Parkinsonin tauti

Käyvän hoidon potilasversiot
4.10.2010
Kirsi Tarnanen, Reijo Marttila ja Sari Atula

Käypä hoito -suositus «Parkinsonin tauti»1

Parkinsonin tauti on etenevä neurologinen sairaus. Tautia ei voida ehkäistä eikä parantavaa hoitoa ole, mutta oireiden lievitykseen löytyy monenlaisia keinoja.

Riski sairastua Parkinsonin tautiin lisääntyy 50. ikävuoden jälkeen. Noin yksi sadasta 70-vuotiaasta sairastaa sitä. Parkinsonin tautia esiintyy maailmanlaajuisesti.

Oireet alkavat hitaasti

Oireet alkavat hitaasti. Tyypillisiä oireita ovat lepovapina, liikkeiden hidastuminen ja yleinen jäykkyys, hajuaistin heikkeneminen, masennus tai äänen voimakkuuden heikkeneminen. Oireille on tyypillistä epäsymmetrisyys.

Riskitekijöitä ei tunneta

Vain pieni osa Parkinsonin taudista on perinnöllistä, geenivirheiden yleisyyttä Suomessa ei tarkasti tiedetä. Ympäristötekijöidenkään osuudesta ei ole selvää tietoa. Tautia ei voida ehkäistä eikä sen toteamiseen ole olemassa seulontamenetelmiä.

Tutkimukset

Diagnoosi perustuu neurologin tekemään tutkimukseen, jossa on osoitettava vähintään kaksi taudin keskeistä oiretta. Koska eräät muut sairaudet tai lääkkeet voivat aiheuttaa samanlaisia oireita, on ennen lopullisen diagnoosin tekoa suljettava pois muut syyt. Tästä syystä kuvantamistutkimuksia tarvitaan joskus tukena. Diagnoosi voidaan varmistaa myös aivojen dopamiiniaineenvaihduntaa kuvaavilla menetelmillä (SPECT, PET).

Oireita lievittävä lääkitys

Koska parantavaa ja taudin etenemistä ehkäisevää hoitoa ei tunneta, lääkitys on oireita lievittävä. Lääkkeen valintaan vaikuttavat muun muassa potilaan ikä, oireet, yleinen suoriutumiskyky sekä muut sairaudet ja lääkitykset.

Varhaisvaiheen hoito

Varhaisvaiheen hoito voidaan aloittaa alle 75-vuotiailla MAO-B:n estäjällä heti diagnoosin varmistuttua, vaikka oireet eivät vielä aiheuta toiminnallista haittaa. Lääkkeen oireita lievittävä teho ei ole kovin suuri, mutta sitä käyttämällä voidaan lykätä levodopalääkityksen aloittamista jopa vuodella.

Hoito voidaan aloittaa myös dopamiiniagonistilla. Se lievittää varhaisvaiheen oireita, mutta senkään teho ei yksinään riitä kovin pitkään. Kun dopamiiniagonisti yhdistetään levodopaan, levodopan annosta voidaan pitää pienempänä.

Jos potilas on iäkkäämpi (yli 75-vuotias) tai monisairas, hoito suositellaan aloitettavaksi suoraan levodopalla. Hoito aloitetaan annosta hitaasti suurentaen, jotta lääkityksen aiheuttamat haitat pysyisivät mahdollisimman vähäisinä.

Levodopa

Sopivalla alkuvaiheen lääkityksellä tullaan yleensä toimeen ilman suurempia muutoksia jopa muutamia vuosia, mutta ennen pitkää kaikki Parkinson-potilaat tarvitsevat levodopaa. Alkuvaiheen tavallisimpia haittoja ovat pahoinvointi, ruokahaluttomuus ja huimaus. Levodopan annos ja ottokertojen määrä sovitaan yksilöllisesti kunkin potilaan tarpeiden mukaan.

Taudin edetessä monenlaisia oireita

Taudin edetessä lääkevaikutuksen teho heikkenee, toimintakyky alkaa vaihdella ja tahattomat liikkeet ovat usein arkipäivää. Käytännössä jokainen Parkinson-potilas kärsii niistä ajan mittaan.

Taudista itsestään ja sen lääkehoidosta johtuvat ongelmat ovat tyypillisiä Parkinsonin taudin pidemmälle edenneessä vaiheessa.

Annosvasteen hiipumisella (wearing off) tarkoitetaan Parkinson-oireiden ilmaantumista silloin, kun levodopan vaikutus on päättynyt eikä uutta lääkeannosta ole vielä otettu. Tällöin lääkkeen ottoväliä lyhennetään ja kerta-annosta pienennetään.

Tahattomat liikkeet eli dyskinesiat, kuten raajojen tai kasvojen nykiminen, ylävartalon tai pään heiluminen puolelta toiselle ovat aluksi lieviä eikä potilas itse ole aina niistä edes tietoinen. Ne eivät heikennä elämänlaatua sairauden alussa, mutta voivat olla vaikea haitta myöhemmin.

Lihaskouristukset, kehon osan vääntö tai pakkoasento eli dystoniat vaikeuttavat liikkumista, aiheuttavat kipua ja tuottavat sosiaalista haittaa. Varpaiden tai jalkojen krampit ovat tavallisia, mutta dystoniaa voi ilmaantua mihin tahansa kehon osaan.

Jähmettyminen ilmenee paikalleen juuttumisena esimerkiksi potilaan yrittäessä kääntyä tai lähteä liikkeelle.

Noin puolet Parkinson-potilaista kaatuu myös useammin kuin kerran vuodessa. Kaatuilua ei voida estää lääkkeillä, mutta apuvälineiksi suositellaan kävelysauvoja tai rollaattoria.

Parkinson-potilailla esiintyä myös joko tautiin itseensä tai lääkitykseen liittyen muita kipuja, nielemisvaikeuksia ja siitä johtuvaa syljen valumista, ummetusta, virtsaamistarvetta etenkin öisin, matalaa verenpainetta, seksuaalisuuden häiriöitä, masennusta ja ahdistusta, näkö- ja kuuloharhoja, dementiaa, uupumusta sekä uneen liittyviä ongelmia.

Leikkaus

Leikkauksella voidaan auttaa niitä potilaita, joilla on lääkehoidosta huolimatta vaikeita tilanvaihteluita, häiritseviä tahattomia liikkeitä, vapinaa, tai niitä, jotka eivät pysty käyttämään oireiden lievitykseen tarvittavia lääkeannoksia.

Leikkaus ei estä sairauden etenemistä, mutta aivojen syvien osien sähköstimulaatio vähentää tahattomia liikkeitä ja parantaa vapinaa sekä jäykkyyttä.

Kuntoutus

Kuntoutuksen tulisi kohdistua siihen ongelmaan, joka on potilaan toimintakyvyn kannalta keskeisin.

Parkinson-potilaan kävelyä voidaan parantaa esimerkiksi kävelymattoharjoittelulla. Päivittäisissä toiminnoissa selviytymistä voidaan helpottaa apuvälineillä ja asunnon toimintoihin tehtävillä parannuksilla. Liikunnalla voidaan parantaa potilaan fyysistä suorituskykyä, tasapainoa ja nivelten liikkuvuutta ja lihasvoimaa, ja puheterapiasta voi olla apua ääneen ja nielemiseen liittyvien ongelmien hoidossa.

Seuranta

Parkinsonin taudin toteaminen, hoito ja seuranta kuuluvat neurologian erikoislääkärille. Potilaita, joiden tila on vakaa, voidaan seurata perusterveydenhuollossa. Potilaan kokonaistilanne tulisi arvioida vähintään kerran vuodessa.

Myös Suomen Parkinson-liiton sivuilta (www.parkinson.fi «http://www.parkinson.fi»1) löytyy aiheeseen liittyvää lisätietoa.

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksesta päivittänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen. Sen ovat tarkistaneet työryhmän puheenjohtaja, professori Reijo Marttila Turun yliopistosta ja neurologian erikoislääkäri Sari Atula HYKS:n neurologian klinikasta ja Suomalaisesta Lääkäriseurasta Duodecimista.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.