KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Diabetes - uhka terveydelle
Käyvän hoidon potilasversiot |  Julkaistu: 03.10.2013   Aihepiiri(t): Endokrinologia, Kuntoutus, Sisätaudit, Työterveyshuolto, Yleislääketiede
Mikä on Käypä hoito -suositus?
Kirsi Tarnanen, Leif Groop, Merja Laine, Marja Puurunen ja Bo Isomaa
PDF Tulosta

Diabetes - uhka terveydelle

Käyvän hoidon potilasversiot
3.10.2013
Kirsi Tarnanen, Leif Groop, Merja Laine, Marja Puurunen ja Bo Isomaa

Potilasversio on päivityksessä

Diabetesta sairastaa jo yli puoli miljoonaa suomalaista, ja määrä on lisääntymässä nopeasti myös nuorempien ikäluokkien keskuudessa. Tiesitkö, että voit itse tarkistaa diabetesriskisi diabetesriskitestillä? Testi löytyy Internet-osoitteesta «http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/diabeteksen_ehkaisy/riskitesti/»1.

Diabetes ja sen eri alatyypit

Diabetes (aiemmin puhuttiin sokeritaudista) on sairaus, jossa verensokeri eli glukoosi on jatkuvasti koholla. Aiemmin puhuttiin vain tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksesta, mutta nykyään diabetes jaetaan useampiin eri alatyyppeihin.

Tyypin 1 diabetesta esiintyy Suomessa eniten koko maailmassa. Siihen sairastutaan yleensä nuorempana kuin tyypin 2 diabetekseen, pääsääntöisesti jo lapsuus- tai nuoruusiässä. Sairastumisriski on suurempi, jos diabetesta on omilla vanhemmilla tai sisaruksilla. Tällä hetkellä ei tunneta keinoja ehkäistä tyypin 1 diabetesta.

Tyypin 1 diabeteksessa insuliinia tuottavat haiman beetasolut tuhoutuvat kokonaan, jolloin ne eivät enää tuota insuliinia. Tyypin 1 diabetesta vaatii aina insuliinihoidon. Suomalaisista diabeetikoista noin 10–15 prosentilla on tyypin 1 diabetes.

Tyypin 2 diabetes alkaa tavallisimmin aikuisena. Altistavista tekijöistä tärkein on ylipaino, ja etenkin keskivartalolihavuus. Muita riskitekijöitä ovat muun muassa perimä, korkea ikä, vähäinen liikunta, aiemmin todettu raskausdiabetes, kohonnut verenpaine, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt ja valtimosairaudet.

Tyypin 2 diabeteksessa insuliinin tuotanto tai sen vaste kudoksissa (ns. insuliiniresistenssi) tai molemmat ovat häiriintyneet. Noin 75 % suomalaisista diabeetikoista sairastaa tätä diabetestyyppiä.

Raskausdiabetes tarkoittaa äidin poikkeavaa sokeriaineenvaihduntaa, joka todetaan ensimmäisen kerran raskauden aikana. Sitä todetaan noin 11 prosentilla suomalaisista synnyttäjistä. Raskausdiabeetikon verensokeria seurataan jatkossa säännöllisesti, koska riski sairastua tyypin 2 diabetekseen on suurentunut. Painonhallinta ja liikunnallinen elintapa vähentävät riskiä.

Muita diabetestyyppejä ovat LADA (latent autoimmune diabetes in adults), MODY (maturity-onset diabetes in the young), sekundaaridiabetes, mitokondriaalinen diabetes ja neonataalidiabetes.

Miten diabetes todetaan?

Diabetes todetaan joko paastosokeri-, sokerirasitus- tai HbA1c-kokeella.

Ennen paastosokeri- ja sokerirasituskoetta henkilö on 12 tuntia ravinnotta. Sokerirasituskokeessa otetaan ensin paastosokeriarvo, sitten henkilö juo sokerinestettä, ja kahden tunnin kuluttua häneltä mitataan uusi sokeriarvo. HbA1c (ns. pitkä sokeri), joka sekin mitataan verikokeella, ei vaadi paastoa.

Normaali arvo Heikentynyt glukoosinsieto Suurentunut paastoarvo Diabetes
Paastoarvo (mmol/l) ≤ 6,0 6,1–6,9 ≥ 7,0
Rasituskokeen kahden tunnin arvo (mmol/l) < 7,8 7,8–11,0 > 11,0
Satunnainen arvo oireisella henkilöllä (mmol/l) > 11,0
HbA1c (%) ≥ 6,5

Heikentynyt glukoosinsieto ja suurentunut paastoarvo ovat diabeteksen esiasteita. Muuttamalla elintapoja (painonhallinta, terveellinen ruokavalio, liikunta) voidaan oleellisesti vähentää riskiä sairastua diabetekseen.

