Käypä hoito -suositus Aikuisten lihavuus «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi24010»1
Lihavuus aiheuttaa monia sairauksia, joita voidaan estää ja hoitaa laihduttamalla. Jo pienehkö, 5–10 prosentin painonpudotus hyödyttää, kunhan se jää pysyväksi. Painon pudottamiseen ja painonhallintaan kuuluu aina elämäntapojen muuttaminen.
Lihavuuden voi arvioida kahdella tavalla: painoindeksillä tai mittaamalla vyötärönympärys. Kun painoindeksi on yli 25 tai vyötärönmitta ylittää miehillä 100 cm ja naisilla 90 cm, voidaan puhua lihavuudesta.
Painoindeksi (body mass index, BMI) lasketaan jakamalla paino metreinä ilmaistun pituuden neliöllä: 165 cm pitkän ja 80 kiloa painavan painoindeksi on siis 80: (1.65 x 1.65) eli 29.
Aikuisen normaalipainon yläraja on painoindeksillä ilmaistuna 25. Sen ylittyminen lisää monien sairauksien vaaraa. Liikapaino eli lihavuus alkaa arvosta 25. Lievä lihavuus merkitsee painoindeksin aluetta 25–29.9 ja merkittävä lihavuus aluetta 30–34.9. Painoindeksi 35.0–39.9 tarkoittaa vaikeaa lihavuutta ja sairaalloinen lihavuus alkaa arvosta 40.
Ks. lisätietoa Painoindeksi ja vyötärönympärys «Painoindeksi ja vyötärön ympärys»1
Lihavuus voi aiheuttaa monia sairauksia ja mitä enemmän on ylipainoa ja vyötärölihavuutta, sitä suurempi on sairastumisvaara. Ja lisäksi: mitä nuorempana ylipaino on alkanut, sitä haitallisempaa se on.
Lihavuuden aiheuttamia sairauksia ovat esimerkiksi tyypin 2 diabetes tai heikentynyt glukoosinsieto, kohonnut verenpaine, metabolinen oireyhtymä, häiriintyneet veren rasva-arvot (alentunut hyvän HDL-kolesterolin ja suurentunut triglyseridien pitoisuus), uniapnea, sepelvaltimotauti, aivoinfarkti ja -verenvuoto, kihti, polven nivelrikko, sappikivet, rasvamaksa, astma ja eräät syövät (rintasyöpä, kohdunrungon syöpä, paksusuolen syöpä ja munuaissyöpä).
Lihavuus lisää myös kuoleman vaaraa vyötärönmitan ylittäessä miehillä 100 cm ja naisilla 90 cm tai painoindeksin ylittäessä arvon 30. Kuoleman vaara kasvaa sitä enemmän mitä enemmän painoa on.
Lihavuuden hoidon tavoitteena on 5–10 prosentin suuruinen pysyvä painon pieneneminen. Jo sen suuruinen painonpudotus korjaa kaikkia lihavuuteen liittyviä sairauksia ja vaaratekijöitä. Lisäksi laihtuminen parantaa elämänlaatua.
Vuorokautisen energianmäärän vähentäminen 500–1 000 kilokalorilla päivässä, johtaa peräti 0.5–1 kg:n laihtumiseen viikossa. Lihavuuden hoito edellyttää aina elämäntapojen muuttamista pysyvästi. Painonhallinta laihduttamisen jälkeen on mahdollista vain siten, että energiansaanti vähenee tai energiankulutus suurenee riittävästi laihduttamista edeltäneeseen aikaan verrattuna.
Hoitosuosituksen mukaan seuraavat toimenpiteet auttavat vähentämään ravinnosta saatua energiaa ja lisäämään energiankulutusta:
Ks. lisätietoa Liikapainoisille ja terveydenhuoltohenkilöstölle suositeltavaa kirjallisuutta «Liikapainoisille ja terveydenhuoltohenkilöstölle suositeltavaa kirjallisuutta»2
Lihavuus on niin yleistä, että läheskään kaikkia liikapainoisia ei voida hoitaa terveydenhuollossa. Yleisin hoitomuoto on niin sanottu lihavuuden perushoito, joka tarkoittaa yleensä vähintään 10 ohjauskertaa ruokailu- ja liikuntatottumusten muuttamiseksi. Perushoito toteutetaan yleensä painonhallintaryhmässä. Hoitoon valitaan sellaisia henkilöitä, joilla laihduttaminen ja painonhallinta ovat terveyden kannalta erityisen tärkeä.
Valintaperusteita terveydenhuollon lihavuuden hoitoon ovat:
Muita lihavuuden hoitomuotoja ovat lääkehoito ja joskus kyseeseen tulee myös leikkaushoito. Moni onnistuu lyhyen keskustelun, neuvonnan ja tuen avulla omin päin laihduttamaan ja säilyttämään saavuttamansa painon.
