Käypä hoito -suositus Alkoholiongelmaisen hoito «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50028»1 on päivityksessä. Suosituspäivityksen valmistuttua potilasversio päivitetään ajan tasalle suosituksen ja sitä käsittelevän tiivistelmän pohjalta.
Alkoholin kohtuukäytöstä ei ole haittaa. Runsaasti käyttävällä eräät terveysriskit kasvavat kuitenkin suorassa suhteessa juotuun alkoholimäärään. Riskirajat ovat vain ohjeellisia, haitat ja niiden suuruus yksilöllisiä. Liikakäytöstä voi päästä eroon myöntämällä oman ongelmansa. Tarjolla on monenlaista apua.
Suomalaiset käyttävät alkoholia saman verran kuin eurooppalaiset keskimäärin. Meidän erikoisuutemme on runsas kertakulutus, humalajuominen. On arvioitu, että henkilöitä, joille alkoholinkulutus on terveysriski, on Suomessa 300 000–500 000. Päihdeongelma on yhteiskunnan merkittävin terveysuhka. Joka kymmenes terveydenhuollon naispotilas ja joka viides miespotilas on alkoholin suurkuluttaja.
Kohtuu- ja liikakäytön välistä rajaa on vaikea määrittää. Eräiden sairauksien riski alkaa lisääntyä jo 25 g alkoholia vuorokaudessa käyttävillä. Naisilla riskiraja on matalampi kuin miehillä. Toisaalta kohtuullisella alkoholin käytöllä on tutkimusten mukaan edullisia vaikutuksia. Esimerkiksi vaara sairastua ja kuolla sepelvaltimotautiin on pienempi kohtuukäyttäjillä kuin niillä, jotka koko ikänsä ovat olleet raittiita. Kohtuullinen viinin juonti näyttää myös vähentävän vaaraa sairastua dementiaan, Alzheimerin tautiin ja aikuistyypin diabetekseen. Sappikiviäkin kohtuukäyttäjillä on vähemmän kuin täysin raittiilla.
Alkoholin suurkulutus voi vaurioittaa lähes kaikkia elimiä. Eräät terveyshaitat suurenevat suorassa suhteessa kulutukseen. Turvallista kynnysarvoa ei ole. Alkoholihaittojen lista on pitkä ääreishermostovauriosta maksasairauteen, pikkuaivojen surkastumisesta impotenssiin ja kohonneesta verenpaineesta sydänlihassairauteen, joka on alkoholisteilla 100-kertainen verrattuna vähän alkoholia käyttäviin. Alkoholin suurkulutus lisää myös kiistatta aivoverenvuodon, ylempien hengitysteiden ja ruoansulatuskanavan syöpien, ja maksa-, paksusuoli-, peräsuoli- ja rintasyövän vaaraa.
Alkoholi sekä sairastuttaa että tappaa: se on kuolinsyytilastojen mukaan työikäisten miesten ennenaikaisten kuolemien suurin aiheuttaja. Alkoholin takia meillä kuolee joka vuosi noin 3 000 ihmistä. Humalainen joutuu myös normaalia useammin onnettomuuksiin ja saa erilaisia vammoja. Esimerkiksi aivovamma on kolme kertaa yleisempi alkoholisteilla kuin muulla väestöllä.
Lähes 500 henkeä vuodessa menehtyy akuuttiin alkoholimyrkytykseen. Määrä on viime vuosina lisääntynyt, ja mukana on usein myös lääkemyrkytys. Valtaosa alkoholimyrkytyksistä johtuu etanolista. Korvikealkoholi on syynä vain 15 prosentissa alkoholin aiheuttamista myrkytyskuolemista.
Korvikealkoholeja on mm. pesu- ja pakkasnesteissä, liuotin- ja jäänestoaineissa. Kaikki ovat myrkyllisiä paljon pienempinä määrinä kuin tavallinen alkoholi. Esimerkiksi alle kolmasosa desilitraa pesunesteiden etanolia on jo hengenvaarallinen annos
Sekin tiedetään, että alkoholi vaikuttaa hormonitoimintaan: miehet naisistuvat, naiset saavat miehisiä piirteitä. Alkoholi on myös merkittävä lihavuuden aiheuttaja: jo kaksi tuoppia olutta päivässä tuottaa kuukaudessa puolestatoista kahteen lisäkiloa.
Alkoholin liikakäyttö vaikuttaa koko elämään: terveys rapistuu, perhe kärsii, normaalit sosiaaliset suhteet katoavat ja poissaolot työstä saattavat johtaa työpaikan menetykseen, ellei asiaan puututa ajoissa
Alkoholi vaikuttaa kasvavaan sikiöön. Jatkuva, runsas alkoholialtistus johtaa pahimmillaan lapsen FAS-oireyhtymään, johon liittyy kasvuhäiriö, keskushermoston pysyvä toimintahäiriö, oireyhtymälle tyypilliset kasvonpiirteet ja usein jonkin elimen epämuodostuma. Vaarassa ovat mm. synnytys- ja virtsaelimet.
Kerralla nautittu alkoholimäärä, mahdollisten muiden päihteiden väärinkäyttö, äidin perinnölliset ominaisuudet ja sikiön kehitysvaihe vaikuttavat siihen, millaisia vaurioita syntyvällä lapsella myöhemmin on. Haitallisinta runsas päihteiden käyttö on alku- ja keskiraskauden aikana, jolloin sikiön eri elimet muodostuvat. Alkoholin käyttöä suositetaan välttämään raskauden toteamisen jälkeen. Runsas alkoholin kertakäyttö juuri ennen raskauttakin saattaa vahingoittaa sikiötä. Satunnaisen kerta-annoksen vaarasta ei ole näyttöä.
Kun alkoholista on jo alkanut tulla haittoja, potilaan voi tuoda lääkäriin kohonnut verenpaine, sydämen rytmihäiriö, epämääräiset vatsaoireet tai tapaturma. Myös unettomuus, ahdistuneisuus ja masennus voivat pakottaa hakemaan apua. Terveystarkastuksen ohella on tällöin tärkeää kartoittaa elämäntavat ja selvittää alkoholinkäyttö.
Ihminen on itsekin saattanut jo olla huolissaan alkoholinkäytöstään, ja haastattelu yleensä paljastaa hänelle, että aihetta käytön vähentämiseen on. Neuvonta on yksilöllistä ja lähtee kunkin neuvottavan elämäntilanteesta ja alkoholinkäyttötavoista. Hoito voi olla yksi ainoa käynti tai tarpeen mukaan useitakin. Käynti kestää parikymmentä minuuttia ja liittyy saumattomasti potilaan muuhun hoitoon. Tärkeää on, että potilas asettaa omia tavoitteitaan keinoista, joilla alkoholin käyttöä saa vähenemään.
Tämän ns. mini-intervention, lyhytneuvonnan, avulla pyritään löytämään ja hoitamaan alkoholin suurkuluttajat ja ongelmakäyttäjät varhaisvaiheessa, jo ennen kuin alkoholiriippuvuus on syntynyt ja alkoholin käyttö ehtinyt aiheuttaa pysyviä terveys- ja muita ongelmia.
Lyhytneuvonta on naiselle aiheellinen aina, jos hän käyttää päivittäin enemmän kuin kaksi annosta alkoholia tai juo vähintään kerran viikossa tullakseen humalaan, eli nauttii kerralla enemmän kuin viisi drinkkiä. Miehillä vastaavat rajat ovat neljä annosta vuorokaudessa tai enemmän kuin 7 drinkkiä kerralla.
Päihdeongelman tunnistamisessa voidaan haastattelun tukena käyttää laboratoriotutkimuksia. Niiden avulla voidaan seurata hyvin myös miesten alkoholismihoidon tuloksia. Naisilla asiasta ei ole riittävää näyttöä. Alkoholin kroonisen riskikäytön tunnistaminen perustuu kuitenkin aina potilaan taustatietoihin ja kyselytesteihin.
Vieroitusoireita tulee, kun päihteeseen sopeutuneen hermoston tila muuttuu äkkiä, eli päihde poistuu elimistöstä. Vieroitusoireet ilmaantuvat 24–150 tunnin kuluessa. Vapina, levottomuus, hikoilu, unettomuus ja ärtyisyys ovat lieviä oireita, joita ilmaantuu usein jo laskuhumalan aikana. Vakavin vieroitusoireyhtymän on delirium tremens, kansanomaisesti juoppohulluus. Siinä oireet ovat erittäin rajuja, ja hengenvaarallinen tila vaatii kiireellistä sairaalahoitoa. Alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttäjää taas saattaa uhata epileptinen kohtaus, “viinaepilepsia”.
Dramaattinen tilanne saattaa syntyä jopa ihmiselle, joka on hoitanut työnsä moitteettomasti, mutta käyttänyt vuosikausia päivittäin alkoholia, esimerkiksi kolmesta viiteen annosta viiniä tai olutta lounaalla ja kahdesta neljään suurta rentoutusdrinkkiä illalla kotona. Kun alkoholin käyttö äkisti loppuu esimerkiksi sairaalahoitoa vaativan luunmurtuman takia, voi seurauksena olla delirium tremens.
Alkoholin liikakäyttö vaikuttaa terveyshaittojen ohella koko elämään. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa päästä alkoholista eroon. Oma halu on avainsana. Usein hoito on erilaisten teorioiden ja työtapojen yhdistelmä, ja eri paikkakunnilla on saatavana erilaisia hoitoja. Psykososiaalisten hoito- ja kuntoutusmuotojen keskeinen elementti on yhdessä puhuminen tai tekeminen. Mukana voivat olla potilaan läheiset, tai asioita selvitellään vertais- tai itseapuryhmässä.
Hoitojen tarkoitus on saada potilas mm. oivaltamaan juomisensa ja retkahtamisensa syitä ja etsimään juomiselle erilaisia turvallisia vaihtoehtoja. Oman motivaation löytäminen on tärkeää. Riskitilanteiden tunnistaminen puolestaan auttaa estämään retkahduksia.
Myllyhoidossa päihderiippuvuus nähdään sairautena, ja hoidossa käytettään ns. kahdentoista askeleen menetelmää. Tavoitteena on AA-ryhmän tuella päästä päihteettömyyteen.
Tutkimusten mukaan näyttää siltä, että perheelliselle pari- ja perheterapia saattaa olla tehokkaampaa kuin yksilöllinen hoito. Hoidosta hyötyvät tällöin myös lapset, ja mm. perheväkivallan vaara vähenee. Kaikissa hoitomuodoissa terapeutin vuorovaikutustaidoilla on tärkeä merkitys.
Psykososiaaliset hoidot ovat alkoholiriippuvuuden hoidon perusta, mutta lääkehoidoilla tehoa voidaan parantaa. Tätä nykyä käytössä on kolme lääkettä, joiden on tutkimuksissa todettu auttavan retkahdusten estossa tai vähentävän alkoholinkulutusta. Esimerkiksi ilokaasusta ja akupunktiosta ei ole todettu olevan apua alkoholista vieroituksessa eikä alkoholismin hoidossa.
Naltreksonista on saatu lupaavia tuloksia retkahdusten estossa, mutta vain silloin, kun lääkitys liittyy psykososiaaliseen hoitoon. Akamprosaatti, jota Suomessa saa erityisluvalla, ja topiramaatti, vähentävät alkoholinhimoa.
Alkoholiongelmaisen unettomuus, ahdistuneisuus, masennus, psykoottisuus ja mahdolliseen persoonallisuushäiriöön liittyvät oireet vaativat myös hoitoa. Se on yksilöllistä, ja riippuu potilaan kokonaistilanteesta. Alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttäjä saattaa tarvita sairaalahoitoa.
Hyvä muistaa
Tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksesta muokannut toimittaja Tellervo Aho, ja sen on tarkistanut työryhmän puheenjohtaja, professori Mikko Salaspuro.
Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.