Miksi diabetesta kannattaa hoitaa?

Diabeteksen hoidon tavoitteena on ehkäistä diabeteksen lisäsairauksia ja taata potilaan oireettomuus sekä hyvä elämänlaatu.

Diabeteksen liitännäissairaudet

Sydän- ja verisuonisairaudet

Diabeetikoilla on kaksin–nelinkertainen riski saada sepelvaltimotauti tai aivohalvaus. Riski sairastua alaraajoja tukkivaan valtimotautiin on myös suurentunut. Tupakoimattomuudella, hyvällä rasva-aineenvaihduntahäiriön ja verenpaineen hoidolla sekä mahdollisella asetyylisalisyylihappolääkityksellä (ASA) voidaan riskiä pienentää.

Diabeettinen nefropatia (munuaissairaus)

Diabeettinen nefropatia saattaa olla munuaisten vajaatoimintaan ja keinomunuaishoitoon johtava sairaus. Mikroalbuminuria on munuaisvaurion varhaisin merkki, joka kehittyy noin 35–50 prosentille diabeetikoista. Diabeetikon munuaisten toimintaa seurataan vuosittain verikokeella sekä virtsankeräyksellä.

Diabeettinen retinopatia (silmän verkkokalvosairaus)

Silmänpohjan verkkokalvon näkyviä muutoksia kutsutaan retinopatiaksi. Noin 50–90 prosentilla diabeetikoista esiintyy retinopatiaa taudin kestettyä 15–20 vuotta. Retinopatia voi olla nähtävissä myös diabeteksen toteamishetkellä. Jokaisen diabeetikon silmänpohjat tutkitaan 1–3 vuoden välein silmänpohjan kuvauksella.

Neuropatia (hermomuutokset)

Diabeteksen seurauksena syntyviä hermomuutoksia kutsutaan neuropatiaksi. Sen oireita ovat muun muassa pistely, puutumisen tunne tai kipu esimerkiksi jalkaterien alueella, ripuli, mahalaukun poikkeuksellisen hidas tyhjentyminen (gastropareesi) tai huimaus. Diabeettista neuropatiaa esiintyy 30–50 prosentilla diabeetikoista.

Potilailla, joilla on alaraajojen neuropatiaa, on suurentunut riski saada jalkahaava. Kaikkien diabeetikoiden jalat pitää tutkia vähintään kerran vuodessa, ja tarvittaessa ohjata potilaat jalkahoitajan tai jalkaterapeutin hoitoon.

Diabeetikoiden tulee pitää hyvää huolta hampaistaan ja käydä hammaslääkärissä säännöllisesti, koska suussa olevat infektiot (ientulehdus, hampaan kiinnityskudossairaus, hampaiden reikiintyminen ja suun sieni-infektio) huonontavat diabeteksen tasapainoa.

Diabeetikon hoidon tavoitteet räätälöidään yksilöllisesti

Hoidon perustana on aina terveellinen ruokavalio ja liikunta. Diabeetikoille suositellaan samanlaista ruokavaliota kuin muullekin väestölle: vähän kovaa rasvaa, kohtuullisesti pehmeää rasvaa, vähän suolaa ja runsaasti kuituja.

Säännöllinen liikunta on oleellinen osa hoitoa erityisesti tyypin 2 diabeteksessa. Liikunta lisää insuliiniherkkyyttä, pienentää paastosokeriarvoa ja alentaa verenpainetta.

Diabeteksen hoitotavoitteet sovitaan kunkin potilaan kohdalla yksilöllisesti, mutta hoidon yleiset tavoitteet ovat seuraavat:

  • Omissa mittauksissa paastoarvo alle 7 mmol/l, kaksi tuntia ruoan jälkeen 8–10 mmol/l
  • HbA1c (ns. pitkäsokeri) lääkehoidon aikana alle 6,5–7,5 % riippuen lääkityksestä ja taudin kestosta
  • LDL-kolesteroli (ns. huono kolesteroli) alle 2.5 mmol/l
  • Verenpaine tasolla 140/80 mmHg
  • Säännöllinen liikunta (vähintään 30 minuuttia päivässä)
  • Painonhallinta (jo 5 prosentin pysyvällä painon pudotuksella on myönteinen vaikutus)
  • Tupakoimattomuus
  • Alkoholin kohtuukäyttö

Diabeteksen lääkehoito

Verensokeri

Lääkehoito aloitetaan heti, kun diabetes todetaan. Ensisijainen lääke on metformiini. Hoito aloitetaan pienellä annoksella ja annosta nostetaan 1–2 viikon välein, jotta haittavaikutuksilta (yleensä vatsaoireet) vältyttäisiin.