Painon pudottaminen perustuu energian saannin vähentämiseen ja liikunnan lisäämiseen. Ruuasta saatua energiamäärää voi vähentää pienentämällä ruuan energiatiheyttä (eli vähentämällä runsaasti rasvaa sisältävien ruokien käyttöä ja lisäämällä vesi- ja kuitupitoisia ruokia) tai pienentämällä ruoka-annosten kokoa.
Pelkästään ruokavalion rasvamäärän vähentäminen pienentää painoa keskimäärin 2–3 kg 1–2 vuoden aikana. Energiatiheydeltään pieni ruoka laihduttaakin paremmin kuin saman määrän energiaa sisältävä ruoka, jonka energiatiheys on suuri.
Ravintokuitujen ja proteiinin määrän lisääminen tehostaa painon vähenemistä, sillä kuidut pienentävät energian saantia lisäämällä kylläisyyden tunnetta ja proteiini pitää nälän poissa pitempään kuin muut ravintoaineet. Laihduttaessakin voi kuitenkin käyttää sokeria kohtuullisesti eikä ruokien glykemiaindeksin huomioiminen paranna laihdutustulosta.
Runsaasti alkoholia nauttivilla miehillä alkoholinkäytön vähentäminen pudottaa painoa keskimäärin 2 kg 4–5 kuukauden aikana. Yhdestä kahteen aterian korvaaminen päivässä kaupallisella ravintovalmisteella auttaa laihtumaan muutaman kilon. Muotidieettejä ei suositella, sillä ne eivät tuo mitään lisäetuja ja pitkän ajan vaikutuksista ei ole tietoa. Esimerkiksi Atkinsin dieetti voi alentaa aluksi ensimmäisen puolen vuoden aikana painoa peräti 3–9 kg, mutta vuoden sisällä paino nousee eikä lopputulos eroa perinteisistä vähärasvaisesta ruokavalioista.
Erittäin niukkaenergiaisessa ruokavaliossa eli ENE-ruokavaliossa (englanniksi very low energy diet, VLED, tai very low calorie diet, VLCD) käytetään ruuan tilalla vain vähän energiaa (alle 3.4 MJ eli 800 kcal) vuorokaudessa sisältävää ravintovalmistetta, joka sisältää tarpeelliset suojaravintoaineet.
ENE-tuotteet ovat yleensä veteen sekoitettavia jauheita ja niitä saa apteekeista ja joistakin valintamyymälöistä. Niiden lisäksi saa nauttia vain vähäenergiaisia vihanneksia ja juureksia. Dieettiä käytetään terveydenhuoltohenkilökunnan valvonnassa 6–12 viikkoa, enintään 16 viikkoa ja sen aikana laihdutaan yleensä 1.5–2.5 kg viikossa. Jakson pituuteen vaikuttaa liikapainon määrä.
Ennen ENE-ruokavalion aloittamista lääkäri tekee arvion sen sopivuudesta. Dieettiä ei saa käyttää, jos painoindeksi on alle 30, eikä raskauden tai imetyksen aikana.
Jo pelkästään fyysistä aktiivisuutta lisäämällä saa liikapainoa pois muutaman kilon, vaikkei tekisikään muutoksia ruokavalioonsa. Yleensä tämä tarkoittaa kestävyysliikuntaa, kuten sauvakävelyä tai uintia. Liikunnasta on lisäksi sekin hyöty, että se vähentää tehokkaimmin terveydelle haitallista vatsaontelon sisäistä rasvakudosta.
Mikäli haluaa liikkua niin paljon, että paino putoaa, täytyy energiaa kulua liikkuessa aiempaan verrattuna vähintään 300 kilokalorin verran enemmän päivittäin. Tämä tarkoittaa 45–60 minuuttia kohtuullisen kuormittavaa liikuntaa päivittäin. Mutta vähäisempikin, vain 30 minuutin kestoinen arkiliikunta, parantaa terveyttä monella eri tavalla.
Liikuntaa voi mitata ajan lisäksi laskemalla käveltyjen askelten määrä. Välttämättömien toimintojen tekemiseen tarvitaan päivittäin noin 5 000–7 000 askelta ja fyysisesti erittäin aktiivinen ihminen askeltaa 10 000–12 500 askelta päivässä.
Liikunnan liittäminen laihdutusruokavalioon ei olennaisesti paranna laihtumistulosta. Mutta yhdistämällä vähäenergiainen ruokavalio liikuntaan, onnistutaan laihtumisen jälkeisessä painonhallinnassa paremmin eli karistetut kilot eivät tule niin helposti takaisin. Tähän tarvitaan päivittäin 45–60 minuuttia reipasta kävelyä tai muuta kohtalaisen kuormittavaa liikuntaa, jota voi harrastaa myös lyhytkestoisina arkiliikuntajaksoina.
