidon ja solunsalpaajahoidon yhdistelmä eli kemosädehoito. Sädehoidon kokonaiskesto on tyypillisesti noin 6–7 viikkoa.

Haittavaikutusten hoito leikkauksen ja sädehoidon aikana ja sen jälkeen

Suusyövän sädehoito aiheuttaa välittömiä ja myöhäisiä haittavaikutuksia «https://www.kaypahoito.fi/hoi07025#T3»5: suun kuivuutta, limakalvotulehdusta (mukosiittia), makuaistin muutoksia, syömisvaikeuksia, hampaiden reikiintymistä tai leukalukkoa. Osa näistä oireista voi jäädä pysyviksi.

Oireita voidaan helpottaa esimerkiksi huolellisella suunhoidolla, riittävällä ravitsemuksella, kipulääkityksellä ja annetuilla kotihoito-ohjeilla. Ks. myös Pään ja kaulan alueen sädehoitoa saavan potilaan suunhoito-ohjeet «Pään ja kaulan alueen sädehoitoa saavan potilaan suunhoito-ohjeet»2.

Suolaliuoksella (sekoitetaan 1 tl suolaa ja mahdollisesti 1 tl ruokasoodaa 1 litraan lämmintä vettä) purskuttelu 1–2 minuutin ajan useita kertoja päivässä saattaa helpottaa limakalvo-oireita.

Kuivan suun hoidossa voi olla apua suuta kostuttavista valmisteista ja ksylitolituotteista. Ks. erillinen lisätieto-aineisto Kuivan suun ongelma eli kserostomia ja suun alueen syöpähoidot «Kuivan suun ongelma eli kserostomia ja suun alueen syöpähoidot»3.

Hoidon aikana huolehditaan myös kivun hoidosta, ravitsemuksesta ja suun toiminnan säilymisestä mahdollisimman hyvänä. Ravinnonsaannin apuna voidaan käyttää kliinisiä täydennysravintovalmisteita.

Suuhygienisti tarkistaa suun tilanteen 2–3 kuukauden kuluttua sädehoidon päättymisestä. Jatkossa hampaiden tavanomainen hoito tapahtuu yleensä potilaan omassa hammashoitolassa.

Omahoito (itsehoito)

Voit itse tukea hoitoa ja toipumista monin tavoin:

  • pidä suu puhtaana – tämä auttaa ehkäisemään tulehduksia ja lievittämään hoitojen haittoja
  • noudata saamiasi hoito-ohjeita
  • huolehdi ravitsemuksesta
  • vältä tupakkaa ja alkoholia
  • hakeudu hoitoon, jos oireet pahenevat.

Runsas kasvisten, hedelmien, kalan, kahvin ja teen käyttö saattaa vähentää (myös tupakoimattomien) suusyövän riskiä.

Kuntoutus

Kuntoutuksella pyritään parantamaan potilaan toimintakykyä ja elämänlaatua ja vähentämään taudista ja sen hoidosta aiheutuvia haittoja. Kuntoutussuunnitelma tehdään yhdessä potilaan kanssa.

Kuntoutus tapahtuu pääosin erikoissairaanhoidossa. Siihen voi kuulua ravitsemusohjausta, fysioterapiaa, puheterapiaa, suun avausharjoituksia, hampaiston hoitoa ja purennan kuntoutusta.

Sosiaalityöntekijä, syöpäsairaanhoitaja tai sairaanhoitaja järjestää yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa tarvittavat kotiuttamisen jälkeiset tukipalvelut, antaa tietoja ja auttaa sosiaaliturvakysymyksissä.

Myös psyykkinen ja työkykyyn liittyvä tuki ovat tärkeä osa kuntoutusta. Työterveyshuolto arvioi tarvittaessa työkykyyn liittyvät asiat.

Kelalta voi tarvittaessa hakea korvausta syöpälääkkeistä ja kliinisistä ravitsemusvalmisteista. Lisäksi Kelasta voi hakea hoitotukea (16 vuotta täyttäneen vammaistuki «https://www.kela.fi/vammaistuki-aikuiselle»6 tai eläkettä saavan hoitotuki «https://www.kela.fi/elaketta-saavan-hoitotuki»7).

Syöpäjärjestöt «https://kaikkisyovasta.fi/palvelut/kurssit/»8 ja Kela «https://www.kela.fi/syopasairaudet-sopeutumisvalmennuskurssit»9 järjestävät sopeutumisvalmennuskursseja.

Seuranta

Seuranta on tärkeä osa hoitoa. Sillä pyritään havaitsemaan mahdollinen syövän uusiutuminen tai uusi syöpä mahdollisimman varhain sekä seuraamaan hoitoihin liittyviä haittoja.

Suusyöpäpotilaita seurataan yleensä erikoissairaanhoidossa 2–3 vuoden ajan. Tämän jälkeen suun vuosittaiset tarkastukset ovat suositeltavia koko loppuelämän ajan.

Potilaan on tärkeä hakeutua tutkimuksiin, jos ilmaantuu kipua, parantumaton haavauma, uusi limakalvomuutos, hammas liikkuu ilman selvää syytä, ääni käheytyy, esiintyy pitkittynyttä yskää, nielemisvaikeuksia tai ilmestyy kyhmy kaulalle.

Potilaiden osallisuus

Suosituksen lisätietomateriaaliin Potilasnäkökulma «Potilasnäkökulma»4 on koottu tietoa potilaille merkityksellisistä asioista.

Lisätietoa aiheesta

Terveyskirjasto:

Hammaslääkäriliitto:

Suun ja nielun alueen syöpäyhdistys Suunis ry:

Suomen Syöpäpotilaat ry:

Järjestöjen sosiaaliturvaopas «https://sosiaaliturvaopas.fi/»17

Potilasversiossa mainitut organisaatiot antavat lisätietoa aiheeseen liittyen. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -toimitus ei vastaa muiden organisaatioiden antaman tiedon laadusta tai luotettavuudesta.

Tekijät

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen «Suusyöpä»1 pohjalta päivittänyt potilaiden osallisuutta tukeva toimittaja Kirsi Tarnanen.

Tekstin ovat tarkistaneet professori, ylihammaslääkäri Tuula Salo Helsingin yliopistosta, HUS:sta, Oulun yliopistosta ja OYS:ta ja dosentti, EHL, Käypä hoito -toimittaja Marja Pöllänen Suomalaisesta Lääkäriseurasta Duodecimista.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.