Muita tyypin 2 diabeteksen hoidossa käytettäviä tablettilääkkeitä ovat DPP-4-estäjät (gliptiinit), insuliiniherkistäjä (glitatsoni), sulfonyyliureat, glinidit (ateriatabletit) ja ) ja SGLT-2-estäjä (dapagliflotsiini). Pistettäviä lääkkeitä ovat inkretiinimimeetit ja insuliini. Insuliinihoito voidaan toteuttaa usealla eri tavalla: perusinsuliinihoito (perusinsuliini otetaan 1–2 kertaa päivässä), ateriainsuliinihoito (ateriainsuliinia otetaan ennen aterioita), tehostettu pistoshoito (edellisten yhdistelmä) tai sekoiteinsuliinihoito.

Tyypin 1 diabetesta hoidetaan aina insuliinilla. Hoitomuotoja ovat monipistoshoito (perusinsuliini ja ateriainsuliini) tai insuliinipumppuhoito.

Kohonnut verenpaine

Jos diabeetikon verenpaine ylittää toistuvasti 140/80 mmHg, aloitetaan lääkehoito. Lääkehoidon tavoitteena on verenpainetaso alle 140/80 mmHg. Jos potilaalla on diabeteksen liitännäissairaus, kuten nefropatia, mikro- tai makroalbuminuria tai retinopatia, tavoitellaan mahdollisuuksien mukaan vieläkin alempaa verenpainetta.

Diabeetikon verenpainelääkitykseen tulee aina kuulua joko ACE:n estäjä tai ATR:n salpaaja (lukuun ottamatta raskaana olevia), koska näiden lääkkeiden on todettu vähentävän muun muassa sydäninfarkteja ja sydänsairauksiin liittyviä kuolemia.

Rasva-aineenvaihdunnan häiriöt

Tyypin 2 diabeetikoilla ja tyypin 1 diabeetikoilla, joilla on mikroalbuminuria tai nefropatia, LDL-kolesterolin tavoite on alle 2.5 mmol/l elintapojen ja tarvittaessa statiinilääkityksen avulla. Diabeetikoilla, joilla on sepelvaltimotauti, aivovaltimotauti tai alaraajojen tukkiva valtimotauti, LDL-tavoite on alle 1.8 mmol/l. Statiinia käytetään näissä tapauksissa aina, vaikka kolesteroliarvo ei olisi koholla.

Triglyseridin tavoitearvo on alle 1.7 mmol/l, ja HDL-kolesterolin (ns. hyvä kolesteroli) tavoitearvo miehillä yli 1.0 mmol/l ja naisilla yli 1.2 mmol/l.

Verensokerin omamittaukset ovat oleellinen osa diabeteksen hoitoa

Kun henkilöllä on todettu diabetes, hän saa mittarin ja siihen tarvittavat liuskat sekä opastuksen mittarin käyttöön diabeteshoitajalta omasta terveyskeskuksestaan.

Omaseurannassa käytetään yleensä ateriaparimittauksia (ennen ateriaa ja 2 tuntia aterian jälkeen), jolloin saadaan selkeä käsitys, miten potilaan verensokeri käyttäytyy päivän mittaan. Parimittaus tarkoittaa sitä, että verensokeri mitataan ennen ateriaa ja kaksi tuntia aterian jälkeen. Yöparimittauksessa mitataan sokeri nukkumaan mennessä ja seuraavana aamuna.

Diabetes ja erityisryhmät

Raskaana olevat

Diabeetikon raskaus tulee suunnitella etukäteen, koska huonoon glukoositasapainoon liittyy epämuodostumien riski. Diabeetikolla saattaa olla käytössään myös lääkkeitä, jotka voivat lisätä epämuodostumien vaaraa, joten tällaiset lääkkeet on syytä vaihtaa turvallisempiin jo siinä vaiheessa, kun raskautta suunnitellaan. Diabeetikon raskaudenaikainen seuranta tapahtuu erikoissairaanhoidossa.

Iäkkäät

Kohtalaisen terveen 75 vuotta täyttäneen henkilön kohdalla voidaan noudattaa samoja diabeteksen hoidon tavoitteita kuin nuoremmillakin. Metformiini on osoittautunut turvalliseksi ja tehokkaaksi lääkitykseksi myös iäkkäämmillä.