Lihavuuden lääkehoidosta ei ole hyötyä, jos lääkehoidon lisäksi ei muuta elämäntapojaan. Siksi terveydenhuollossa lääkehoidon aloittamiseen tulisi aina liittää elämäntapaohjaus. Lääkäri määrääkin lääkkeitä vain niille, joilla on motivaatiota laihduttaa ja muuttaa elämäntapojaan. Painoindeksi tulisi olla vähintään 30 tai vähintään 28, jos laihduttajalla on liitännäissairauksia. Lääkkeitä saatetaan käyttää myös laihduttamisen jälkeen painonhallinnan tukena.
Suomessa lihavuudenhoitoon käytetään kolmea eri tavoin vaikuttavaa lääkettä. Orlistaatti estää suolessa lipaasientsyymin toimintaa, jolloin noin 30 prosenttia syödystä rasvasta jää imeytymättä. Sibutramiini lisää kylläisyyttä estämällä serotiniini ja noradrenaliini-välittäjäaineiden takaisinottoa keskushermostossa. Rimonabantti vaikuttaa nälän ja kylläisyyden tunteisiin aivojen hypotalamuksen alueella vähentäen ruokahalua. Lääkkeiden vuodessa tuoma lisäetu laihdutustulokseen on 3–5 kiloa pelkkiin elämäntapamuutoksiin verrattuna.
Euroopan lääkevirasto (EMEA) on peruuttanut rimonabantin myyntiluvan 23.10.2008 ja sibutramiinin myyntiluvan 21.1.2010. Tällä hetkellä näitä lääkkeitä ei tule käyttää. Lisätietoja EMEA:n internetsivuilta «http://www.ema.europa.eu/»2.
Leikkaushoito soveltuu joillekin sairaalloisesti lihaville, joiden painoindeksi ylittää 40 sekä vaikeasti lihaville liitännäissairauksia poteville. Leikkaushoitoa voidaan harkita vain silloin, kun ylipainoinen on ensin kokeillut erittäin niukkaenergistä ruokavaliota yhdistettynä lääkehoitoon.
Mahalaukun ohitusleikkaus vähentää painoa enemmän (36–39 kg) kuin mahalaukkua pienentävät leikkaukset. Mahalaukun ohitusleikkauksessa mahalaukun yläosaan tehdään 20–30 ml:n suuruinen pussi, josta johtaa kapea aukko ohutsuoleen. Kymmenen vuoden kuluttua leikkauksesta mahalaukun ohitusleikattujen paino on keskimäärin 25 kiloa pienempi ja muilla tavoilla leikattujen 15–20 kiloa pienempi kuin ennen leikkausta. Leikkaukseen liittyy vuoto-ongelmia, tulehduksia ja haavakomplikaatioita 5–10 prosentilla ja tuhannesta leikatusta 2–5 menehtyy leikkauksesta johtuviin ongelmiin.
Jo 5–10 prosentin painon alentaminen vähentää lihavilla henkilöillä huomattavasti sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöitä. Kohtuullinen laihtuminen parantaa myös sokeriaineenvaihduntaa, mikä vähentää vaaraa sairastua tyypin 2 diabetekseen. Jos diabetes on jo todettu, riittävä laihtuminen voi parantaa diabeteksen vuosiksi eteenpäin tai joka tapauksessa korjaa sokeritasapainoa ja vähentää diabeteslääkityksen tarvetta.
Laihtuminen myös alentaa kohonnutta verenpainetta, minkä seurauksena verenpainelääkityksen annostusta voidaan pienentää. Laihtuminen pienentää LDL-kolesterolin pitoisuutta veressä, mutta jos tyydyttyneiden rasvojen määrää ei ole vähennetty ruokavaliossa pysyvästi, palaavat kolesterolilukemat lähtöarvoihin, kun painon väheneminen päättyy. Laihtuminen lievittää myös uniapnean ja polvien nivelrikon oireita.
Toistuvan painonvaihtelun eli jojo-laihduttamisen terveyshaitoista ei ole varmaa tietoa, mutta se tiedetään, ettei painonvaihtelu lisää ainakaan diabeteksen vaaraa eikä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä.
Vuonna 2000 suomalaisista 30–64-vuotiaista miehistä 67 ja naisista 54 prosenttia oli ylipainoisia. Painoindeksi 30 ylittyi molemmilla sukupuolilla noin 21 prosentilla. Suomalaisten lihavuus on yleistynyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, erityisesti miehillä.
Potilasohjeen on Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -suosituksesta päivittänyt toimittaja Teija Riikola ja sen on tarkastanut työryhmän puheenjohtaja professori Pertti Mustajoki.
Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.