Viisaudenhammas

Käyvän hoidon potilasversiot
1.6.2009
Teija Riikola ja Irja Ventä

Käypä hoito -suositus «Viisaudenhammas»1 (päivityksessä)

Jos viisaudenhammas puhkeaa vaillinaisesti, saattaa bakteeri aiheuttaa ientaskuun tulehduksen (perikoroniitti). Kun osittain puhjennut alaviisaudenhammas poistetaan, vähenee bakteeripeite koko hampaistossa ja viereisten hampaiden ientaskuissa. Siksi on tärkeää seurata viisaudenhampaan puhkeamista. Joskus ennakoivat viisaudenhampaan poistotkin ovat paikallaan.

Viisaudenhampaan tulehduksille altistuvat useimmin 20–25 vuoden ikäiset, joiden alaviisaudenhammas puhkeaa osittain. Tulehdukselle altis alaviisaudenhammas sijaitsee lähellä purentatasoa, on pystysuorassa, taaksepäin kallistunut tai yläleuan vastapurija aiheuttaa ärsytystä. Myös ylähengitystieinfektiot, stressi, väsymys ja puutteellinen suuhygienia lisäävät viisaudenhampaan tulehtumisen riskiä. Toisin kuin yleisesti luullaan, puhkeamassa olevat viisaudenhampaat eivät aiheuta alaetuhampaiden ahtautumista.

Täysin puhjennut viisaudenhammas; kuva «Täysin puhjennut viisaudenhammas»1

Osittain puhjennut viisaudenhammas; kuva «Osittain puhjennut viisaudenhammas»2

Puhkeamaton viisaudenhammas; kuva «Puhkeamaton hammas»3

Viisaudenhampaan tulehduksen ehkäisy

Äkillisiä viisaudenhammastulehduksia voidaan estää poistamalla osittain puhjenneet hampaat hyvissä ajoin sekä myös vaakasuorat ja huomattavasti eteenpäin kallistuneet alaviisaudenhampaat.

Oireeton viisaudenhammas voidaan poistaa etukäteen myös silloin, jos elämäntilanne, terveydentila, työ tai harrastus niin vaatii. Pelkästään hammaskaaren ahtautumisen estämiseksi viisaudenhampaiden poistamista ei suositella oikomishoitoa saaneille eikä muillekaan.

Toteaminen

Puhkeamattoman viisaudenhampaan aiheuttama kipu voi joskus olla vaikeaa paikallistaa, ja sitä luullaankin usein kasvo- tai korvakivuksi etenkin silloin, kun viisaudenhampaan seudulla ei näy merkkejä tulehduksesta. Myös korvasylkirauhastulehduksen, kurkkupaiseen, naapurihampaan karieksen, leukaluun kystan sekä purentaelimistön toimintahäiriöden oireet saattavat sekoittua viisaudenhampaan aiheuttamaan kipuun.

Hammaslääkärille viisaudenhampaan tulehduksen tunnistaminen on kuitenkin yleensä helppoa. Hammaslääkäri tutkii kaikki neljä viisaudenhammasta, vaikka vain yksi vaivaisi. Suunulkoisessa tutkimuksessa kiinnitetään huomiota kasvojen turvotukseen ja suun avautumiseen. Lisäksi tunnustellaan leuanalusimusolmukkeet.

Suunsisäisessä tutkimuksessa kiinnitetään huomiota muun muassa suunpohjan ja viisaudenhampaan ikenen turvotukseen. Lisäksi tutkitaan viisaudenhampaan puhkeamisaste, kariestilanne, ienkudoksen tila ja taskun syvyys sekä purenta.

Panoraamakuvauksella selvitetään viisaudenhampaiden tarkka tila. Tarvittaessa voidaan tehdä lisätutkimuksia hermokanavan ja juuren suhteesta.

Hoidoksi leikkaus ja lääkitys

Ensitoimena tulehtuneen viisaudenhampaan yläpuolella oleva ärsyttävä hammas joko poistetaan tai sitä hiotaan niin, ettei se enää ärsytä puhkeavan viisaudenhampaan ympäröivää ientä. Lisäksi aloitetaan bakteerilääkitys, paikalliset klooriheksidiinisuuhuuhteet ja tulehtunut hammas poistetaan, mikäli se on mahdollista. Tarvittaessa märkäpesäke avataan.

Viisaudenhampaat poistetaan yleensä paikallispuudutuksessa. Purskuttelu klooriheksidiinillä seitsemän vuorokautta ennen leikkausta ja sen jälkeen yhteensä kahden viikon ajan estää leikkauksen jälkeisen kuivan hampaanpoistokuopan kehittymisen. Tavanomaiset särkylääkkeet, kuten ibuprofeeni tai diklofenaaki, lievittävät yleensä hyvin kipua leikkauksen jälkeen.

Viisaudenhammasleikkaukset onnistuvat yleensä hyvin, sillä leikkaustenjälkeisiä ongelmia on todettu 20–30-vuotiailla vain 9,1 prosentilla. Useat tekijät voivat kuitenkin altistaa viisaudenhammasleikkauksen jälkeisille hammaskuopan tulehduksille ja haavainfektioille. Altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi tupakointi, huono suuhygienia, heikentynyt yleistila ja leikkauksen aiheuttaman kudosvaurion suuruus.

Yleisimmät leikkauksen jälkeiset ongelmat ovat hammaskuopan tulehtuminen, jälkitulehdus ja jälkivuoto. Kieli ja kielen tai alahuulen tuntohäiriö. Kieli- tai alaleukahermon vauriot sekä alaleuan murtuma ovat sen sijaan harvinaisia. Leikkauksenjälkeisiä ongelmia esiintyy eniten vanhemmilla potilailla.

Yleisyys

Viisaudenhampaat puhkeavat yleensä 19–20 vuoden iässä, eikä puhkeaminen edisty enää 26. ikävuoden jälkeen. 90 prosentilla 20-vuotiaista on ainakin yksi puhkeamaton tai vaillinaisesti puhjennut viisaudenhammas. Vain harvalta eli kahdelta prosentilta puuttuvat synnynnäisesti kaikki neljä viisaudenhammasta. Vajaat 70 prosenttia 20-vuotiaista tarvitsee ainakin yhden viisaudenhampaan poistamista, joka on lähes aina alaviisaudenhammas.

Pitäisikö viisaudenhammas poistaa?

Taulukko 1. Viisaudenhampaan poistaminen
Viisaudenhammas poistetaan, josViisaudenhammasta ei poisteta, kun
  • viisaudenhammas oireilee
  • tutkimuksessa löytyy merkkejä sen sairaudesta
  • muu hammas- tai yleissairaus sitä vaatii
  • potilaan elämäntilanne, työ tai harrastus sitä vaatii
  • viisaudenhammas on kokonaan luun peittämä, oireeton ja puhkeamaton
  • poistosta aiheutuisi kohtuutonta paikallista tai yleisterveydellistä riskiä
  • kyseiselle leuan alueelle on aiemmin annettu sädehoitoa

Sanastoa

Täysin puhjennut viisaudenhammas: hammas näkyy kokonaan, sijaitsee purentatasossa, on purennassa mukana ja sen ympäröivä ien on kiinnittynyttä ienkudosta

Osittain puhjennut viisaudenhammas: osittain näkyvissä tai piilossa, mutta ientaskumittarilla tunnusteltaessa sillä on yhteys suuonteloon naapurihampaan ientaskusta

Puhkeamaton hammas: ei ole näkyvissä eikä ole ientaskumittarilla tunnusteltavissa naapurihampaan ientaskusta

Impaktoitunut hammas: kiilautunut toista hammasta tai luuta vasten niin, että sen täydellinen puhkeaminen on estynyt. Voi olla osittain puhjennut tai puhkeamaton

Retinoitunut hammas: on puhkeamaton silloin, kun normaali puhkeamisikä on ohitettu

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta laatinut lääketieteen toimittaja Teija Riikola ja sen on tarkistanut suosituksen laatineen asiantuntijaryhmän puheenjohtaja dosentti, suukirurgian erikoishammaslääkäri Irja Ventä, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö, Helsinki.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.