Iäkkäämpien potilaiden hoidossa panostetaan hyvään elämänlaatuun. Munuaisten toimintaa on seurattava, ja matalia verensokeriarvoja eli hypoglykemiaa aiheuttavia lääkkeitä on pyrittävä välttämään.

Diabeetikon seuranta

Mikäli diabetes pysyy hyvin hallinnassa, oma lääkäri ja diabeteshoitaja seuraavat diabeetikkoa 3–6 kuukauden välein. Huonossa tasapainossa olevassa diabeteksessa seurantaa tarvitaan 1–4 kuukauden välein. Seurantakäynneillä diabeteshoitajan luona käydään läpi omahoitoa, mitataan HbA1c, keskustellaan liikuntatottumuksista ja elintavoista, punnitaan paino ja käydään tarpeen mukaan läpi lääkkeen pistospaikat.

Vuosittain diabeetikolle tehdään kattavampi tarkastus, otetaan verikokeet ja virtsanäyte ja tarkistetaan myös jalkojen kunto ja hampaiden tila. 1–3 vuoden välein otetaan lisäksi maksakoe (ALAT) ja verenrasva-arvot (lipidit), tehdään silmänpohjan kuvaus ja aikuisilta diabeetikoilta otetaan sydänfilmi (EKG).

Diabetekseen liittyviä käsitteitä

Glukoosi tarkoittaa verensokeria.

HbA1c tarkoittaa sokerihemoglobiinia, ja sen avulla seurataan diabeetikon hoitotasapainoa. Puhekielessä tätä kutsutaan myös pitkäksi sokeriksi.

Hyperglykemialla tarkoitetaan korkeaa verensokeria, joka saattaa johtua insuliinin puutteesta, insuliinin heikentyneestä vaikutuksesta tai molemmista. Oireita voivat olla jano, normaalia tiheämpi virtsaamisen tarve, väsymys etenkin ruokailun jälkeen, uneliaisuus tai näön hämärtyminen.

Hypoglykemialla tarkoitetaan liian matalaa verensokeria, ja sen syynä on insuliinin tai muun diabeteslääkkeen liian suuri vaikutus. Hypoglykemia jaetaan lievään ja vakavaan. Vakavassa hypoglykemiassa tarvitaan toisen henkilön apua. Oireita ovat muun muassa hikoilu, vapina, aggressiivisuus ja tajuttomuus. Vakavasta hypoglykemiasta puhutaan myös nimellä insuliinisokki.

Ketoasidoosista eli happomyrkytyksestä puhutaan silloin, kun diabeteksen yhteydessä elimistöön kertyy runsaasti ketoaineita (ketoosi) ja näistä aiheutuu veren ja kudosten happamuus (asidoosi). Ketoasidoosiin liittyy tyypillisesti myös vakava kuivuminen (dehydraatio). Ketoasidoosi syitä voivat olla insuliininpuute, insuliinihoidon laiminlyönti, infektio, muu akuutti sairaus tai kortisonihoito. Potilas tarvitsee sairaalahoitoa.

Nonketoottinen hyperosmolaarinen kooma (NKHK) on vakavin korkeaan verensokeriin liittyvä äkillinen tilanne tyypin 2 diabeetikoilla, mutta se saattaa olla myös sairauden ensimmäinen oire. Tilanteen laukaisevana syynä voi olla myös jokin vakava sairaus tai vaikea tulehdus. NKHK:ssa veren sokeripitoisuus on tyypillisesti erittäin korkea (yli 20 mmol/l, jopa 100 mmol/l). Myös tässä tapauksessa potilas pitää toimittaa sairaalaan, sillä hoitona on nesteytys teho-osastolla.

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta päivittänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen ja sen ovat tarkistaneet suosituksen laatineen työryhmän puheenjohtaja, ylilääkäri Leif Groop Lundin yliopistosta, työryhmän jäsen, yleislääketieteen erikoislääkäri ja diabeteslääkäri Merja Laine Vantaan terveyskeskuksesta sekä Käypä hoito toimittaja, kardiologian erikoislääkäri Marja Puurunen. Syyskuussa 2013 julkaistuun päivitykseen pohjautuvan potilasversion on päivittänyt työryhmän jäsen, dosentti Bo Isomaa Folkhälsanin tutkimuskeskuksesta ja Pietarsaaren sosiaali- ja terveysvirastosta.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko